Kari Nevalainen
BeoPlay S8 – Laatua joka rintamalla
Tyylin B&O on hallinnut aina. Tekniikan kanssa on ollut epävarmempaa. Kummalle puolelle uusi BeoPlay S8 kallistuu?
BANG & Olufsen on oma lukunsa hifin historiassa. Monet muistavat merkin muutaman vuosikymmenen takaa, mutta yrityksen juuret ulottuvat aina 1920-luvulle. Matkan varrella se on rikastuttanut hyvän äänen ja tyylitajun ystäviä monilla ikimuistettavilla laitteilla.
Menneisyydestä kumpuavat myös rasitteet. Olemassaolonsa ajan B&O on käynyt lähes oidipaalista sisäistä taistelua tyylin ja tekniikan välillä. Arkkitehdit ja insinöörit ovat iskeneet kiivaasti yhteen moneen otteeseen. Sopu on vaatinut jopa sitä, että B&O on valmistanut yhdestä ja samasta laitteesta sekä perinteisen teknisen että tyylikkäämmän version. Tyyli on pelastanut B&O:n monessa käänteessä, kun tekniikka ei ole myynyt.
1990-luvulle tultaessa taistelu kääntyi tyylin eduksi. B&O erkani siitä ”maailman parhaiden stereolaitteiden” valmistajan imagosta, minkä se oli saavuttanut teknisesti kekseliäillä soittolaitteillaan 1960- ja 70-luvuilla. Tekniikkaa tärkeämpää B&O:lle tuntui olevan, että sen hohtavat pilarikaiuttimet saatiin mahtumaan samaan kuvaan Corbusierin naudan nahalla päällystetyn LC4-lepotuolin kanssa.
Yritys on pitänyt itsepintaisesti kiinni design-luonteestaan näihin päiviin asti. Viime vuosina on kuitenkin ollut aistittavissa B&O:n uusi pyrkimys tulla tunnustetuksi myös teknisesti tinkimättömien äänentoistolaitteiden valmistajana. Tähän tähtää myös B&O:n tuorein lisäys BeoPlay-tuotesarjaan: kahden satelliittikaiuttimen ja yhden subwooferin BeoPlay S8 -kaiutinjärjestelmä.
BeoPlay S8
BeoPlay S8:lla on kaksoisluonne. Yhtäältä korostuu pyöreä/litteä muotoilu ja helppokäyttöisyys, kynnyksetön sulautuminen arkielämään. Toisaalta B&O sanoo suunnitelleensa kaiuttimet niin, että ne aidosti parantavat äänenlaatua, johon kaavailtu kohderyhmä on tottunut.
Satelliittien kiekkomaisessa suljetussa kotelossa ääntä tuottaa 2,5 tuuman laajakaistaelementti. Suuntaavuussyistä kartion profiili on melko jyrkkä. Kaiutin voidaan ripustaa seinälle tai panna seisomaan tasolle mukana tulevalla jalalla.
Kun kaikki pitää tyylin nimissä piilottaa katseelta, tilaa esimerkiksi kaapelien kiinnittämiseen jää vähemmän. Lisäksi joudutaan käyttämään liittimiä, joita hifilaitteissa näkyi viimeksi 1970-luvulla.
Mukana seuraava valkoinen kaiutinkaapeli maastoutuu valkoista seinää vasten ja on riittävän pitkä pidemmillekin vedoille. Sisällä kulkeva johdin on kuitenkin hyvin ohut. Toivoa sopii, että B&O on laskenut, että sähköisiä vääristymiä ei synny.
Näyttävä bassokaiutin
BeoPlayn S8:n puoli metriä korkea, Lontoon Gherkin-tornista mallia ottanut bassokaiutin on erikoistapaus. Komposiittikotelon pohjassa on paitsi kolme D-luokan vahvistinta (kaksi 140-wattista satelliiteille, yksi 280-wattinen subbarille) myös suurella magneetilla varustettu 8 tuuman bassoääninen.
Ylösalaisen kysymysmerkin muotoisen refleksiputken suuaukko sojottaa ylöspäin subbarin katolla. Kaareilevalla refleksiputkella on haettu tiukkaa bassotoistoa.
Äänen lopullinen olemus, bassot mukaan lukien, on saatu aikaan tehokkaalla signaaliprosessoinnilla. B&O kutsuu tekniikkaa ABL-tekniikaksi (Automatic Bass Linearisation), joka pitää sisällään muutakin virittelyä kuin subwooferin sijainnin mukaan säädettävän voimakkuustason.
Bassojen tasoa koko kaistalla pääsee säätämään subwooferin pohjassa olevasta kiertokytkimestä sen mukaan, onko subwooferi nurkassa, seinän tuntumassa tai keskemmällä huonetta. Subwooferi kytkeytyy päälle äänisignaalin herätteestä ja sammuu automaattisesti.
Yllättävät bassot
BeoPlay S8 on sillä tavalla vanhanaikainen aktiivikaiutinjärjestelmä, että äänen siihen saa vain analogisesti. Tarvittavat piuhat ja sovittimet seuraavat mukana.
Piuhojen kiinnityksen ja äänen esilletulon kanssa kamppaillessa levylautaselle valikoitui sattumalta tenori laulamaan Bachin ”Ich habe genaug” -kantaattia. Kun ääni vihdoin kaikui ilmoille, hämmennyin: sen lisäksi, että korkea miesääni kuulosti totutun luonnolliselta, oli bassokaiutin täysin läpinäkyvä, huomaamaton. Polvillani lattialla korvat vajaan metrin päässä subwooferin bassoäänisestä en erottanut bassoja muusta äänestä lainkaan!
Kuvittelin, että bassokaiutin ei jostakin teknisestä syystä ottanut osaa äänen tuottamiseen, mutta kyllä se otti. Kuuntelujen edetessä otti enemmänkin, mutta tällä äänitteellä subwooferin ja satelliittien yhteensovitus oli lähes täydellistä.
Kuuntelujen tässä vaiheessa bassokaiutin oli keskellä lattiaa puolitoista metriä takaseinästä ja noin 2-3 metrin etäisyydellä satelliiteista. Bassojen taso oli free-tilassa eli tekniikoitamaksimissaan. Yhtään enempää bassoja en olisi kuitenkaan kaivannut. Bach kiitti.
Niin kiitti Shostakovichkin, jonka 1. sellokonsertolla en kuullut säestävän orkesterin ääntä subwooferista edes läheltä kuunneltuna. Vasta kun kontrabassot astuivat kuvaan mukaan, alkoi subbarista kuulua elämää. Tämä kertoi minulle, että S8:n bassokaiutin ei helposti lisäile omiaan, vaan pyrkii toistamaan vain vaaditut bassotaajuudet.
Ei pidä kuvitella, että BeoPlay S8 on bassoköyhä. Niels Löfgrenin tunnelmointilevyillä tai vaikkapa Jonny Langin rock/blues-levyllä sähköbassot jyräsivät läheltä kuunneltuna, mutta asettuivat oikealle, näille musiikkinäytteille hyvältä tuntuvalle tasolle noin parin metrin etäisyydeltä kuunneltuna.
Oli myös musiikkinäytteitä ja soitinkokoonpanoja, joilla subwooferin mukanaolon kuuli erillisenä äänilähteenä. Tällöin vapaassakin tilassa subbarin tasoa oli hyvä laskea.
Ulospäinsuuntautuvaa ääntä
Hyllysijoituksesta huolimatta satelliitit tekivät hyvää jälkeä musiikilla kuin musiikilla. Ääni on erinomaisen avara ja ei-kaiutinmainen. Diskanttitoistokin oli kelvollista, vaikka domemaista tihentynyttä kihinää ei ole tarjolla. Trumpetin töräytykset eivät käy korviin, kuten eivät viulun säröiset sivuäänetkään.
Äänessä on myös pidäkkeettömyyttä ja voimaa, joka saa kuulijan yhdistämään sen monta kertaa suurempaan kaiutinkokonaisuuteen. Toisinaan ääni (esim. ksylofonin) työntyy esiin niin estotta ja äänekkäästi, että se saattaa tuntua lievästi tungettelevalta.
Äänen kuvantaminen oli yllättävän lähellä perinteistä stereoasetelmaa. Kokonaisuutena erinomainen äänellinen suoritus.
Yhteenveto
BEOPLAY S8 saa teknisestä suorituksesta miinuspisteitä ahtaista paikoista ja heiveröisistä liitännöistä. Taiteellisesta suorituskyvystä ei ole paljon valittamista. B&O on onnistunut S8:n bassojen ja keskialueen yhteensovituksessa mainiosti, eikä satelliittikaiuttimissa ole merkittäviä toistovirheitä. Järjestelmällä on helppo keskittyä kuuntelemaan musiikkia ilman syvempiä hifipohdintoja.
+ Saumattomasti integroituva basso
+ Tyylikäs design
– Ahtaat ja heiveröiset liitännät
– Ei langattomia tekniikoita
Info
Hinta :1 199 €
Lisätietoja: www.bang-olufsen.com
Elementit
-korkeat äänet: 64 mm
-matalat äänet: 200 mm
Toimintaperiaate
-satelliitit: suljettu
-subwoofer: refleksi
Vahvistin: 2×140 W + 280 W
Paino: 2×0,8 kg + 10,5 kg
Liitännät: 3,5 mm/rca rj-45-adapterilla, B&O Power Link
Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Mauri Eronen
Artikkeli on julkaistu Hifimaailma-lehdessä 2/2015