Jussi Arvio
Referenssin jalanjäljissä; JBL 705P -aktiivikaiuttimet
Ajoittain satunnainen studiopuolen tuote löytää tiensä kuluttajapuolelle. Laajempi kiinnostus herää viimeistään silloin, kun hinta ja ominaisuudet lupaavat erityisen hyvää.
Mitä eroa on hifi- ja pro-kaiuttimilla? Ensin mainitulla nautitaan ja viimeksi mainitulla kärsitään. Vanha vitsi, jonka totuuspohja alkaa käydä ohueksi. Juuri aktiivikaiuttimet ovat löytäneet tiensä moniin koteihin, ja trendi jatkuu edelleen. Vaikka moni niin sanottu kotikaiutinvalmistajakin on herännyt tilanteeseen, on valtaosa tarjonnasta edelleen pro-puolen hallussa. Näin on tälläkin kerralla.
Nyt kuunneltu JBL 705P on valmistajan referenssisarjan pienin malli. Aiemmin testattuun JBL LSR305:een verrattuna (lue lisää Hifimaailman numerosta 2/2016 ) niin elementit kuin kotelokin ovat laadukkaammin toteutettuja. Mekaanisen rakenteen ohella myös sisäiset lihakset ja ominaisuudet pullistelevat halpissarjalaista hanakammin. Myös valmistusmaa on vaihtunut Kiinasta Meksikoksi.
Silloinen viittaukseni varsinaisen huippumalli M2:n geeniperimään saakin vasta nyt todellista katetta. Kansainvälisten tuulahdusten kuiskimana uutta 7-sarjaa on jo ehditty kehua kutistetuksi M2:ksi. Kuten 705 samoin sen isoveli 708 on suunniteltu nimenomaan M2:n kanssa sovitettaviksi. Sekä 705- että 708-mallia saa sisäisillä vahvistimilla varustettuina p-malleina tai passiivisina i-versioina.
Hansikas töihin tai kotiin
JBL 705P on pienikokoinen kaksitiekaiutin. Sen kotelo on melko kapea mutta yllättävän syvä. Viiden tuuman bassokeskiäänisen edessä on metalliverkko suojaamassa sitä iskuilta. Verkon alla on kotelon levyiseksi muotoiltu refleksiaukko. Puolen tuuman kompressiodiskantti istuu kookkaan suuntaimen nielussa. Diskantin suuntain on tuttu jo aiemmin markkinoille tuodusta, edullisemmasta LSR-sarjasta.
Oikeassa yläkulmassa on led-valoryhmä ilmaisemassa toimintatilaa. Valkoinen ilmaisee virtojen olevan päällä, punainen kertoo vilkkuessaan säröpiikeistä ja tasaisesti palaessaan vikatilanteesta, ja vihreä valo ilmaisee, että käytössä on jokin kaiuttimen monista käyttäjäkohtaisista dsp-säädöistä.
Takana vallitsee asiallinen järjestys. Huomio kiinnittyy ensin sinivalkoiseen näyttöön. Sen ja alapuolella olevan rullan avulla on helppo tehdä haluttuja säätöjä kaiuttimen ekvalisointi- tai viiveasetuksiin. Vaikka säätökohteita on paljon, ei kaiuttimessa itsessään ole mittamikrofonin kytkentämahdollisuutta tai automaattista kalibrointia.
valmistaja
Liitännät ovat monipuoliset. Signaalin voi tuoda analogisena xlr:n tai digitaalisena aes3:n kautta. Viimeksi mainittu hyväksyy signaalin aina 192 kilohertsin näytetaajuuteen saakka. Lisäksi kaiutin on kytkettävissä HARMAN HiQnet -protokollan verkkoon. Ominaisuus on tarkoitettu suurempiin kokonaisuuksiin ja ammattiympäristöön sekä ohjelmapäivityksiin. Myös kaiuttimen käyttöympäristöjä on ajateltu. Niinpä kotelon päältä ja pohjasta löytyy kaksireikäiset asennuspisteet.
Mikään 705:n olemuksessa ei huuda huomiota, vaikka edullisempaan LSR-sarjaan verrattuna työn laatu on selvästi parempaa. Jos LSR oli halpa mutta yllättävän kyvykäs työrukkanen, on 7-sarja tyköistuva laatuhansikas. Toisaalta suhdelukuina ilmaistuna yhden 705P:n hinnalla saa lähes kymmenen LSR305:tä.
Korkeat tavoitteet
Uuden pikkureferenssin suunnittelu on ollut aidosti kunnianhimoinen projekti. Jotta piskuinen toosa säilyttäisi uskottavuutensa valtavan M2:n rinnalla, olisi sen noudatettava mahdollisimman tarkkaan saman ääniperimän lähtökohtia. Niinpä 7-sarjan elementit ovat kauttaaltaan uusia ja tehtäväänsä suunniteltuja.
Diskantista vastaa tässä hintaluokassa harvemmin nähty kompressioelementti 2409H. Sille luvataan erinomaisen pienet säröarvot ja kaistaa päälle 36 kilohertsin. Tasaisesti hallittuun säteilyyn pyritään jo mainitulla, suurella suuntaimella.
Myös bassoelementti on vakuuttava pienestä viiden tuuman koostaan huolimatta. Vasteen luvataan ulottuvan jopa 39 hertsiin, mutta vaimentuman suuruutta ei mainita. Sen sijaan käyttökelpoinen arvo on 48 – 23 000 hertsiä -1,5 desibelin vaimentumalla. Jakotaajuudeksi on valittu 1 900 hertsiä.
Kummallekin elementille on oma 250-wattinen d-luokan vahvistinaste (IRS20957S, IRFR4615). Paketille luvataan huikea huippuäänenpaine: jopa 107 desibeliä metristä haarukassa 80 – 20 000 hertsiä. Myös kokemuksen perusteella kaiuttimen äänivarat ovat kunnossa.
Sisäinen muunnin perustuu ilmeisesti TI (Burr-Brown) PCM1796 DAC -piiriin. Nettitietojen perusteella sisältä löytyy muita rutiineja hoitamasta myös seuraavia piirejä; Cirrus Logic CS5361 ADC, ARM AT91SAM9G25 sekä SHARC ADSP-21489. Tämä on kuitenkin toisen käden tietoa, sillä en avannut kaiutinta varmistaakseni asiaa.
Testiasetelmasta
Käytin digiliitäntöjen sijaan kaiuttimen analogisia ottoja. Kytkin kaiuttimet Teac UD-503 -muuntimen perään, joka sai toimia myös esivahvistimen roolissa. Muuntimesta varmistin vielä, että niin sanottu kuuma nasta oli oikein valittu (pin 2). Kaapeleina käytin Mogamin balansoitua 2534 quad -mikrofonikaapelia. Äänilähteenä toimi Apple Macbook Pro tuoreimmalla Audirvana-versiolla varustettuna. Usb-kaapeli koneen ja Teacin välillä oli Cardas Clear usb buss.
Asetin kaiuttimet noin 60-senttisille, itse tehdyille puisille jalustoille ja myöhemmin toisessa ympäristössä tasohyllylle kuuntelukorkeudelle. Käytin 705P:t pikaisesti myös JBL LSR305 -kaiuttimista ja LSR310-subwooferista koostuvassa setissä, jossa ne korvasivat vasemman ja oikean kanavan 305:t.
Kuunteluetäisyys oli oma lukunsa. Periaatteessa 705 on tarkoitettu lähikenttään, jossa se toimikin vallan hyvin. Etäisyyden kasvattaminen saattaa kuitenkin houkutella, sillä kaiuttimen voimavarat kyllä riittävät siihen. Lisäksi 705:n säädettävyys on osaavissa käsissä avain moniin kokeiluihin. Toisaalta subwooferin tarve käy nopeasti ilmeiseksi. Mainittakoon, että silloin on syytä tähystellä laadun suuntaan.
Säätämällä säädettävä
Kaiuttimet tulivat suoraan ensimmäisestä maahan saapuneesta erästä. Niinpä maahantuojallekaan ei ollut vielä karttunut kokemusta neuvoiksi asti. Tutustuinkin ensin kaikessa rauhassa verkosta löytyneeseen ohjekirjaan ja kävin läpi ominaisuuksia. Niitähän 7-sarjassa riittää: 12 aluetta huonekorjaukselle, kahdeksan käyttäjäkohtaista aluetta taajuuskorjaukselle, kuusi muistipaikkaa tehdasasetuksille ja toinen mokoma käyttäjän asetuksille, high pass/low cut -taajuus, viiveet, gain ja niin edelleen.
Tässä kohdin kävi myös ilmeiseksi, että kaiutin on ammattilaisille suunnattu. Kotikäyttäjä kaipaisi automaattista säätöprosessia, jolla hoituisi huonevaste kuntoon nappia tai paria painamalla ja mittamikrofoni kuuntelupaikalle sijoittamalla. Vaan sellaista ei JBL tarjoa. Vaikka säädöt ovat melko kattavat, niin niiden järkevä käyttö edellyttää erillistä mittausprosessia ja sen perusteella säätöjen tekemistä kaiutinkohtaisesti käsin.
Toinen hieman hankala asia on kaiutinkohtaisten säätöjen sijoittaminen kaiuttimen takapaneeliin. Vapaakenttään sijoitettaessa tämä ei muodostu ongelmaksi, mutta etuseinäsijoituksessa kylläkin. Kuinka moni näistä haasteista poistuisi HARMAN HiQnet -verkkoa käyttäen jäi epäselväksi. Suoritin kaikki kuuntelut ilman ylimääräisiä säätöjä tai korjauksia.
Avoin ja tarkka
Kylmiltäänkin JBL vaati kuuntelemaan intensiivisesti. Niinpä siirryin tavallista nopeammin äänellisen annin tarkempaan analysointiin. Vaikka ilmaisu jonkin verran muuttuikin testin aikana, ei vaikutus ollut suuren suuri. Perusluonne oli ja pysyi.
Aloitin tekemälläni soittolistalla, joka sisältää pääosin easy listening -osastoa. Tämän on tarkoitus toimia orientaatiovaiheena, josta sitten vähitellen voi siirtyä sekä kuulijan että toistimen kannalta haastavamman materiaalin pariin. Usein tämäkin vaihe kertoo kaiuttimesta jo paljon.
Ensin huomioni kiinnittyi vokaaliosuuksien dynamiikkaan. Esimerkiksi käy Gregory Porterin Water-albumin avausraita Illusion. Kappale on periaatteessa herkkä monologi, jota piano säestää ja kuljettaa. Porterin ääni taipuu luonnostaan pehmeään ja harkitun herkkään, mutta toisaalta artikulaatio ja äänenkäyttö ovat ajoittain hyvin voimallisia. Nämä laskut ja nousut JBL esitti vaivatta, joskin ehkä lievästi totuttua korostuneemmin. Sen sijaan samettisuus jäi taka-alalle.
valmistaja
Saman levyn kappale Skylark avataan pianolla. Oikean käden soitto avautui erinomaisella resoluutiolla. Heti intron jälkeen Porterin vokaaliosuus tulee sisään kasvavalla voimalla, kunnes taas hiipuu pehmeämmin ulos. Jälleen JBL paljasti erinomaisen reaktioherkkyytensä ja mikrodynamiikan ymmärryksen. Sekä Gregory Porterin äänenhallinnan laaja-alaisuuden.
Toinen vahva hetki koettiin, kun päätin katsoa Yle Areenasta Witold Lutoslawskin sinfonian numero 4. Hannu Linnun johtama RSO teki tuokiosta enemmän kuin kuuntelun arvoisen. JBL lisäsi oman vahvuutensa ykkösjousiin. Muutenkin vaikutti siltä, että Lutoslawskin monimuotoisesti hyödyntämä orkestraatio oli kaiuttimelle oivallista maaperää. Voisi kaiketi todeta, että kokonaisbalanssi kuvan ja sitä tulkitsevan äänen kanssa oli kohdillaan. Tällä tarkoitan, että instrumenttien toistossa oli rouheaa realismia ja tarvittaessa sopivasti purevuutta.
Samaan aikaan jäin kuitenkin miettimään diskantin olemusta. Sen puhtaus ja voima olivat monin paikoin hienoa kuultavaa. Toisaalta silloin tällöin havaittavissa oli piilevää pisteliäisyyttä ja osoittelevuutta jo keskialueelta alkaen. Esimerkiksi vaskien rääkäisy ylitti ajoittain ärsyttävyyden kynnyksen. Kenties kyseessä oli korostuma, joka ei suostunut ilmaisemaan itseään kaikella materiaalilla. Voi tietysti olla, että korvani ei vain ole tottunut näin tehokkaan alleviivaavaan rehellisyyteen.
Viulu sai toimia vedenjakajana. Nicola Benedettin mestarillisessa käsittelyssä instrumentin kuulaus toimi mainiosti Ernest Chaussonin runossa viululle ja orkesterille (Nicola Benedetti: Szymanowski, Chausson, Saint-Saëns [Deutsche Grammophon]). Fantastisen kauniin teoksen nopeasti sykkivä ja elävä kulku hyötyi reaktioherkkyydestä. Syntyi tunne, että näin säveltäjä on ajatellutkin luomuksensa hengittävän ja liikkuvan.
Samaan aikaan JBL:n tuoreutta ja raikkautta korostava riemukkuus jätti kypsempiä sävyjä taakseen. Eikä saman levyn intermezzo Méditation from Thaïs täyttänyt romantiikan kipeitä korvia aivan sillä sointuvuudella ja kauneudella, johon olen ne totuttanut. Harmi, että kaikkea ei voi saada.
Kaiuttimella oli muutenkin lievästi dualistinen luonne. Ylemmältä keskialueelta alkaen ääni oli hyvin vapautunut, nopea ja iskevän livemäinen. Toisaalta jossakin alakeskialueen ja yläbasson rajamailla tapahtui jotakin. Resoluutio vaihtui kapealla sektorilla muhevuuteen ja epämääräisyyteen. Ulottuvuus sen sijaan oli kaiuttimen koko huomioiden hämmästyttävänkin hyvällä mallilla. En usko, että kyseessä olisi ollut huoneakustiikan aiheuttama ilmiö.
Ääni oli hyvin irti kaiuttimista. Stereokuva oli lähikentässä vakaa, vaikka siirtyi keskiakselilta vähän sivuun. Vokalisti pyrki hieman kaiutinlinjasta eteenpäin mutta säilytti kokonsa. Syväterävyys ei yltänyt parhaiden tasolle, mutta kuoro muodostui riittävän tasapainoisesti tilaan.
Kaikesta huolimatta kyseessä on varmasti mittausten perusteella tasapainoinen kaiutin, sillä se ei varsinaisesti suosinut mitään tiettyä musiikkia. Sen sävyllisesti puhtaan värittymättömästä mutta suoraviivaisesta luonteesta hyötynee kuitenkin eniten jo tallennusvaiheessa laadukkaasti purkkiin saatu musiikki.
Hyvä omalla tavallaan
JBL 705P on hieno kaiutin, vaikka kirjoituksen kriittisestä sävystä voisi toisin luullakin. Siinä on jopa piilevää talenttia, joka kosiskelee korkeampia laatu- ja hintaluokkia.
Tiedän tahoja, jotka nostavat sen äänellisen perimän mahdollisia puutteita korkeammalle. Enkä edes yritä väittää vastaan, sillä draivin ja sykkeen osalta se pesee pinon jos toisenkin niin sanottuja hifikaiuttimia.
En kuitenkaan usko, että jaksaisin itse elää sen kanssa musiikkia kuunnellen. Ainakin se vaatisi rinnalle erinomaisen subwooferin tai kaksi. Paremman kuin mitä pikaisella kokeilulla oli LSR310:n muodossa tarjota.
Yksi asia on kuitenkin varma. Tämän jälkeen haluan yhä enemmän kuulla M2:ta hyvässä akustiikassa.
+ Tehokas ja dynaaminen ääni
+ Erottelukyky
+ Säädöt
– Suoraviivainen
– Diskantin sävyjen vaje
Mittaukset
Alarajataajuus (-6 dB): 42 Hz
Suuntaavuusindeksi (100–10000 Hz): 3,8 dB
Lisäviive 1 kHz: 0,18 ms
Jussi Arvio