Heikki Kivelä
Paljon muutakin kuin kaksi kanavaa
Perinteinen integroitu stereovahvistin taipuu nykyään helposti myös laaja-alaisen mediatoiston monitoimikoneeksi. Testasimme neljä keskihintaluokan mallia samoilla periaatteilla mutta hiukan eri tarpeisiin.
Integroidut stereovahvistimet esiintyivät Hifimaailman sivuilla viimeksi vertailun merkeissä reilut kaksi vuotta sitten numerossa 7/2015. Tuolloin astetta kalliimpaa, 1 500–1 800 euron hintahaarukkaa edustaneet integroidut vahvistimet tarjosivat lähtökohtaisesti samoja ominaisuuksia kuin nytkin vertailemamme mallit, mutta yksi keskeinen osa-alue erottaa vanhemman sukupolven edustajat tuoreemmistaan: verkko-ominaisuudet.
Siinä missä markkinat tarjoavat edelleen hyvin yksinkertaisia ja edullisia integroituja stereovahvistimia kuten myös kalliimpia ja eksoottisempia elementtejä erillissarjoihin, keskihintaluokan (jota vajaan tuhannen euron mallit edustavat) kehityksessä ja kilpailussa on mitä ilmeisimmin pitänyt ottaa huomioon laitteiden monipuolisuutta lisäävät uuden ajan langattomat toisto-optiot. Kun peruslaadukkaiden stereo-integroitujen kuluttajamarkkinarakoa litistävät toiselta puolen esimerkiksi erilaiset soundbarit ja toiselta edullisemmat av-viritinvahvistimet, täytyy laitteiden pystyä erottumaan joukosta sekä tinkimättömällä teknisellä suorituskyvyllä että monialaisilla mediaominaisuuksilla.
Millaisen toteutuksen vajaalla tonnilla saa siis vuonna 2018?
Eri tavoin vakuuttavia toteutuksia
Vertailumme neljä näkemystä integroidusta stereovahvistimesta eroavat toisistaan jo pelkästään ulkoisesti mutta myös ominaisuuksiensa ansiosta. Mainitsemisen arvoisia heittoja yleisvaikutelmassa ei vertailunelikon suhteen ole, sillä kaikki vaikuttivat toteutuksiinsa nähden peruslaadukkailta ja viimeistellyiltä laitteilta. On myös syytä huomauttaa mallien kokoerosta, sillä siinä missä testin kookkaimmat Yamaha ja Onkyo on mitoiltaan perushifilaitteita, Denon puolestaan on saanut kaiken tarvittavan huomattavasti kompaktimpaan ja modernimpaan ulkomuotoon. Myös Pioneer on ulkomitoiltaan kompakti.
Loppuvuodesta 2015 lanseerattu Denon DRA-100 onkin ulkoisilta piirteiltään vertailumme pienin ja riisutuin malli. Sen mustalla ja hopealla viimeistellyn kuoren etupaneelissa on vain virtanäppäin, usb- ja kuulokeliitännät sekä äänenvoimakkuudensäädin. Nelisuuntainen valintakytkin enter-painikkeella sekä ohjelmalähteen valinta on toteutettu hipaisunäppäimillä, jotka ilmestyvät virrat kytkettäessä laitteen oled-näytön vasempaan reunaan. Kompaktius jatkuu myös takapaneelin puolella. Perusliitännät digi- ja analogipuolella ovat kaikki mukana, mutta DRA-100 on ainoa, joka ei tarjoa perinteistä viritintä tai vinyylisoitinottoa.
Perinteistä virtaviivaisemmalla toteutuksella erottuu myös vuoden 2017 alussa julkaistu Pioneer SX-S30DAB, jonka saimme vertailuun mustana. Noin puolet muita ohuempana se tarjoaa etupaneelissaan virtanäppäimen, direct-kytkimen sekä 3,5-millimetrisen kuulokeliitännän, äänensävysäätimet, usb-liitännän, ohjelmalähteen valitsimen sekä äänenvoimakkuudensäätimen. Takapaneelissa puolestaan huomio kiinnittyy muun muassa vertailun ainoaan esivahvistinantoon, 3,5-millimetrinen liitäntään mikrofonille MCACC-huonekorjauksen ajamiseen sekä Onkyon ohella hdmi-antoon audio return channelilla eli arc:lla sekä neljään hdcp2.2-yhteensopivaan hdmi-ottoon.
Samaan yritysklusteriin Pioneerin kanssa kuuluva Onkyo taas on ulkonäkönsä puolesta lähempänä perinteikkäitä linjoja. Vertailuun hopeisena saamamme malli TX-8270 on niin ikään julkaistu viimevuoden alkupuoliskolla. Onkyon modernista pystyvyydestä kertoo laitteen alareunaan kirjaillut ja näytön yläpuolelle liimatut logorimpsut. Sen etupaneelista löytyy vertailun kookkain äänenvoimakkuudensäädin sekä useita erilaisia ohjauspainikkeita ja säätimiä. TX-8270:n takapaneeli on ikään kuin laajennettu versio Pioneerin vastaavasta, joskin digiottoja on enemmän, mukana on toinenkin usb-liitäntä sekä kaksi kertaa kaksi paria naparuuveja kaiuttimille.
Vertailun laitteista tuorein, syksyllä 2017 julkaistu Yamaha R-N803D taas on valinnut klassisen mattahopean ulkoasun, jonka perinteikästä muotokieltä noudattavassa etupaneelissa on muun muassa suuri ja tunnokas äänenvoimakkuudensäädin, palkkimalliset äänensävy-, balanssi- ja loudness-säätimet sekä 3,5-millimetrinen YPAO-huonekorjausmikrofoniliitäntä. R-N803D:n takapaneelissa puolestaan on eniten analogisia linjatason tuloja ja lähtöjä sekä kaksikin koaksiaaliottoa.
Yamahassa on vain yksi antenni langattomille yhteyksille muiden tarjotessa niitä kaksi. Liitinkannassaan pyörivissä antenneissa on kaikissa nivel, jonka voi taittaa pystyyn tai suoraksi, joten matalakaan hyllytaso ei laitteiden sijoituksessa haittaa.
Yhteenveto
Vertailumme integroidut stereovahvistimet ovat osoitus siitä, että enemmän tai vähemmän vajaalla tuhannella eurolla saa nykyään varsin ketterän ratkaisun sekä perinteisten että uusien medioiden toistoon – niin langallisesti kuin langattomastikin. Moderni muuntautumiskyky on siis siirtynyt av-viritinvahvistimista myös perinteisempiin stereovahvistimiin, mistä hyvänä esimerkkinä ovat Onkyon ja Pioneerin mallit hdmi-liitäntöineen – ensin mainittu klassisemmassa ulkoasussa ja jälkimmäinen hienostuneen ohuena toteutuksena. Monipuolisista ominaisuuksistaan huolimatta sielultaan samansukuisten laitteiden toisto ei kuitenkaan pärjännyt vertailun kärkikaksikolle.
Ennen kaikkea ulkonäöllisten perinteiden murtamisesta kielii designillaan myös miellyttävän sointimaailman tarjonnut Denon, joka kuitenkin jäi ominaisuuksiensa puolesta hiukan tuoreempien mallien varjoon eikä vertailun kalleimpana tarjonnut siten rahalle aivan täyttä vastinetta.
Vertailun voittajaksi selvisi Yamahan uunituore R-N803D, joka vakuutti niin äänenlaadun, ominaisuuksien kuin mittaustulostensa puolesta. Klassisemmat hifi-ideaalit erottuvatkin siinä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, eikä malli tarjoa esimerkiksi kuvapuolen liitäntöjä. Sen sijaan esimerkiksi älykäs YPAO-huonekorjaus, monipuoliset striimauspalvelut ja esimerkillinen ohjainsovellus osoittavat, ettei kyseessä ole kuitenkaan turhan vaatimaton kokonaisuus.
Yamaha R-N803D
Klassista hifilaitteen muotokieltä noudatteleva Yamaha R-N803D on perinteikäs mutta modernisti monipuolinen ratkaisu niin tavanomaiseen kaksikanavatoistoon kuin monihuonejärjestelmiinkin, kiitos sujuvasti toimivan MusicCast-ohjainsovelluksensa.
Se mahdollistaa kahden erillisen kaiutinparin liittämisen tai yhden kaiutinparin kaksoisjohdotuksen sekä kaiutintoiston kalibroinnin kuuntelutilaan mukana tulevan mikrofonin ja YPAO-huonekorjauksen avulla.
Automaattinen YPAO-kalibrointi tekeekin toistosta astetta eläväisempää ikään kuin levittäen bassotoistoa avarammaksi tilassa, mutta hienosäädöt voi tehdä myös manuaalisesti. Vahvistimessa on myös omalaatuinen loudness-säädin, jonka avulla taajuuskaistan ääripäät saa kuuluvammaksi suhteessa keskitaajuuksiin. Käyttökelpoinen ominaisuus eritoten maltillisemmalla äänenvoimakkuudella kuunteluun.
Verkkotoistossa R-N803D toimi häiriöttömästi ja latenssittomasti kaikilla yhteystavoilla. Lisäksi MusicCast-sovellus osoittautui varsin käyttökelpoiseksi tavaksi ohjata laitetta sekä esimerkiksi asettaa ohjelmalähteet omia tottumuksia parhaiten palvelevaan järjestykseen.
Kokonaisuudesta jää puuttumaan oikeastaan vain esivahvistinlähtö sekä tulevaisuutta ajatellen tuoreempi bluetooth-versio.
Napakka ja pykälää kevyemmin mutta myös rivakammin etenevä kuin jytkyttävä vertailuvahvistin. Äänikuva on avara ja leveä, mutta tarkkuus voisi akustiikan avaamisen suhteen olla parempikin. Toisaalta lievästi asioita pintaan liimaava tyyli tuo soundiin selkeyttä ja mukavaa rullaavuutta. Ihan samanlaista matalien alueiden vääntöä ja syvyyttä ei löydy kuin vertailukoneesta, mutta eipä sitä monessa muussakaan tämän luokan vahvistimessa ole. Tasaisen hyvä kokonaisuus.
+ Klassinen mutta toimiva design | MusicCast-ohjainsovellus | Fiksu loudness-säädin | YPAO-huonekalibrointi | Tasaisen hyvä toisto
- Vanha bluetooth-versio | Ei esivahvistinlähtöä
Denon DRA-100
Siinä missä Yamaha ja Onkyo olivat vertailun perinteikkäät hifi-integroidut, Denon on vienyt suunnittelulliset tavoitteet astetta pitemmälle. DRA-100 onkin oled-näytöllään sekä kotelonsa mustan ja hopean väriyhdistelmällä testin komein kokonaisuus. Minimalistinen etupaneeli selkeällä näytöllä miellyttää silmää.
Suurimmat valtit ovat toisaalta juuri ulkonäössä ja konseptissa, sillä pari vuotta vanha DRA-100 ei aivan vastaa vertailukohteidensa tarjontaa varsinkaan suositushintaansa nähden. Kriittisimpiä puutteita muihin verrattuna ovat levysoitinliitäntä ja fm-viritin. Mutta jos näitä ei kaipaa eikä hinta ole kynnyskysymys, Denonin näkemys modernista integroidusta stereovahvistimesta on ehjä, toimiva ja kuulostaakin hyvältä.
Kaikki perustarpeet täyttävä liitäntävalikoima, hyvin rullaava Spotify Connect sekä yksinkertainen ja toimiva Hi-Fi Remote -ohjainsovellus ovat käytön kannalta painavia puolesta-argumentteja.
Pehmeäsävyinen ja miellyttävä sointimaailma. Parista muusta laitteesta poiketen myös basso tömähtää mukavasti. Varsinaista maanjäristysbassoa ei irtoa, mutta soundi on kaiken kaikkiaan tasapainoisen kuuloinen. Kitaran perustaajuudella löytyy lämpöä ja sävyjä, mikä ei tässä luokassa ole itsestäänselvyys. Musiikki rullaa mukavasti vaikka ei tikkaakaan sellaisella tarkkuudella kuin parhaimmistossa. Rytmifanaatikoille laitetta ei ehkä voi suositella, mutta muille musiikinkuuntelijoille Denon on yleispätevyydessään ja sävykkyydessään testin kirkkainta kärkeä.
+Muotoilu ja design | Yksinkertainen ja toimiva toteutus | Miellyttävä sointimaailma | Esivahvistinlähtö
– Rajalliset liitännät | Vanha bluetooth-versio
Onkyo TX-8270
Onkyo on Pioneerin ohella vertailun monipuolisin osanottaja, eikä aivan suotta, sillä samaan yritysklusteriin kuuluvien valmistajien laitteissa on paljon yhteneväistä muutenkin kuin identtisen ohjainsovelluksen kannalta.
Integroiduista stereovahvistimista puhuttaessa Onkyon valttina on uuden ja vanhan tekniikan saumaton yhteen liimaaminen. Mukana on kaikki keskeisimmät tulot ja lähdöt (esivahvistinlähtöä lukuun ottamatta), mahdollisuus kytkeä vahvistimeen kaksi kaiutinparia ja kaksi subwooferia sekä hdmi-anto ja neljä hdmi-ottoa kuvalähteiden yhdistämiseen. Jälkimmäinen helpottaa käyttöä huomattavasti, jos vaikkapa laitteen verkkoasetuksiin on tarpeen mennä pintaa syvemmälle.
Yamahan tavoin perinteikkäämpää muotokieltä noudattava ulkoasu kätkee sisäänsä myös uusinta teknologiaa, kuten DTS Play-Fi -monihuonetuen valmistajan oman FlareConnectin ohella sekä sisäänrakennetun Chromecastin.
Toiston puolesta TX-8270 pysyttelee keskitiellä herättämättä suurempia intohimoja, ja sen kohteliaan rasittamaton ääni saattaa soveltua paremmin diskanttipainotteisemmille kaiuttimille.
Etäinen, kohtelias ja aavistuksen tummasävyinen toisto. Soundi on tasapainoinen mutta ei erityisen kirkas tai läsnä oleva. Toisaalta rasittamattomuuskin on hyve. Kuulijasta riippuu, pitäisikö soundia sanoa kohteliaaksi vai kääntyykö se jo latteuden puolelle. Skarpeilla levyillä hillitty esitys toimii hyvin, tummasävyisillä voi mennä turhankin laimeaksi. Basso jysähtää ihan mukavasti, joten alakerran iskut irtoavat varsin vaivattomasti. Sympaattinen kone, joka voisi toimia hyvin ylävireiseen kallistuvassa setissä.
+ Runsaat liitäntämahdollisuudet |Striimaus- ja monihuonekyvyt | Hdmi-anto ja -otot
– Ei esivahvistinlähtöä | Toiston hillitty luonne
Pioneer SX-S30DAB
Teknisesti ottaen Pioneerin SX-S30DAB on kuin Onkyon TX-8270 mutta litistetyssä paketissa. Laitteen korkeudesta sekä vahvistintehoista puuttuu melkein puolet ja liitäntämahdollisuudet ovat rajallisemmat. Tarpeellisimmat ovat kuitenkin mukana, kuten ovat myös esimerkiksi hdmi ja Chromecast. Lisäksi SX-S30DAB tarjoaa myös ainoana vertailumme malleista esivahvistinannon, joskin takapaneelin modattuna versiona.
Yamahan ohella myös Pioneerilla on oma MCACC-huonekalibrointimahdollisuutensa, jonka avulla voi korjata esimerkiksi ongelmia tilan bassotoistossa, automaattisesti tai manuaalisesti. Tämä tapahtuu kätevimmin Pioneer Remote App -ohjainsovelluksella, jonka toimivuus ja käyttölogiikka olivat jotensakin kohdillaan, vaikka MusicCastin kaltaiseen monipuolisuuteen rahkeet eivät aivan riitäkään.
Kompaktimpien mittojen ja tehojen mukana seuraa kuitenkin myös toiston tietty rajallisuus, joka jätti hiukan toivomisen varaa alakeskialueen puhuttelevuuteen. Tähän voi kuitenkin hiukan vaikuttaa taajuuskorjausasetuksilla, minkä ansiosta SX-S30DAB on lopulta varsin veikeä ja virtaviivainen olohuoneen mediakeskus.
Nopea ja rullaava soundi, joka on suhteellisen selvästi kallellaan keskimmäisille taajuuksille. Käytännössä ilmiö kuuluu basson liioitellun kevyenä otteena ja latteaan suuntaan kallistuvana yläpäänä. Lievä anti-loudness tekee joillekin ääripääkorosteisille levyille hyvää, mutta osa myös menettää musiikillista draamaa ja basson iskua. Alakeskialueen mehevyyttä jää hyvillä äänitteillä kaipaamaan. Napakka ja kompakti mutta ei erityisen dramaattinen tai tannerta tärisyttävä lähestymistapa musiikkiin.
+ Solakka muotoilu | Striimaus- ja monihuonekyvyt | Hdmi-anto ja -otot |
Esivahvistinlähtö (lisävaruste) | Alhainen tehonkulutus
– Vain yksi optinen tulo | Ei linjatasoista lähtöä | Hiukan lattea toisto