Tietoa: Kuunte­lu­ar­vi­oiden sanasto

Harrastuksessaan pitkälle ehtineen hifiharrastajan erottaa usein värikkäiden kuuntelutermien käytöstä. Elävä kielenkäyttö saattaa tuntua skeptisestä kuuntelijasta hämmentävältä. Useimmille termeille on kuitenkin olemassa selvä perustelu ja määritelmä.

Kie­li on si­kä­li mie­len­kiin­toi­nen tie­don­siir­ron vä­li­ne, et­tä se on kai­kil­le sa­man kie­len pu­hu­jil­le yh­tei­nen, mut­ta sil­ti jo­kai­sel­la kie­len­käyt­tä­jäl­lä on jos­sain mää­rin oma, yk­si­löl­li­nen ta­pan­sa käyt­tää sitä. Mitä sy­vem­mäl­le su­kel­le­taan eri­lais­ten ais­tien maa­il­maan, sitä vai­ke­am­pi ih­mi­sen on ku­vail­la sa­nal­li­ses­ti ko­ke­muk­si­aan ja vai­ku­tel­mi­aan.

Fi­lo­so­fi Lud­vig Wit­t­gens­tei­nin kuu­lui­san ar­gu­men­tin mu­kaan meil­lä ei ole mi­tään kei­noa tie­tää, ha­vait­sem­me­ko edes pe­rus­vä­re­jä kes­ke­näm­me sa­mal­la ta­val­la. Jos sinä näet sen vä­rin vih­re­ä­nä, jota minä kut­sun pu­nai­sek­si, meil­lä ei ole mi­tään kei­noa ver­tail­la ko­ke­muk­si­am­me.

Voi­han ni­mit­täin ol­la, et­tä sinä näet vih­re­ää esi­mer­kik­si lii­ken­ne­va­lo­jen ylim­pä­nä va­lo­na, mut­ta olet vain tot­tu­nut kut­su­maan sitä ”pu­nai­sek­si”. Minä taas näen lii­ken­ne­va­lo­jen ylim­pä­nä ai­van eri­lai­sen vä­rin, mut­ta olen myös op­pi­nut kut­su­maan sitä ”pu­nai­sek­si”. Voim­me siis toi­sis­tam­me tie­tä­mät­tä pu­hua täy­sin eri­lai­sis­ta ais­ti­muk­sis­ta sa­mal­la ni­mel­lä, ei­kä meil­lä ole mi­tään kei­noa tie­tää, on­ko näin!

Oli Wit­t­gens­tein oi­ke­as­sa tai ei, niin usein ais­ti­mus­ten to­del­li­nen mer­ki­tys syn­tyy vas­ta eri­lais­ten ver­taus­ku­vien ja ana­lo­gi­oi­den kaut­ta. Esi­mer­kik­si soin­ti­ta­sa­pai­no voi ol­la läm­min tai vii­leä, dis­kant­ti voi ol­la peh­meä tai kar­hea.

Ha­vain­to­jen kie­lel­lis­tä­mi­nen on­kin kai­ken ais­ti­tut­ki­muk­sen koh­dal­la to­del­li­nen haas­te, kos­ka omia ha­vain­to­ja ei voi suo­raan ver­tail­la mui­den ih­mis­ten ais­tin­si­säl­töi­hin – maa­il­man ja kie­len vä­lil­lä ei ole suo­raa suh­det­ta. Var­sin­kin hi­fi­kuun­te­lus­sa tämä on on­gel­ma, sil­lä mit­tauk­set ei­vät usein­kaan an­na täy­del­lis­tä tie­toa eri lait­tei­den soin­nis­ta.

Täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa ai­no­ak­si vaih­to­eh­dok­si jää kuun­nel­la lai­tet­ta ja luot­taa ais­tei­hin­sa. Ja käyt­tää mah­dol­li­sim­man ha­vain­nol­lis­ta ver­taus­ku­vaa siel­lä, mis­sä val­mis­ta ja yh­tei­ses­ti so­vit­tua ter­miä ei ole saa­ta­vil­la.

Useim­mis­sa sel­lai­sis­sa kuun­te­lu­ti­lan­teis­sa, jois­sa pu­hu­taan hy­vin pie­nis­tä erois­ta, ei val­mii­ta sa­no­ja ole ole­mas­sa. Edes sil­loin, kun tu­ke­na on mit­tauk­sia, ei voi kos­kaan ol­la var­ma, et­tä kak­si kuun­te­li­jaa kuu­lee taa­juus­vas­teen mut­kan sa­mal­la ta­val­la.

Mis­tä kie­li­op­pi kuun­te­luun?

Täy­del­li­sen kat­ta­vaa opas­ta kuun­te­lu­ha­vain­to­jen sa­noik­si pu­ke­mi­seen ei ole ole­mas­sa. Har­jaan­tu­neil­la­kin kuun­te­li­joil­la on yk­si­löl­li­siä ero­ja sii­nä, mi­ten he kuu­le­vat eri­lai­sia asi­oi­ta ja mi­ten he ku­vai­le­vat näi­tä ha­vain­to­ja. Oi­ko­tie­tä on­neen ei ole ole­mas­sa – hi­fi­sa­nas­toon ei pää­se si­sään kuin omal­la ko­ke­muk­sel­la ja ko­val­la työl­lä. Vuo­sien har­ras­ta­mi­sen jäl­keen voi saa­vut­taa jon­kin­lai­sen li­ki­ar­von sii­tä, kuin­ka kuul­tua voi ym­mär­ret­tä­väs­ti kie­lel­lis­tää tai mui­den ar­vi­oi­ta ym­mär­tää.

Par­hai­ten har­ras­ta­jien ja hi­fi­toi­mit­ta­jien käyt­tä­mäs­tä sa­nas­tos­ta pää­see jy­väl­le, kun lu­kee huo­lel­la ar­vi­oi­ta ja vaih­taa mah­dol­li­sim­man pal­jon mie­li­pi­tei­tä ja ko­ke­muk­sia mui­den har­ras­ta­jien kans­sa. Sa­mo­jen lait­tei­den kuun­te­le­mi­nen yh­des­sä tut­tu­jen le­vy­jen kans­sa al­kaa pik­ku hil­jaa ava­ta mys­ti­se­nä­kin pi­det­ty­jen ter­mien maa­il­maa.

Jos­sain vai­hees­sa saat­taa kuin va­hin­gos­sa huo­ma­ta, et­tä kuu­lee jon­kin lait­teen omi­nais­soun­din sa­man­lai­se­na kuin joku toi­nen kuun­te­li­ja. Tä­män jäl­keen on erit­täin help­po löy­tää yh­tei­nen kie­li myös mui­den lait­tei­den ku­vaa­mi­seen, vaik­ka soun­di­miel­ty­myk­set oli­si­vat­kin eri­lai­sia.

Toki ai­na voi ol­la läh­te­mät­tä koko kie­li­pe­liin. Hel­poin­ta on tyy­tyä nau­res­ke­le­maan si­vus­ta koko ter­mi­no­lo­gi­al­le, ai­van ku­ten maal­li­kot he­kot­te­le­vat vii­nin­mais­ta­jien ”not­keil­le”, ”pyö­reil­le” tai muul­la ta­voin fy­si­kaa­li­ses­ta maa­il­mas­ta ais­ti­maa­il­maan lai­na­tuil­le ter­meil­le. Täl­lai­nen asen­ne es­tää kui­ten­kin te­hok­kaas­ti kai­ken uu­den op­pi­mi­sen.

Toi­mit­ta­jan vas­tuu

Ko­ke­neen­kin har­ras­ta­jan kan­nat­taa kuun­nel­la jat­ku­vas­ti eri­lai­sia lait­teis­to­ja ja yrit­tää sa­mal­la ana­ly­soi­da kuu­le­maan­sa. Pik­ku hil­jaa al­kaa huo­ma­ta, mitä asi­oi­ta kan­nat­taa kuun­nel­la ja mi­ten nii­tä voi kie­lel­li­ses­ti ku­va­ta. Par­haas­sa ta­pauk­ses­sa ko­ke­muk­sen­sa op­pii pa­rem­min ja­ka­maan mui­den kans­sa, kun kyky ku­vail­la kuu­lo­ha­vain­to­ja muut­tuu ana­lyyt­ti­sem­mak­si ja joh­don­mu­kai­sem­mak­si.

Joh­don­mu­kai­suus on tär­ke­ää var­sin­kin hi­fi­toi­mit­ta­jan sa­na­va­ras­tos­sa. Jos kai­u­ti­nar­vos­te­li­jan sa­nas­tos­sa tie­tyn­lai­nen dis­kan­tin ko­ros­tu­ma on yh­te­nä päi­vä­nä ”me­tal­li­nen” ja toi­se­na päi­vä­nä ”ki­reä”, ei ul­ko­puo­li­sen ole toi­voa pääs­tä jy­väl­le sii­tä, mitä ar­vos­te­lus­sa aje­taan ta­kaa. Ei­kä var­sin­kaan päät­tää, kum­pi vir­he on ikä­väm­pi kuun­nel­ta­va.

Sa­nas­ton muo­tou­tu­mi­seen vai­kut­taa se­kin, mitä lai­tet­ta mil­loin­kin kuun­nel­laan. Esi­mer­kik­si kai­ut­ti­men soin­ti­ta­sa­pai­non vir­hei­tä saa­te­taan ku­vail­la hy­vin eri ta­voin kuin CD-soit­ti­men ää­nel­li­siä on­gel­mia. Toi­saal­ta taas ää­ni­ku­van suh­teen mää­reet voi­vat ol­la hy­vin­kin sa­man­tyy­li­siä.

Hi­fi­maa­il­man sa­nas­ton se­li­tyk­set ovat lä­pi­leik­kaus vuo­sien var­rel­la use­am­mas­sa eri tes­tis­sä esiin­ty­neis­tä ter­meis­tä. Si­ten ne so­pi­vat ku­vaa­maan oi­ke­as­taan min­kä ta­han­sa hi­fi­lait­teis­ton osan ään­tä.

Ää­nen­tois­ton mo­net osa-alu­eet

Soin­ti­ta­sa­pai­noa, ää­ni­ku­vaa, dy­na­miik­kaa, erot­te­lu­ky­kyä ja mu­si­kaa­li­suut­ta var­ten on ole­mas­sa oma ter­mi­no­lo­gi­an­sa. Täl­lä ta­voin jo­hon­kin lait­tee­seen liit­ty­vä ko­ko­nai­nen kuun­te­lu­e­lä­mys voi­daan ja­kaa esi­mer­kik­si vii­teen eri­lai­seen osaan.

Mo­nil­le näis­tä omi­nai­suuk­sis­ta on ole­mas­sa myös mi­tat­ta­va vas­ti­ne, vaik­ka ero­ja ei vie­lä kaik­kien lait­tei­den ta­sol­la osat­tai­si­kaan ko­ko­naan mi­ta­ta. Osa ter­meis­tä on lä­hes tri­vi­aa­le­ja, ku­ten ”bas­son ku­mi­na”, jo­hon liit­tyy ai­na tie­tyn­lai­nen ylä­bas­so­jen ko­ros­tu­ma. Jot­kut sa­nat on puo­les­taan hel­pom­pi lei­ma­ta huu­haak­si, kos­ka mi­tat­ta­vaa tai muu­ten yk­si­se­lit­teis­tä vas­ti­net­ta ei vie­lä ole löy­ty­nyt.

Seu­raa­vas­sa esi­tel­ty jako vii­teen on tie­tys­ti mie­li­val­tai­nen. Se on kui­ten­kin hyvä komp­ro­mis­si ai­na­kin suo­ma­lai­ses­sa leh­dis­tös­sä käy­te­tyn ter­mi­no­lo­gi­an suh­teen. Myös useim­mat ul­ko­mai­set au­di­oa­lan leh­det no­jaa­vat näi­hin kom­po­nent­tei­hin, vaik­ka ja­kai­si­vat­kin asi­at hiu­kan eri ta­voin.

Soin­ti­ta­sa­pai­no ja taa­juus

Ää­nen­tois­tos­sa taa­juus­vas­te on ai­na olen­nai­nen ja usein hel­poim­min mi­tat­ta­va te­ki­jä. Sub­jek­tii­vi­sel­la ta­sol­la omi­nai­suut­ta tätä kut­su­taan usein soin­ti­ta­sa­pai­nok­si. Se ku­vaa sitä, kuin­ka ta­sai­ses­ti koko ää­ni­taa­juu­sa­lue kuun­te­lus­sa tois­tuu. Sik­si soin­ti­ta­sa­pai­non ku­vaa­mi­nen ha­jo­aa kaik­kein luon­te­vim­min ää­nen eri osa-alu­ei­siin.

Ma­ta­lim­mil­le, kes­kim­mäi­sil­le sekä ylim­mil­le taa­juuk­sil­le on kai­kil­le omat ter­min­sä, ja yh­des­sä näi­den kes­ki­näi­siä suh­tei­ta ni­mi­te­tään soin­ti­ta­sa­pai­nok­si. Näi­den vä­rit­ty­mien ku­vaa­mi­seen on ke­hit­ty­nyt ko­ko­naan oma, mo­ni­puo­li­nen sa­nas­ton­sa riip­pu­en sii­tä, mi­hin koh­taan ää­ni­a­lu­eel­la vä­rit­ty­mä si­joit­tuu ja mil­lai­nen se on suu­ruu­del­taan. Sil­loin kun soin­ti­ta­sa­pai­no on ta­sai­nen, niin ää­ni on neut­raa­li.

Kai­ut­ti­mien koh­dal­la soin­ti­ta­sa­pai­nos­sa on lä­hes ai­na sel­väs­ti kuul­ta­via poik­ke­a­mia. Vii­meis­tään kai­ut­ti­men sä­tei­ly­ku­vio yh­des­sä huo­neen kai­un­ta­ken­tän kans­sa sot­kee neut­raa­lin tois­ton. Ai­na nämä poik­ke­a­mat ei­vät ole ikä­viä luon­teel­taan, jos ne ei­vät ole äkil­li­siä ko­ros­tu­mia, mut­ta joka ta­pauk­ses­sa ne kuul­laan yleen­sä en­sim­mäi­se­nä. Sik­si suu­rin osa ter­meis­tä liit­tyy juu­ri soin­ti­ta­sa­pai­noon.

Ää­ni­ku­va ja vai­ke­am­mat kä­sit­teet

Ää­ni­ku­va on se ää­nen osa-alue, joka ku­vaa soit­ti­mien si­joit­tu­mis­ta kai­ut­ti­mien vä­li­seen kol­miu­lot­tei­seen ti­laan. Eri­lai­set muu­tok­set ää­ni­ku­vas­sa saat­ta­vat vää­ris­tää kuun­te­lu­e­lä­mys­tä si­ten, et­tei kuu­li­ja ky­ke­ne kuu­le­maan yk­sit­täis­ten inst­ru­ment­tien si­jain­tia ää­ni­ken­täs­sä. Soit­ti­mien paik­ka saat­taa ol­la epä­mää­räi­nen, ja pa­him­mil­laan ne saat­ta­vat va­el­lel­la kai­ut­ti­mien vä­lis­sä.

Hy­vin ää­ni­te­tyil­lä le­vyil­lä ää­ni­ku­vaan saat­taa liit­tyä voi­ma­kas läs­nä­o­lon tun­ne, jol­loin tun­tuu sil­tä kuin le­vyn soit­ta­jat oli­si­vat kuu­li­jan kans­sa sa­mas­sa huo­nees­sa. Täl­lai­nen elä­mys vaa­tii usein myös kuun­te­lu­huo­neel­ta hy­vää akus­tiik­kaa, jot­ta tal­len­teen akus­tiik­ka tois­tui­si ää­nit­teel­le us­kol­li­ses­ti.

Ää­nen dy­na­mii­kal­la tar­koi­te­taan sitä, et­tä ää­nit­tee­seen tal­len­ne­tut voi­mak­kuu­den vaih­te­lut tois­tu­vat yh­tä suu­ri­na kuin ne ovat mik­saus­vai­hees­sa tar­koi­tet­tu­kin tois­tu­vik­si. Mitä suu­rem­pi on suh­de hil­jai­sim­pien ja voi­mak­kaim­pien ään­ten vä­lil­lä, sitä luon­nol­li­sem­pi on myös dy­na­miik­ka. Ky­sy­mys on siis erään­lai­ses­ta ää­nel­li­ses­tä kont­ras­tis­ta.

Toi­si­naan dy­na­mii­kal­la tar­koi­te­taan myös is­ku­ää­nien eli tran­sient­tien mah­dol­li­sim­man puh­das­ta, no­pe­aa ja luon­nol­lis­ta tois­tu­mis­ta, mikä on osit­tain mut­ta ei ko­ko­naan sama asia.

On hyvä muis­taa, et­tä dy­na­miik­kaa ei kos­kaan voi ol­la lii­kaa, sil­lä kuun­nel­ta­va lai­te voi ai­no­as­taan su­pis­taa ää­nit­teen omaa dy­na­miik­kaa. Jos­kus lii­al­li­nen dy­na­miik­ka se­koi­te­taan sii­hen et­tä tie­tyt, esi­mer­kik­si rum­pu­jen is­ku­ää­nil­le omi­nai­set ää­ni­a­lu­eet ko­ros­tu­vat. Täl­löin ei kyse ole kui­ten­kaan lii­al­li­ses­ta dy­na­mii­kas­ta, vaan erään ää­ni­a­lu­een vä­rit­ty­mi­ses­tä.

Erot­te­lu­ky­ky kuu­luu esi­mer­kik­si sii­nä, mi­ten eri­lai­set pie­net ää­net kuu­lu­vat ja erot­tu­vat toi­sis­taan. Hy­vin erot­te­le­va lai­te saat­taa kai­vaa ää­nit­tees­tä esiin esi­mer­kik­si eri­lai­sia häi­ri­öää­niä, ko­hi­naa tai ra­pi­noi­ta. Se voi myös pal­jas­taa ää­nit­tees­tä kaik­ki mik­saa­jan sin­ne pii­lot­ta­mat ny­ans­sit ja yk­si­tyis­koh­dat. Erot­te­lu­ky­kyyn pä­tee sama kuin dy­na­miik­kaan: mi­kään lai­te ei voi sitä jäl­keen­päin ää­nit­tee­seen li­sä­tä, vaan ai­no­as­taan vä­hen­tää al­ku­pe­räi­seen ver­rat­tu­na.

Vai­ke­as­ti mi­tat­ta­va ää­nen yh­te­näi­syys, eheys, or­gaa­ni­suus tai mu­si­kaa­li­suus muo­dos­taa mo­nien kuun­te­li­joi­den sa­nas­tos­sa ko­ko­naan oman maa­il­man­sa. Täl­lä – mui­ta ter­me­jä eh­kä hiu­kan hä­mä­räm­mäl­lä kä­sit­teel­lä – tar­koi­te­taan yleen­sä lait­teen ky­kyä tois­taa mu­siik­kia niin, et­tä mi­kään ää­neen osa-alue ei kiin­ni­tä huo­mi­o­ta tai hyp­pää esiin, vaan kuu­li­jan huo­mio kiin­nit­tyy pel­käs­tään mu­siik­kiin ja it­se te­ok­seen.

Mu­si­kaa­li­suus on kai­kis­ta osa-alu­eis­ta han­ka­lim­min ob­jek­tii­vi­ses­ti to­den­net­ta­vis­sa, kos­ka sil­le ei löy­dy suo­raa ana­lo­gi­aa mis­tään mit­tauk­ses­ta. Luul­ta­vas­ti sen ko­ke­mi­seen liit­tyy myös mo­nen­lai­sia sub­jek­tii­vi­sia ja emo­ti­o­naa­li­sia ti­lo­ja. Sik­si sii­hen liit­ty­vä kes­kus­te­lu­kin on al­tis­ta vää­ri­nym­mär­ryk­sil­le.

Nämä on­gel­mat ei­vät kui­ten­kaan tee mu­si­kaa­li­suu­des­ta vä­hem­män to­del­lis­ta omi­nai­suut­ta. Yl­lät­tä­vän usein Hi­fi­maa­il­man­kin ar­vi­ois­sa eri kuun­te­li­jat ke­hu­vat, toi­sis­taan tie­tä­mät­tä, mu­si­kaa­li­sek­si sa­mo­ja lait­tei­ta.

Kuu­li­jas­ta kiin­ni

Usein eri kuu­li­jat an­ta­vat eri­lai­sen mer­ki­tyk­sen ää­nen osa-alu­eil­le. Toi­set kuun­te­li­jat esi­mer­kik­si ha­lu­a­vat ää­ni­ku­van ole­van moit­teet­to­mas­sa kun­nos­sa ja saat­ta­vat mie­luum­min tin­kiä soin­ti­ta­sa­pai­nos­ta. Jol­le­kin voi taas dy­na­mii­kan tois­tu­mi­nen ja erot­te­lu ol­la kaik­ki kai­kes­sa. Joku taas saat­taa ar­vot­taa mu­si­kaa­li­suut­ta yli kaik­kien mui­den mää­rei­den. Usein nämä yk­si­löl­li­set miel­ty­myk­set hei­jas­tu­vat myös suo­raan kuun­te­li­jan käyt­tä­mään kuun­te­lu­sa­nas­toon.

Oheis­ta sa­nas­toa lu­kies­sa kan­nat­taa eri­tyi­ses­ti muis­taa muu­ta­ma seik­ka. Soin­ti­ta­sa­pai­non osa-alu­eet voi­daan edel­leen ja­kaa ai­na vain pie­nem­piin osa-alu­ei­siin, ku­ten ylem­piin ja alem­piin bas­so­taa­juuk­siin, kes­kim­mäi­seen ja ylem­pään kes­ki­a­lu­ee­seen jne. On kui­ten­kin hy­vin yk­si­löl­lis­tä, mi­ten nämä alu­eet ja­o­tel­laan. Sii­nä mis­sä toi­nen pu­huu alem­mas­ta dis­kan­tis­ta, toi­nen saat­taa pu­hua ylem­mäs­tä kes­ki­a­lu­ees­ta. Ra­jat eri ää­ni­a­lu­ei­den vä­lil­lä ovat siis hy­vin häi­ly­viä.

Sa­nat ja sy­no­nyy­mit

Sa­nas­tos­sa kan­nat­taa huo­ma­ta se, et­tä usein sa­maa il­mai­sua käy­te­tään ku­vaa­maan eri asi­oi­ta. Jos­kus bas­sois­sa kuul­tu löy­syys saat­taa liit­tyä alim­pien bas­so­taa­juuk­sien ko­ros­tu­mi­seen, toi­si­naan se taas viit­taa bas­so­a­lu­een dy­na­mii­kan riit­tä­mät­tö­myy­teen. Toi­saal­ta taas ter­mil­lä ”tuk­koi­nen” voi­daan tar­koit­taa joko kes­ki­a­lu­een vai­men­tu­maa tai erot­te­lu­ky­vyn puu­tet­ta.

Myös sy­no­nyy­mien käyt­tä­mi­nen kuun­te­lu­ar­vi­ois­sa teks­tin elä­vöit­tä­mi­sek­si on yleis­tä. Täl­löin kuun­te­li­ja saat­taa ku­va­ta sa­maa asi­aa use­am­mal­la eri sa­nal­la. Eri­lai­sia il­mai­su­ja sa­mas­ta il­mi­ös­tä käy­te­tään myös sil­loin, kun py­ri­tään ha­vain­nol­lis­ta­maan vir­heen suu­ruus­luok­kaa. Esi­mer­kik­si tum­ma dis­kant­ti on sel­väs­ti vai­men­tu­nut, mat­ta­pin­tai­nen vä­hem­män vai­mea.

Ter­mit ovat sa­nas­tos­sa aak­kos­jär­jes­tyk­ses­sä, jo­ten po­si­tii­vi­sia ja ne­ga­tii­vi­sia il­mauk­sia ei ole mi­ten­kään eri­tyi­ses­ti ero­tel­tu. Useim­mi­ten nii­den kiel­tei­nen tai myön­tei­nen sävy sel­vi­ää se­li­tyk­ses­tä, mut­ta vii­meis­tään eri­lai­sia kuun­te­lu­ar­vi­oi­ta lu­kies­sa huo­maa, mikä il­mai­su viit­taa hy­vään ja mikä huo­noon omi­nai­suu­teen. Sii­nä mie­les­sä ohei­nen kuun­te­lu­sa­nas­to voi toi­mia vain viit­teel­li­se­nä apu­na tes­te­jä lu­kies­sa. Omia kuun­te­lu­ko­kei­lu­ja ja ko­ke­mus­ta ei kor­vaa mi­kään.

Kuun­te­lu­ter­mit

(Su­luis­sa ää­nen osa-alue, jo­hon ter­mi liit­tyy sekä ter­min mer­ki­tys)

Ana­lyyt­ti­nen (Erot­te­lu; erot­te­le­va ja tark­ka)

Dy­naa­mi­nen (Dy­na­miik­ka; voi­mak­kuu­den­vaih­te­lut tois­tu­vat oi­kein)

Eheä (Soin­ti­ta­sa­pai­no tai mu­si­kaa­li­suus; yh­te­näi­nen ja ko­ko­nais­val­tai­nen)

Ho­not­ta­va (Soin­ti­ta­sa­pai­no; alem­man kes­ki­a­lu­een ko­ros­tu­ma)

Il­ma­va, ava­ra (Ää­ni­ku­va; eri inst­ru­ment­tien vä­lil­lä riit­tä­väs­ti ti­laa ja il­maa)

Is­ke­vä (Dy­na­miik­ka; is­ku­ää­net tois­tu­vat avoi­mes­ti ja moit­teet­to­mas­ti)

Jä­sen­ty­nyt (Ää­ni­ku­va; eri inst­ru­ment­tien si­jain­ti­paik­ka sel­väs­ti kuul­ta­vis­sa

Kak­siu­lot­tei­nen (Ää­ni­ku­va; ää­ni­ku­vas­sa le­veyt­tä ja kor­keut­ta, mut­ta sy­vyy­su­lot­tu­vuus puut­tuu)

Ka­pea (Ää­ni­ku­va; soit­ti­mien paik­ka ko­ros­tu­nees­ti vain kai­ut­ti­mien vä­liin kes­kit­ty­nyt

Kar­hea (Soin­ti­ta­sa­pai­no; var­sin­kin dis­kan­tis­sa, jos­kus myös kes­ki­a­lu­eel­la esiin­ty­vä epä­ta­sai­suus)

Kir­kas, te­rä­vä, pis­tä­vä (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylem­pien dis­kant­ti­a­lu­ei­den ko­ros­tu­ma)

Kui­va (Ää­ni­ku­va; ää­ni­ku­va ku­tis­tu­nut ja pie­ni, il­ma­van vas­ta­koh­ta)

Ku­mi­se­va (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylem­pien bas­so­a­lu­ei­den ko­ros­tu­ma)

Kyl­mä, vii­leä, ylie­loi­sa (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylem­pien kes­ki­a­lu­ei­den ko­ros­tu­ma tai alem­man vai­men­tu­ma)

Lat­tea (Soin­ti­ta­sa­pai­no tai dy­na­miik­ka; kes­kim­mäi­sen kes­ki­a­lu­een lie­vä ja laa­ja-alai­nen ko­ros­tu­ma tai is­ku­ää­nien komp­res­soi­tu­nut tois­to)

Loud­nes­s­mai­nen, kau­pal­li­nen (Soin­ti­ta­sa­pai­no; bas­son sekä dis­kan­tin lie­vä ko­ros­tu­ma)

Läm­min (Soin­ti­ta­sa­pai­no; alem­man kes­ki­a­lu­een lie­vä ko­ros­tu­ma)

Lä­pi­nä­ky­vä (Ää­ni­ku­va; soit­ti­mien paik­ka sy­vyys­suun­nas­sa sekä nii­den läs­nä­o­lo sel­väs­ti kuul­ta­vis­sa, usein myös epä­kai­u­tin­mai­nen ja ai­nee­ton)

Läs­nä ole­va (Ää­ni­ku­va; tun­ne sii­tä, et­tä soit­ta­ja tai lau­la­ja on mu­ka­na kuun­te­lu­huo­nees­sa)

Mat­ta­pin­tai­nen (Soin­ti­ta­sa­pai­no; lie­vä vai­men­tu­ma ylim­mäs­sä dis­kan­tis­sa)

Me­tal­li­nen, räi­keä (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylem­män kes­ki­a­lu­een tai alem­man dis­kant­ti­a­lu­een ko­ros­tu­ma)

Muh­kea (Soin­ti­ta­sa­pai­no; kes­kim­mäis­ten bas­so­taa­juuk­sien ko­ros­tu­ma)

Mu­si­kaa­li­nen (Mu­si­kaa­li­suus; huo­mi­on mu­siik­kiin ja esi­tyk­seen kiin­nit­tä­vä)

Na­pak­ka (Erot­te­lu; tark­ka, eri­tyi­ses­ti bas­so­a­lu­ees­ta pu­hut­ta­es­sa)

Na­saa­li (Soin­ti­ta­sa­pai­no; kes­kim­mäi­sen kes­ki­a­lu­een ko­ros­tu­ma)

Neut­raa­li (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ta­sai­nen ja vä­rit­ty­mä­tön)

Ohut (Soin­ti­ta­sa­pai­no; bas­so- tai ala­kes­ki­a­lue vai­men­tu­nut)

Or­gaa­ni­nen (Mu­si­kaa­li­suus; yh­te­näi­nen, luon­nol­li­nen, ai­to ja esi­tyk­seen huo­mi­on kiin­nit­tä­vä)

Pah­vi­nen (Soin­ti­ta­sa­pai­no; alem­man kes­ki­a­lu­een laa­ja-alai­nen ko­ros­tu­ma)

Pak­su (Soin­ti­ta­sa­pai­no; koko bas­so­a­lu­eel­le ulot­tu­va ko­ros­tu­ma)

Pis­te­mäi­nen (Ää­ni­ku­va; soit­ti­mien paik­ka erit­täin tiu­kas­ti ja ra­ja­tus­ti tie­tyl­lä alu­eel­la)

Pon­ne­ton (Dy­na­miik­ka; voi­ma­ton, lat­tea tai peh­meä)

Pyö­reä (Soin­ti­ta­sa­pai­no; lie­vä ko­ros­tu­ma kes­kim­mäi­sil­lä bas­soil­la)

Ra­joit­tu­nut, komp­res­soi­tu­nut (Dy­na­miik­ka; is­ku­ää­net tai voi­mak­kuu­den­vaih­te­lut ei­vät tois­tu luon­nol­li­ses­ti)

Ryt­mi­käs (Dy­na­miik­ka; vai­ku­tel­ma mu­sii­kin oi­kea-ai­kai­suu­des­ta ja no­peu­des­ta)

Suur­piir­tei­nen (Erot­te­lu ja ää­ni­ku­va; mel­ko epä­tark­ka, mut­ta ei yh­tä häi­rit­se­väs­ti kuin tump­pu tai epä­mää­räi­nen)

Tuk­koi­nen (Soin­ti­ta­sa­pai­no; kes­kim­mäis­ten tai ylem­pien kes­ki­taa­juuk­sien vai­men­tu­ma)

Tump­pu, tuk­koi­nen (Erot­te­lu; epä­tark­ka, ana­lyyt­ti­sen vas­ta­koh­ta)

Tum­ma, su­mea (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylim­män dis­kan­tin vai­men­tu­ma)

Va­el­te­le­va (Ää­ni­ku­va; soit­ti­mien paik­ka vaih­te­le­va tai taa­juu­den mu­kaan muut­tu­va)

Vai­va­ton (Dy­na­miik­ka; ää­net syt­ty­vät ja sam­mu­vat no­pe­as­ti ja hel­pon tun­tui­ses­ti)

Va­kaa (Ää­ni­ku­va; soit­ti­met sel­väs­ti pai­koil­laan)

Ver­hou­tu­nut (Ää­ni­ku­va; etäi­nen, kau­kai­nen tai sul­keu­tu­nut)

Yh­te­näi­nen (Mu­si­kaa­li­suus ja soin­ti­ta­sa­pai­no; yk­si­kään ää­nen alue ei tun­nu soi­van muis­ta eril­lään, ko­ko­nais­val­tai­nen)

Yli­a­va­ra, vai­he­vir­he­mäi­nen (Ää­ni­ku­va; ää­ni­ku­va luon­not­to­man suu­ri tai epä­mää­räi­nen)