Television säätö ja kalibrointi (Osa 2)

Jaa Facebookissa

Näyttölaitteen säätäminen: Osa 2

mittapenkki_7477

Hifimaailman edellisen numeron kylkiäisenä jaettu kotiteatteriopas neuvoi television perussäätöjen tekemisessä. Niin kirkkaiden kuin tummienkin sävyjen erottaminen on hyvä lähtökohta, mutta myös sävyjen oikeellisuus on tärkeä askel luonnolliseen kuvaan pyrittäessä.

Tämän oppaan seuraaminen ei vaadi kalliita ammattilaislaitteita ja -ohjelmistoja, vaan kalibrointi tehdään edullisella X-Rite i1 Display -värisensorilla ja ilmaisella HCFR-tietokoneohjelmalla.

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Perusasetukset on helppo tehdä testilevyn avulla silmämääräisesti, mutta ihmissilmän mukautuvasta luonteesta johtuen värien kalibroinnissa mittalaitteistosta on selvää etua. Tässä artikkelissa käymme läpi näyttölaitteen valkotasapainon ja harmaasävyjen säätämisen siten, että lopputulos on objektiivisestikin arvioituna nautittava.

eye-one_televisiossa

Noin 150 euron hintainen X-Rite i1 Display LT -paketti (aikaisemmin Pantone Eye-One Display LT) sisältää sensorin, jolla värien säätäminen onnistuu tarkasti. Sensori on sama sekä i1 Display LT että i1 Display 2 -paketeissa, vain monitorin kalibrointiohjelmisto on erilainen, mutta sitä ei television tai projektorin kalibroinnissa tarvita.

Kalibroinnin päätavoitteena on saavuttaa kaikille harmaasävyille mustasta valkoiseen sellainen päävärien, eli punaisen, vihreän ja sinisen tasapaino, että niissä ei ole lainkaan väriheittoa. Puhdas harmaasävy sijoittuu CIE-värikartalla niin sanottuun D65-pisteeseen, joka määrittelee RGB-suhteet.

Tyypillisesti televisiot ja projektorit eivät saavu tehtaalta kalibroituna, vaan niiden värilämpötila vaihtelee. Monissa laitteissa on värilämpötilan esiasetuksia, esimerkiksi 3200 K, 6500 K ja 9300 K tai Warm, Medium ja Cool. Ihanteellisessa tapauksessa värit olisivat kohdallaan, kun käyttäjä valitsee 6500 K -asetuksen, mutta todellisuus on synkempi.

Tavallinen televisio suoraan paketista avattuna toistaa harmaasävyt usein epätasaisesti niin, että puhdas valkoinen saattaa olla sinertävä, mutta tumma harmaa esimerkiksi punertava. Hyvästä näyttölaitteesta tulisi löytyä jokaiselle osavärille – punaiselle, vihreälle ja siniselle – säädöt sekä tumman että kirkkaan pään muokkaamiseen.

Tumman pään säätöön valmistajat käyttävät muun muassa sellaisia nimityksiä kuin cut, cutoff, bias tai R/G/B black level. Kirkkaiden sävyjen intensiteettiä kutsutaan useimmiten driveksi, gainiksi tai R/G/B white pointiksi. Ilman näitä säätöjä harmaasävyjen säätäminen ei ole mahdollista, ja valitettavasti säädöt on joskus piilotettu huoltovalikkoon, jonne pääsy on rajoitettu. Internet on kuitenkin näidenkin osalta tietolähteenä mitä verrattomin, ja Googlen hakusana ”service menu” yhdistettynä oman television merkkiin auttaa yleensä löytämään tarvittavat näppäinpainallukset huoltovalikkoon pääsemiseksi.

Tärkeää: Huoltovalikossa liikkuminen tapahtuu omalla vastuulla, sillä pahimmillaan väärään asetukseen koskemalla television saa pimeäksi niin, että sen saa takaisin käyttökuntoon vain huoltoliikkeessä.

 philips_rgb-saadot
Philipsin esimerkkitelevisiossa käyttäjän määrittelemät väriasetukset löytyvät Picture-valikon alta kohdasta Tint ja Custom.

Aloita lataamalla HCFR-mittausohjelma internetistä osoitteesta www.homecinema-fr.com/colorimetre/. Asenna myös i1 Displayn oma ohjelmisto, joka sisältää tarvittavan ajurin sensorille. HCFR:n asennuksen jälkeen kopioi i1 Match -ohjelman asennushakemistosta (oletuksena C:\Program Files\GretagMacbeth\i1\Eye-One Match 3) löytyvä EyeOne.dll-tiedosto HCRF:n asennushakemistoon (C:\Program Files\ColorHCFR).

Lataa myös HCFR:n kotisivuilta löytyvä Patterns DVD -image-tiedosto ja polta se DVDR-levylle. Kyseinen levy on vähemmän käyttäjäystävällisesti ranskankielinen, mutta tarvittavat testikuvat löytyvät pienen opettelun jälkeen helposti valikoista.

Vaihtoehtoisesti voit käyttää AVS HD 709 -levyä tarvittavien testikuvien esittämiseen näyttölaitteeseen liitetyllä Blu-ray-soittimellasi. Se sisältää myös hyvät testikuvat perusasetusten tekemiseen.

Käynnistä ColorHCFR-ohjelma ja vaihda käytettävä väriavaruus käytettävän levyn mukaan. AVS HD 709 -levyllä avaruudeksi valitaan HDTV – REC 709 valikkopolkua Advanced – Preferences – References seuraten. PAL-DVD:llä käytä PAL/SECAM- ja NTSC-DVD:llä SDTV – REC 601 -asetusta. Tarkista myös, että tavoitegamma samassa asetusruudussa on 2.2.

preferences

Preferences-välilehdeltä valitaan gamman tavoitearvo ja väriavaruus käytettävän testilevyn mukaan. Klikkaa kuva suuremmaksi.

 

Luo uusi mittausprojekti File – New -valikon kautta tai ylärivin ensimmäisestä pikakuvakkeesta. Mittaukseen käytämme erillistä DVD-levyä, joten valitse Generator selection -valikosta DVD manual. Next-näppäimen painamisen jälkeen valitse käytettävä sensori, Eye One. Finish-näppäin palauttaa ohjelman pääruutuun.

Näyttölaitteesta riippuen sensorin toimintaa pitää hieman muuttaa. Valitse Measures-valikon alta Sensor – Configure. Calibration Modeksi tulee valita LCD, kun testattava laite on LCD-televisio tai mikä tahansa projektori. CRT- ja plasmatelevisioille on omat valintansa.

Kalibroi samalla sensori sijoittamalla se tummalle alustalle ja painamalla ”Calibrate internal sensor offsets” -näppäintä. Mittarin voi antaa lämmetä television pinnalla jonkin aikaa ennen sensorin kalibrointia, mutta suurta vaikutusta lämpötilalla ei ole mittaustuloksiin. OK:lla palataan jälkeen päänäyttöön.

Testaa sensorin toiminta painamalla jatkuvan mittauksen käynnistävää vihreätä nuolta ylärivin pikavalikosta (F8). Tällöin ruudulle ilmestyy toivottavasti numeroita ilmaisemaan sensorin havaitsemia arvoja.

Sijoita sensori television eteen roikkumaan. Mukana tuleva vastapaino pitää sensorin paikallaan. Kallista tarvittaessa näyttöä taaksepäin tai paina sensoria kevyesti, jotta se pysyy kiinni paneelissa. Jos kiinnitys on mahdotonta, sammuta kaikki huoneen valot, jotta ne eivät vaikuta lukemiin.

Jos mittaat projektoria, kiinnitä sensori tukevasti esimerkiksi teipillä kolmijalkaan ja suuntaa se hieman yläviistoon (jos projektori on katossa) kohti valkokangasta. Sijoita sensori lähelle kangasta. Laita DVD-soittimeen juuri poltettu HCFR:n testilevy ja etsi 100 % valkoinen testikuva Réglages – Mires de réglages -valikoiden kautta. Käynnistä jatkuva mittaus työkalupalkin play-näppäintä muistuttavasta vihreästä painikkeesta.

Paras suuntaus ja etäisyys kankaasta on löytynyt, kun sensori ilmoittaa korkeimman kirkkausarvonsa. Kirkkauden näkee vasemman alakulman ikkunan ylimmästä cd/m²-arvosta tai yhtä desimaalia tarkemmin hieman alempaa kohdasta Y.

valoisuus1

Kuvan valoisuus ilmoitetaan SI-järjestelmässä kandeloina neliömetrille. Noin sadan kandelan maksimikirkkaus on sopiva huoneeseen, jossa on hieman valaistusta. Täysin pimennetyssä huoneessa kirkkautta voi pudottaa noin 50 cd/m2:aan.

Ennen säätämisen aloittamista on mielenkiintoista tarkistaa, kuinka tarkasti näyttölaite toistaa harmaasävyt vakioasetuksilla. Televisioissa ja projektoreissa on yleensä useita esiasetuksia ja voit halutessasi mitata vaikkapa ne kaikki. Warm-esiasetus tuottaa hyvin usein parhaimman tuloksen.

ColorHCFR olettaa harmaasävykuvien tulevan 10 prosentin askelin välillä 0–100 %. Patterns-DVD sisältää oikeanlaiset askeleet, mutta joillakin levyillä testikuvat ovat 5 prosentin välein. Tällöin täytyy muistaa hypätä jokaisen mittauskerran välillä yhden kuvan yli.

measure_aloitus

Aloita mittaus klikkaamalla työkalupalkin Measure gray scale -pikakuvaketta.

Ohjelma varmistaa vielä, että olet valinnut testilevyltä täysin mustan testikuvan (IRE 0). Paina OK, kun musta kuva on näyttölaitteen ruudulla. Mittauksen jälkeen HCFR pyytää valitsemaan seuraavan testikuvan, johon pääset DVD-soittimen kaukosäätimellä seuraavan kohtauksen valitsevalla painikkeella. Jatka testikuvissa etenemistä ja OK-näppäimen painamista, kunnes kaikki valoisuusarvot on mitattu, minkä jälkeen ohjelma palaa takaisin päänäyttöön.

Tietojen keräämisen jäljiltä taulukko on täyttynyt arvoilla. Näistä tärkein kalibroinnin onnistuneisuuden kannalta on delta E, joka ilmoittaa mittaustuloksen etäisyyden CIE-kartalla ideaalisesta D65-arvosta. Jos delta E on alle kolmen, ei ihmissilmä enää näe mitatun ja ideaalisen välistä eroa. Käytännössä tulos on hyväksyttävä, kun delta E pysyy alle viiden kautta linjan. Kirkkausarvoilla 0 % ja 10 % alhaisen lukeman saavuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta, joten sille ei pidä antaa liiaksi painoarvoa.

0–100-lukuarvon sisältäviä sarakkeita painamalla saat näkyviin ruudun vasempaan alakulmaan prosentuaaliset arvot punaiselle, vihreälle ja siniselle. Ihanteellisessa tapauksessa RGB Levels -arvot ovat jokaisessa sarakkeessa jokaiselle osavärille 100 %, mutta todennäköisesti kalibroimaton näyttölaite ei ole lähelläkään ideaalia. Ensimittaus antaa hyvin informaatiota siitä, kuinka värejä kannattaisi ryhtyä säätämään.

Seuraavana on käyty läpi tietoja, joita HCFR antaa meille näytön harmaasävyjen ja värien toistosta. Lisätietokuvat saa näkyviin ylärivin pikanäppäimiä painamalla.

Luminance

luminance

Luminance-kuvaaja kertoo jokaisen mitatun kirkkausarvon todellisen kirkkauden suhteessa mustaan ja valkoiseen. Ideaalinen 2,2-gammaa noudattava käyrä on merkitty kuvaan vaalein katkoviivoin. Hiiren kakkosnapilla voi esiin tuoda jokaisen osavärin käyttäytymisen suhteutettuna ideaalitapaukseen. Referenssikuvaajan yläpuolelle sijoittuva viiva tarkoittaa sitä, että värin tai harmaasävyn kirkkaus on suurempi kuin kyseisellä kirkkausarvolla pitäisi.

Gamma

gamma

Gammakuvaaja kertoo käytännössä saman asian kuin luminance, mutta hieman eri tavalla esitettynä. Gammalla tarkoitetaan kuvan kirkkauden kasvunopeutta. Korkeampi lukuarvo tarkoittaa, että kuva muuttuu hitaammin tummasta kirkkaaksi.

Referenssinä käytetty gamman arvo 2,2 vastaa elokuvastudioissa käytettäviä monitoreja, joiden mukaan elokuvat masteroidaan. Se on kuvaajassa merkitty harmaalla katkoviivalla. Keltainen ilmaisee näyttölaitteen mitattua gammaa ja syaani sen keskiarvoa.

Alhaisilla kirkkausarvoilla, kuvaajan vasemmassa reunassa korkeat gamma-arvot ilmenevät käytännössä siten, että tumman pään eri sävyjä on vaikea erottaa toisistaan. Kauttaaltaan alhainen gamma-arvo tekee kuvasta kirkkaan mutta haalean.

gamma_alhainen

gamma_korkea

Ylempänä oleva kuva esittää näyttöä, jonka gammasäätö kaipaisi kipeästi säätöä, gamma-arvo on yli 2,2. Oikeanpuoleinen kuva on haaleata mutta kirkasta kuvaa tarjoavasta laitteesta, jonka gamma-arvo on alle 2,2.

Kotonakin elokuvantekijöiden tarkoittamaa kuvaa pääsee katsomaan, kun näyttölaite on oikein kalibroitu. Tällöin tumman sävyt erottuvat toisistaan hyvin, mutta kuva on samalla miellyttävän kontrastikas ja kirkas.

RGB Levels

rgb_levels

RGB Levels -kuvaajassa osavärien väliset suhteet on havainnollisesti nähtävissä eri kirkkausarvoilla. Ihanteellinen harmaasävyjen ja valkoisen tasapaino ilmenee kuvassa punaisen, vihreän ja sinisen täysin vaakasuuntaisena viivana 100 %:n kohdalla.

Tätä kuvaajaa tullaan jatkossa käyttämään säätöjen jälkeiseen tarkistukseen, sillä se kertoo nopeasti tummaan ja kirkkaaseen päähän tehtyjen väriasetusten aiheuttamat muutokset.

Alapuolella näkyvä delta E -kuvaaja ilmoittaa jokaisen kirkkausasteen poikkeaman ideaalista. Tavoitteena on saada violetti käyrä pysymään alle viidessä. Kalibroimaton televisiomme ei pääse alle kolmenkymmenen. Sininen väri on suhteessa aivan liian voimakas kautta linjan.

Color temperature

Värilämpötilaa kuvaava käyrä on käytännössä käyttökelvoton, sillä se ei ota huomioon vihreän värin suhteellista osuutta. Se saattaa asettua täysin oikein 6500 K -akselille, vaikka harmaasävytoistossa olisikin heittoa. Harmaasävyjen ja valkotasapainon oikeellisuuden arviointiin sitä ei siis kannata käyttää.

CIE Diagram

cie-diagram

CIE-diagrammi kattaa kaikki ihmisen havaitsemat värit. Tummin ääriviivoin rajattu kolmio ilmaisee alussa valitsemamme HDTV Rec709 -referenssiväriavaruuden. Valkoinen kolmio kuvaa mitatun näyttölaitteen väriavaruutta. Sen näkyminen edellyttää, että harmaasävyjen lisäksi vähintään päävärit on mitattu.

Kuvassa valkeina täplinä näkyvät pisteet ovat harmaasävymittauksen tuloksia eri valoisuusarvoilla. Täydellisesti kalibroitu näyttö sijoittaisi ne pienellä vihreällä ympyrällä merkityn D65-arvon välittömään läheisyyteen. Hiiren kakkosnapilla saa näkyviin delta E 3 ja 10 -toleransseja ilmaisevat siniset raja-arvot. Tavoitteenamme on saada valtaosa täplistä vähintään ulommaisen sinisen ääriviivan sisäpuolelle.

Viemällä hiiren valkoisen täplän päälle, näemme mitä kirkkausarvoa se ilmentää. 0 IRE -täplä on kalibroidussakin näytössä todennäköisesti kauimpana D65-pisteestä.

Väriavaruutta kuvaavan kolmion kärjissä sijaitsevat kyseisen väriavaruuden määrittelemät päävärit. Jos mitatut päävärien arvot kattavat huomattavasti suuremman alueen kuin referenssiarvot, saattaa kuva olla peruskäytössä liian räikeä, vaikka harmaasävyt olisivatkin täysin kohdallaan. Vastaavasti referenssiavaruuden sisäpuolelle jäävä näyttölaite esittää värit latteampina kuin on tarkoitettu.

Täydellisen kuvantoiston saavuttamiseksi näyttölaitteen tulisi noudattaa 2,2-gammaa, D65-harmaasävyjä ja CIE-kartalla oikeaan kohtaan asettuvia pää- ja välivärejä. Tosielämässä täydellisen tuloksen saavuttaminen on kuluttajatuotteilla lähes mahdotonta, mutta riittävä tarkkuuskin parantaa katseluelämystä huomattavasti.

Näyttölaitteen säätö

Kun HCFR:n tarjoamien mittaustietojen anti on suurin piirtein tiedossa, voimme ryhtyä säätämään televisiota tai projektoria. Ensimmäisenä yritämme saada harmaasävyt kohdalleen. Tämä tapahtuu aiemmin mainittuja RGB-osavärien ylä- ja alapään arvoja säätämällä.

Aloitamme yläpäästä, koska sillä on suurempi vaikutus koko kirkkausskaalaan. Ota testilevyltä esiin 80 % valkoista esittävä testikuva ja etsi näyttölaitteen valikoista punaisen, vihreän ja sinisen gain/drive tai RGB white point/contrast -säädöt.

 rgb-saadot

Harmaasävyjen säätäminen tehdään erikseen tummaan ja valkeaan päähän. Philips kutsuu valkeaan päähän vaikuttavia liukusäätimiä WP- eli White Point -säädöiksi. Siniselle ei esimerkkitelevisiossamme ole tumman pään säätöä, mutta suhteelliset tasot saa kohdalleen myös pelkän punaisen ja vihreän säätimellä.

Käynnistä jatkuva mittaus painamalla yläreunan vihreätä nuolta. HCFR:n päänäytön vasemman alareunan RGB Levels -ilmaisin kertoo, mitä osaväriä ruudulla on liikaa tai liian vähän. Säädä värisäätimiä siten, että ilmaisimen arvot ovat mahdollisimman lähellä sataa prosenttia.

Yläpään säädön jälkeen on tumman pään vuoro. Peruuta testilevyllä 30 % valkoista esittävään kuvaan, ja säädä RGB-arvot samalla tavalla kuin äsken mutta nyt bias/cut tai RGB black level/brightness -säätimiä käyttäen. Jos maailma olisi paikkana ihana ja vaaleanpunainen, näyttösi olisi nyt harmaasävyjen osalta kalibroitu. Näin ei tietenkään ole, sillä kirkkaan ja tumman pään värisäädöt vaikuttavat toisiinsa. On siis aika palata tarkistamaan 80 % valkoisen väritasapaino.

Tarvittavat muutokset ovat todennäköisesti tällä kertaa pienempiä. Tee muutoksia edestakaisin niin kauan, kunnes et saa kumpaakaan kirkkausastetta enää lähemmäksi tavoitetta. Voit halutessasi kurkistaa myös muiden kirkkausasteiden värisuhteita.

Nyt voimmekin tarkastaa, miten tehdyt säädöt ovat vaikuttaneet koko harmaasävyalueeseen mustasta valkoiseen. Tee harmaasävytesti painamalla yläreunan Measure gray scale -kuvaketta ja syöttämällä testilevyltä kaikki harmaapalkit tuttuun tapaan yksi kerrallaan.

Mittauksen päätyttyä eri kuvaajista voi tarkistaa kuinka hyvin mittaustulokset myötäilevät referenssiä. RGB Levels -välilehden alempi delta E -kuvaaja kertoo yhdellä silmäyksellä olennaisimman; onko harmaasävyjen tasapaino kohdallaan kaikilla kirkkausarvoilla. Jos arvot ovat nätisti alle viiden, voi säätämisen periaatteessa lopettaa tähän.

rgb_levels_kalibroitu

Värisäädetyn television harmaasävyt ovat 20–100 % valkoisella erittäin hyvin kohdallaan. 10 % valkoinen eli tumma harmaa on jo hieman sinertävä, mutta siihen ei kannata kiinnittää liiaksi huomiota. Korjaustoimenpiteet todennäköisesti huonontaisivat tärkeämmän alueen harmaatasapainoa.

Suurin osa elokuvamateriaalista sijoittuu 40–70 % kirkkauksiin, joten pyri saamaan tämä alue mahdollisimman lähelle D65-arvoa, vaikka äärimmäisimmän alapään valkotasapaino siitä hieman kärsisikin. Kaikkein tummimpien arvojen tarkistus kannattaa tehdä mittauksen lisäksi silmämääräisesti, sillä sensori ei hyvin himmeällä kuvalla ole järin tarkka.

Tarkista vielä gammakäyrä. Jos näyttölaitteestasi löytyy gammasäätö, ja äsken mitattu käyrä ei osu lähelle referenssikäyrää, kannattaa säädön vaikutusta kokeilla. Joskus gamman säätöön on tarjolla esiasetettuja tiloja, kuten video, film tai PC, ja ne kannattaakin kokeilla läpi.

gamma_kalibroitu

Esimerkkitelevisiossamme ei ole gammasäätöä ja mittaustulos ilmaisee, että kuvan yleistaso on hieman tummempi kuin pitäisi. Aivan tummimmat sävyt eivät erotu täysin toivotulla tavalla, jos gamma on yllä olevan kuvan tapaan yli 2,2. Jos gamman yläpään arvot ovat koholla, voi tilanteen korjata kontrastisäätöä pudottamalla. Kontrasti- ja kirkkaussäädöt kannattaa tarkistaa joka tapauksessa värisäätöjen jälkeen.

Värikalibrointi

Hyvällä tuurilla televisiosi tai projektorisi sisältää kattavan värinhallintajärjestelmän (CMS, Color Management System), jolla jopa yksittäisten gammakäyrän pisteiden muokkaus saattaa olla mahdollista. CMS mahdollistaa yksinkertaisimmillaan pää- ja välivärien hienosäädön, jotta näytettävän väriavaruuden saa mahdollisimman hyvin vastaamaan valittua standardia.

Lähes kaikista näyttölaitteista löytyy värikylläisyyteen vaikuttava saturation-säätö, joka vaikuttaa kaikkiin pääväreihin samanaikaisesti. Säätö ei välttämättä toimi RGB- tai HDMI-tuloja käytettäessä, mutta tämäkin on laitekohtaista.

Ota testilevyltä esiin 100 % valkoinen testikuva ja käynnistä jatkuva mittaus HCFR:ssä vihreästä nuolesta. Merkitse muistiin vasemman alakulman ilmoittama Y- eli luminanssiarvo.

valoisuus2

 

Kalibroinnin jäljiltä televisiomme maksimikirkkaus on pudonnut varsin vaatimattomaan 34,58 kandelaan neliömetriltä. Vastaava foot-Lambert-lukema 10,09 ei täytä THX:n 16 foot-Lambertin suositusta. Päivänvalossa television kuva saattaa jäädä liian himmeäksi. Kirkkausarvo merkitään muistiin värikylläisyyden säätöä varten.

Tämän jälkeen valitse levyltä täysin punainen testikuva. Punaisen päävärin osuus täysvalkoisesta kuvasta tulee olla 21 prosenttia, joten aseta saturation/color-säädin siten, että Y-arvo on 0,21-kertainen täysvalkoisen Y-arvoon verrattuna. Jos siis täysvalkoinen testikuva antoi Y-arvoksi 34,582, niin säädä saturaatiota niin, että punaisella kuvalla arvo on 21. Koska säätö vaikuttaa kaikkiin väreihin, sillä ei voi saavuttaa täysin tarkkaa tulosta.

Ohessa on taulukko Rec 709 -väriavaruuden määrittelemille tarkoille x/y-koordinaateille, jos näyttölaitteessasi on CMS-värinhallinta. % valk. -sarake kertoo kuinka suuri valoisuus päävärillä tulee olla täysvalkoiseen verrattuna. Siihen voi pyrkiä värinhallinnassa osavärikohtaisella brightness- tai lightness-säädöllä.

X/y-koordinaattien haku tapahtuu hue- ja saturation-säädöillä. Tehtävää helpottaa HCRF:n information-alasvetovalikon target-toiminto, joka ilmaisee havainnollisella nuolella värin oikeellisuuden. Jos x/y-koordinaatteja haettaessa värin Y-arvo eli kirkkaus muuttuu huomattavasti, ei säätöön kannata koskea.

Pää- ja välivärien koordinaatit HDTV REC 709 -avaruudessa

Väri% valkoisestaxy
Punainen210,6400,330
Vihreä710,3000,600
Sininen80,1500,060
Keltainen0,4190,505
Syaani0,2250,329
Magenta0,3210,154

Värikalibroinnin jälkeen harmaasävyjen saaminen tyydyttäväksi saattaa myös osoittautua vaikeammaksi. Koska kaikki säädöt vaikuttavat toisiinsa, kannattaa kalibroinnin jäljiltä käydä läpi kaikki asetukset kirkkaudesta ja kontrastista lähtien.

HCFR tarjoaa mahdollisuuden myös näyttölaitteen kontrastisuhteen sekä tummimman ja kirkkaimman pään sävyjen mittaamiseen. Niihin pääsee käsiksi View-ikkunan alasvetovalikosta. Tarvittavat kuvat löytyvät näillekin HCFR- ja AVS HD 709 -testilevyiltä.

Lopuksi kannattaa testata kalibroinnin onnistuneisuus oikealla elokuvamateriaalilla. Hyvä testielokuva sisältää myös mustavalkoisia kohtauksia, joilla harmaasävyjen arviointi helpottuu. Tähän tarkoitukseen voi käyttää esimerkiksi James Bond Casino Royalea, jonka mustavalkoinen aloituskohtaus on hyvä testi television harmaasävyille ja tummien sävyjen erottelulle.

LCD-television taustavalo ja plasman loisteaine ikääntyvät käytössä, joten kalibrointi on syytä tehdä ajoittain uudelleen muutaman kuukauden välein. Kun toimenpiteen on omaksunut, ei tarkistuksessa kestä kymmentä minuuttia pidempään.

Artikkeli on julkaistu alun perin Hifimaailman numerossa 8/2008.

Lisätietoja

X-Rite i1 Display LT

Hinta: 159 euroa

Lisätietoja: KTA-yhtiöt, puh. (09) 7590 7213, www.kta.fi

 

Color HCFR -kalibrointiohjelma

http://www.homecinema-fr.com/colorimetre/index_en.php

 

AVS HD 709 -testilevy

http://www.avsforum.com/avs-vb/showthread.php?t=948496

 

Englanninkielinen, kattava ja havainnollinen kalibrointiohje

http://www.curtpalme.com/forum/viewtopic.php?t=10457