JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkeli
Reportaasi

Mi­ka­el Ne­derst­röm

Tietoa: Kuunte­lu­ar­vi­oiden sanasto

Harrastuksessaan pitkälle ehtineen hifiharrastajan erottaa usein värikkäiden kuuntelutermien käytöstä. Elävä kielenkäyttö saattaa tuntua skeptisestä kuuntelijasta hämmentävältä. Useimmille termeille on kuitenkin olemassa selvä perustelu ja määritelmä.

Kie­li on si­kä­li mie­len­kiin­toi­nen tie­don­siir­ron vä­li­ne, et­tä se on kai­kil­le sa­man kie­len pu­hu­jil­le yh­tei­nen, mut­ta sil­ti jo­kai­sel­la kie­len­käyt­tä­jäl­lä on jos­sain mää­rin oma, yk­si­löl­li­nen ta­pan­sa käyt­tää sitä. Mitä sy­vem­mäl­le su­kel­le­taan eri­lais­ten ais­tien maa­il­maan, sitä vai­ke­am­pi ih­mi­sen on ku­vail­la sa­nal­li­ses­ti ko­ke­muk­si­aan ja vai­ku­tel­mi­aan.

Fi­lo­so­fi Lud­vig Wit­t­gens­tei­nin kuu­lui­san ar­gu­men­tin mu­kaan meil­lä ei ole mi­tään kei­noa tie­tää, ha­vait­sem­me­ko edes pe­rus­vä­re­jä kes­ke­näm­me sa­mal­la ta­val­la. Jos sinä näet sen vä­rin vih­re­ä­nä, jota minä kut­sun pu­nai­sek­si, meil­lä ei ole mi­tään kei­noa ver­tail­la ko­ke­muk­si­am­me.

Voi­han ni­mit­täin ol­la, et­tä sinä näet vih­re­ää esi­mer­kik­si lii­ken­ne­va­lo­jen ylim­pä­nä va­lo­na, mut­ta olet vain tot­tu­nut kut­su­maan sitä ”pu­nai­sek­si”. Minä taas näen lii­ken­ne­va­lo­jen ylim­pä­nä ai­van eri­lai­sen vä­rin, mut­ta olen myös op­pi­nut kut­su­maan sitä ”pu­nai­sek­si”. Voim­me siis toi­sis­tam­me tie­tä­mät­tä pu­hua täy­sin eri­lai­sis­ta ais­ti­muk­sis­ta sa­mal­la ni­mel­lä, ei­kä meil­lä ole mi­tään kei­noa tie­tää, on­ko näin!

Oli Wit­t­gens­tein oi­ke­as­sa tai ei, niin usein ais­ti­mus­ten to­del­li­nen mer­ki­tys syn­tyy vas­ta eri­lais­ten ver­taus­ku­vien ja ana­lo­gi­oi­den kaut­ta. Esi­mer­kik­si soin­ti­ta­sa­pai­no voi ol­la läm­min tai vii­leä, dis­kant­ti voi ol­la peh­meä tai kar­hea.

Ha­vain­to­jen kie­lel­lis­tä­mi­nen on­kin kai­ken ais­ti­tut­ki­muk­sen koh­dal­la to­del­li­nen haas­te, kos­ka omia ha­vain­to­ja ei voi suo­raan ver­tail­la mui­den ih­mis­ten ais­tin­si­säl­töi­hin – maa­il­man ja kie­len vä­lil­lä ei ole suo­raa suh­det­ta. Var­sin­kin hi­fi­kuun­te­lus­sa tämä on on­gel­ma, sil­lä mit­tauk­set ei­vät usein­kaan an­na täy­del­lis­tä tie­toa eri lait­tei­den soin­nis­ta.

Täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa ai­no­ak­si vaih­to­eh­dok­si jää kuun­nel­la lai­tet­ta ja luot­taa ais­tei­hin­sa. Ja käyt­tää mah­dol­li­sim­man ha­vain­nol­lis­ta ver­taus­ku­vaa siel­lä, mis­sä val­mis­ta ja yh­tei­ses­ti so­vit­tua ter­miä ei ole saa­ta­vil­la.

Useim­mis­sa sel­lai­sis­sa kuun­te­lu­ti­lan­teis­sa, jois­sa pu­hu­taan hy­vin pie­nis­tä erois­ta, ei val­mii­ta sa­no­ja ole ole­mas­sa. Edes sil­loin, kun tu­ke­na on mit­tauk­sia, ei voi kos­kaan ol­la var­ma, et­tä kak­si kuun­te­li­jaa kuu­lee taa­juus­vas­teen mut­kan sa­mal­la ta­val­la.

Mis­tä kie­li­op­pi kuun­te­luun?

Täy­del­li­sen kat­ta­vaa opas­ta kuun­te­lu­ha­vain­to­jen sa­noik­si pu­ke­mi­seen ei ole ole­mas­sa. Har­jaan­tu­neil­la­kin kuun­te­li­joil­la on yk­si­löl­li­siä ero­ja sii­nä, mi­ten he kuu­le­vat eri­lai­sia asi­oi­ta ja mi­ten he ku­vai­le­vat näi­tä ha­vain­to­ja. Oi­ko­tie­tä on­neen ei ole ole­mas­sa – hi­fi­sa­nas­toon ei pää­se si­sään kuin omal­la ko­ke­muk­sel­la ja ko­val­la työl­lä. Vuo­sien har­ras­ta­mi­sen jäl­keen voi saa­vut­taa jon­kin­lai­sen li­ki­ar­von sii­tä, kuin­ka kuul­tua voi ym­mär­ret­tä­väs­ti kie­lel­lis­tää tai mui­den ar­vi­oi­ta ym­mär­tää.

Par­hai­ten har­ras­ta­jien ja hi­fi­toi­mit­ta­jien käyt­tä­mäs­tä sa­nas­tos­ta pää­see jy­väl­le, kun lu­kee huo­lel­la ar­vi­oi­ta ja vaih­taa mah­dol­li­sim­man pal­jon mie­li­pi­tei­tä ja ko­ke­muk­sia mui­den har­ras­ta­jien kans­sa. Sa­mo­jen lait­tei­den kuun­te­le­mi­nen yh­des­sä tut­tu­jen le­vy­jen kans­sa al­kaa pik­ku hil­jaa ava­ta mys­ti­se­nä­kin pi­det­ty­jen ter­mien maa­il­maa.

Jos­sain vai­hees­sa saat­taa kuin va­hin­gos­sa huo­ma­ta, et­tä kuu­lee jon­kin lait­teen omi­nais­soun­din sa­man­lai­se­na kuin joku toi­nen kuun­te­li­ja. Tä­män jäl­keen on erit­täin help­po löy­tää yh­tei­nen kie­li myös mui­den lait­tei­den ku­vaa­mi­seen, vaik­ka soun­di­miel­ty­myk­set oli­si­vat­kin eri­lai­sia.

Toki ai­na voi ol­la läh­te­mät­tä koko kie­li­pe­liin. Hel­poin­ta on tyy­tyä nau­res­ke­le­maan si­vus­ta koko ter­mi­no­lo­gi­al­le, ai­van ku­ten maal­li­kot he­kot­te­le­vat vii­nin­mais­ta­jien ”not­keil­le”, ”pyö­reil­le” tai muul­la ta­voin fy­si­kaa­li­ses­ta maa­il­mas­ta ais­ti­maa­il­maan lai­na­tuil­le ter­meil­le. Täl­lai­nen asen­ne es­tää kui­ten­kin te­hok­kaas­ti kai­ken uu­den op­pi­mi­sen.

Toi­mit­ta­jan vas­tuu

Ko­ke­neen­kin har­ras­ta­jan kan­nat­taa kuun­nel­la jat­ku­vas­ti eri­lai­sia lait­teis­to­ja ja yrit­tää sa­mal­la ana­ly­soi­da kuu­le­maan­sa. Pik­ku hil­jaa al­kaa huo­ma­ta, mitä asi­oi­ta kan­nat­taa kuun­nel­la ja mi­ten nii­tä voi kie­lel­li­ses­ti ku­va­ta. Par­haas­sa ta­pauk­ses­sa ko­ke­muk­sen­sa op­pii pa­rem­min ja­ka­maan mui­den kans­sa, kun kyky ku­vail­la kuu­lo­ha­vain­to­ja muut­tuu ana­lyyt­ti­sem­mak­si ja joh­don­mu­kai­sem­mak­si.

Joh­don­mu­kai­suus on tär­ke­ää var­sin­kin hi­fi­toi­mit­ta­jan sa­na­va­ras­tos­sa. Jos kai­u­ti­nar­vos­te­li­jan sa­nas­tos­sa tie­tyn­lai­nen dis­kan­tin ko­ros­tu­ma on yh­te­nä päi­vä­nä ”me­tal­li­nen” ja toi­se­na päi­vä­nä ”ki­reä”, ei ul­ko­puo­li­sen ole toi­voa pääs­tä jy­väl­le sii­tä, mitä ar­vos­te­lus­sa aje­taan ta­kaa. Ei­kä var­sin­kaan päät­tää, kum­pi vir­he on ikä­väm­pi kuun­nel­ta­va.

Sa­nas­ton muo­tou­tu­mi­seen vai­kut­taa se­kin, mitä lai­tet­ta mil­loin­kin kuun­nel­laan. Esi­mer­kik­si kai­ut­ti­men soin­ti­ta­sa­pai­non vir­hei­tä saa­te­taan ku­vail­la hy­vin eri ta­voin kuin CD-soit­ti­men ää­nel­li­siä on­gel­mia. Toi­saal­ta taas ää­ni­ku­van suh­teen mää­reet voi­vat ol­la hy­vin­kin sa­man­tyy­li­siä.

Hi­fi­maa­il­man sa­nas­ton se­li­tyk­set ovat lä­pi­leik­kaus vuo­sien var­rel­la use­am­mas­sa eri tes­tis­sä esiin­ty­neis­tä ter­meis­tä. Si­ten ne so­pi­vat ku­vaa­maan oi­ke­as­taan min­kä ta­han­sa hi­fi­lait­teis­ton osan ään­tä.

Ää­nen­tois­ton mo­net osa-alu­eet

Soin­ti­ta­sa­pai­noa, ää­ni­ku­vaa, dy­na­miik­kaa, erot­te­lu­ky­kyä ja mu­si­kaa­li­suut­ta var­ten on ole­mas­sa oma ter­mi­no­lo­gi­an­sa. Täl­lä ta­voin jo­hon­kin lait­tee­seen liit­ty­vä ko­ko­nai­nen kuun­te­lu­e­lä­mys voi­daan ja­kaa esi­mer­kik­si vii­teen eri­lai­seen osaan.

Mo­nil­le näis­tä omi­nai­suuk­sis­ta on ole­mas­sa myös mi­tat­ta­va vas­ti­ne, vaik­ka ero­ja ei vie­lä kaik­kien lait­tei­den ta­sol­la osat­tai­si­kaan ko­ko­naan mi­ta­ta. Osa ter­meis­tä on lä­hes tri­vi­aa­le­ja, ku­ten ”bas­son ku­mi­na”, jo­hon liit­tyy ai­na tie­tyn­lai­nen ylä­bas­so­jen ko­ros­tu­ma. Jot­kut sa­nat on puo­les­taan hel­pom­pi lei­ma­ta huu­haak­si, kos­ka mi­tat­ta­vaa tai muu­ten yk­si­se­lit­teis­tä vas­ti­net­ta ei vie­lä ole löy­ty­nyt.

Seu­raa­vas­sa esi­tel­ty jako vii­teen on tie­tys­ti mie­li­val­tai­nen. Se on kui­ten­kin hyvä komp­ro­mis­si ai­na­kin suo­ma­lai­ses­sa leh­dis­tös­sä käy­te­tyn ter­mi­no­lo­gi­an suh­teen. Myös useim­mat ul­ko­mai­set au­di­oa­lan leh­det no­jaa­vat näi­hin kom­po­nent­tei­hin, vaik­ka ja­kai­si­vat­kin asi­at hiu­kan eri ta­voin.

Soin­ti­ta­sa­pai­no ja taa­juus

Ää­nen­tois­tos­sa taa­juus­vas­te on ai­na olen­nai­nen ja usein hel­poim­min mi­tat­ta­va te­ki­jä. Sub­jek­tii­vi­sel­la ta­sol­la omi­nai­suut­ta tätä kut­su­taan usein soin­ti­ta­sa­pai­nok­si. Se ku­vaa sitä, kuin­ka ta­sai­ses­ti koko ää­ni­taa­juu­sa­lue kuun­te­lus­sa tois­tuu. Sik­si soin­ti­ta­sa­pai­non ku­vaa­mi­nen ha­jo­aa kaik­kein luon­te­vim­min ää­nen eri osa-alu­ei­siin.

Ma­ta­lim­mil­le, kes­kim­mäi­sil­le sekä ylim­mil­le taa­juuk­sil­le on kai­kil­le omat ter­min­sä, ja yh­des­sä näi­den kes­ki­näi­siä suh­tei­ta ni­mi­te­tään soin­ti­ta­sa­pai­nok­si. Näi­den vä­rit­ty­mien ku­vaa­mi­seen on ke­hit­ty­nyt ko­ko­naan oma, mo­ni­puo­li­nen sa­nas­ton­sa riip­pu­en sii­tä, mi­hin koh­taan ää­ni­a­lu­eel­la vä­rit­ty­mä si­joit­tuu ja mil­lai­nen se on suu­ruu­del­taan. Sil­loin kun soin­ti­ta­sa­pai­no on ta­sai­nen, niin ää­ni on neut­raa­li.

Kai­ut­ti­mien koh­dal­la soin­ti­ta­sa­pai­nos­sa on lä­hes ai­na sel­väs­ti kuul­ta­via poik­ke­a­mia. Vii­meis­tään kai­ut­ti­men sä­tei­ly­ku­vio yh­des­sä huo­neen kai­un­ta­ken­tän kans­sa sot­kee neut­raa­lin tois­ton. Ai­na nämä poik­ke­a­mat ei­vät ole ikä­viä luon­teel­taan, jos ne ei­vät ole äkil­li­siä ko­ros­tu­mia, mut­ta joka ta­pauk­ses­sa ne kuul­laan yleen­sä en­sim­mäi­se­nä. Sik­si suu­rin osa ter­meis­tä liit­tyy juu­ri soin­ti­ta­sa­pai­noon.

Ää­ni­ku­va ja vai­ke­am­mat kä­sit­teet

Ää­ni­ku­va on se ää­nen osa-alue, joka ku­vaa soit­ti­mien si­joit­tu­mis­ta kai­ut­ti­mien vä­li­seen kol­miu­lot­tei­seen ti­laan. Eri­lai­set muu­tok­set ää­ni­ku­vas­sa saat­ta­vat vää­ris­tää kuun­te­lu­e­lä­mys­tä si­ten, et­tei kuu­li­ja ky­ke­ne kuu­le­maan yk­sit­täis­ten inst­ru­ment­tien si­jain­tia ää­ni­ken­täs­sä. Soit­ti­mien paik­ka saat­taa ol­la epä­mää­räi­nen, ja pa­him­mil­laan ne saat­ta­vat va­el­lel­la kai­ut­ti­mien vä­lis­sä.

Hy­vin ää­ni­te­tyil­lä le­vyil­lä ää­ni­ku­vaan saat­taa liit­tyä voi­ma­kas läs­nä­o­lon tun­ne, jol­loin tun­tuu sil­tä kuin le­vyn soit­ta­jat oli­si­vat kuu­li­jan kans­sa sa­mas­sa huo­nees­sa. Täl­lai­nen elä­mys vaa­tii usein myös kuun­te­lu­huo­neel­ta hy­vää akus­tiik­kaa, jot­ta tal­len­teen akus­tiik­ka tois­tui­si ää­nit­teel­le us­kol­li­ses­ti.

Ää­nen dy­na­mii­kal­la tar­koi­te­taan sitä, et­tä ää­nit­tee­seen tal­len­ne­tut voi­mak­kuu­den vaih­te­lut tois­tu­vat yh­tä suu­ri­na kuin ne ovat mik­saus­vai­hees­sa tar­koi­tet­tu­kin tois­tu­vik­si. Mitä suu­rem­pi on suh­de hil­jai­sim­pien ja voi­mak­kaim­pien ään­ten vä­lil­lä, sitä luon­nol­li­sem­pi on myös dy­na­miik­ka. Ky­sy­mys on siis erään­lai­ses­ta ää­nel­li­ses­tä kont­ras­tis­ta.

Toi­si­naan dy­na­mii­kal­la tar­koi­te­taan myös is­ku­ää­nien eli tran­sient­tien mah­dol­li­sim­man puh­das­ta, no­pe­aa ja luon­nol­lis­ta tois­tu­mis­ta, mikä on osit­tain mut­ta ei ko­ko­naan sama asia.

On hyvä muis­taa, et­tä dy­na­miik­kaa ei kos­kaan voi ol­la lii­kaa, sil­lä kuun­nel­ta­va lai­te voi ai­no­as­taan su­pis­taa ää­nit­teen omaa dy­na­miik­kaa. Jos­kus lii­al­li­nen dy­na­miik­ka se­koi­te­taan sii­hen et­tä tie­tyt, esi­mer­kik­si rum­pu­jen is­ku­ää­nil­le omi­nai­set ää­ni­a­lu­eet ko­ros­tu­vat. Täl­löin ei kyse ole kui­ten­kaan lii­al­li­ses­ta dy­na­mii­kas­ta, vaan erään ää­ni­a­lu­een vä­rit­ty­mi­ses­tä.

Erot­te­lu­ky­ky kuu­luu esi­mer­kik­si sii­nä, mi­ten eri­lai­set pie­net ää­net kuu­lu­vat ja erot­tu­vat toi­sis­taan. Hy­vin erot­te­le­va lai­te saat­taa kai­vaa ää­nit­tees­tä esiin esi­mer­kik­si eri­lai­sia häi­ri­öää­niä, ko­hi­naa tai ra­pi­noi­ta. Se voi myös pal­jas­taa ää­nit­tees­tä kaik­ki mik­saa­jan sin­ne pii­lot­ta­mat ny­ans­sit ja yk­si­tyis­koh­dat. Erot­te­lu­ky­kyyn pä­tee sama kuin dy­na­miik­kaan: mi­kään lai­te ei voi sitä jäl­keen­päin ää­nit­tee­seen li­sä­tä, vaan ai­no­as­taan vä­hen­tää al­ku­pe­räi­seen ver­rat­tu­na.

Vai­ke­as­ti mi­tat­ta­va ää­nen yh­te­näi­syys, eheys, or­gaa­ni­suus tai mu­si­kaa­li­suus muo­dos­taa mo­nien kuun­te­li­joi­den sa­nas­tos­sa ko­ko­naan oman maa­il­man­sa. Täl­lä – mui­ta ter­me­jä eh­kä hiu­kan hä­mä­räm­mäl­lä kä­sit­teel­lä – tar­koi­te­taan yleen­sä lait­teen ky­kyä tois­taa mu­siik­kia niin, et­tä mi­kään ää­neen osa-alue ei kiin­ni­tä huo­mi­o­ta tai hyp­pää esiin, vaan kuu­li­jan huo­mio kiin­nit­tyy pel­käs­tään mu­siik­kiin ja it­se te­ok­seen.

Mu­si­kaa­li­suus on kai­kis­ta osa-alu­eis­ta han­ka­lim­min ob­jek­tii­vi­ses­ti to­den­net­ta­vis­sa, kos­ka sil­le ei löy­dy suo­raa ana­lo­gi­aa mis­tään mit­tauk­ses­ta. Luul­ta­vas­ti sen ko­ke­mi­seen liit­tyy myös mo­nen­lai­sia sub­jek­tii­vi­sia ja emo­ti­o­naa­li­sia ti­lo­ja. Sik­si sii­hen liit­ty­vä kes­kus­te­lu­kin on al­tis­ta vää­ri­nym­mär­ryk­sil­le.

Nämä on­gel­mat ei­vät kui­ten­kaan tee mu­si­kaa­li­suu­des­ta vä­hem­män to­del­lis­ta omi­nai­suut­ta. Yl­lät­tä­vän usein Hi­fi­maa­il­man­kin ar­vi­ois­sa eri kuun­te­li­jat ke­hu­vat, toi­sis­taan tie­tä­mät­tä, mu­si­kaa­li­sek­si sa­mo­ja lait­tei­ta.

Kuu­li­jas­ta kiin­ni

Usein eri kuu­li­jat an­ta­vat eri­lai­sen mer­ki­tyk­sen ää­nen osa-alu­eil­le. Toi­set kuun­te­li­jat esi­mer­kik­si ha­lu­a­vat ää­ni­ku­van ole­van moit­teet­to­mas­sa kun­nos­sa ja saat­ta­vat mie­luum­min tin­kiä soin­ti­ta­sa­pai­nos­ta. Jol­le­kin voi taas dy­na­mii­kan tois­tu­mi­nen ja erot­te­lu ol­la kaik­ki kai­kes­sa. Joku taas saat­taa ar­vot­taa mu­si­kaa­li­suut­ta yli kaik­kien mui­den mää­rei­den. Usein nämä yk­si­löl­li­set miel­ty­myk­set hei­jas­tu­vat myös suo­raan kuun­te­li­jan käyt­tä­mään kuun­te­lu­sa­nas­toon.

Oheis­ta sa­nas­toa lu­kies­sa kan­nat­taa eri­tyi­ses­ti muis­taa muu­ta­ma seik­ka. Soin­ti­ta­sa­pai­non osa-alu­eet voi­daan edel­leen ja­kaa ai­na vain pie­nem­piin osa-alu­ei­siin, ku­ten ylem­piin ja alem­piin bas­so­taa­juuk­siin, kes­kim­mäi­seen ja ylem­pään kes­ki­a­lu­ee­seen jne. On kui­ten­kin hy­vin yk­si­löl­lis­tä, mi­ten nämä alu­eet ja­o­tel­laan. Sii­nä mis­sä toi­nen pu­huu alem­mas­ta dis­kan­tis­ta, toi­nen saat­taa pu­hua ylem­mäs­tä kes­ki­a­lu­ees­ta. Ra­jat eri ää­ni­a­lu­ei­den vä­lil­lä ovat siis hy­vin häi­ly­viä.

Sa­nat ja sy­no­nyy­mit

Sa­nas­tos­sa kan­nat­taa huo­ma­ta se, et­tä usein sa­maa il­mai­sua käy­te­tään ku­vaa­maan eri asi­oi­ta. Jos­kus bas­sois­sa kuul­tu löy­syys saat­taa liit­tyä alim­pien bas­so­taa­juuk­sien ko­ros­tu­mi­seen, toi­si­naan se taas viit­taa bas­so­a­lu­een dy­na­mii­kan riit­tä­mät­tö­myy­teen. Toi­saal­ta taas ter­mil­lä ”tuk­koi­nen” voi­daan tar­koit­taa joko kes­ki­a­lu­een vai­men­tu­maa tai erot­te­lu­ky­vyn puu­tet­ta.

Myös sy­no­nyy­mien käyt­tä­mi­nen kuun­te­lu­ar­vi­ois­sa teks­tin elä­vöit­tä­mi­sek­si on yleis­tä. Täl­löin kuun­te­li­ja saat­taa ku­va­ta sa­maa asi­aa use­am­mal­la eri sa­nal­la. Eri­lai­sia il­mai­su­ja sa­mas­ta il­mi­ös­tä käy­te­tään myös sil­loin, kun py­ri­tään ha­vain­nol­lis­ta­maan vir­heen suu­ruus­luok­kaa. Esi­mer­kik­si tum­ma dis­kant­ti on sel­väs­ti vai­men­tu­nut, mat­ta­pin­tai­nen vä­hem­män vai­mea.

Ter­mit ovat sa­nas­tos­sa aak­kos­jär­jes­tyk­ses­sä, jo­ten po­si­tii­vi­sia ja ne­ga­tii­vi­sia il­mauk­sia ei ole mi­ten­kään eri­tyi­ses­ti ero­tel­tu. Useim­mi­ten nii­den kiel­tei­nen tai myön­tei­nen sävy sel­vi­ää se­li­tyk­ses­tä, mut­ta vii­meis­tään eri­lai­sia kuun­te­lu­ar­vi­oi­ta lu­kies­sa huo­maa, mikä il­mai­su viit­taa hy­vään ja mikä huo­noon omi­nai­suu­teen. Sii­nä mie­les­sä ohei­nen kuun­te­lu­sa­nas­to voi toi­mia vain viit­teel­li­se­nä apu­na tes­te­jä lu­kies­sa. Omia kuun­te­lu­ko­kei­lu­ja ja ko­ke­mus­ta ei kor­vaa mi­kään.

Kuun­te­lu­ter­mit

(Su­luis­sa ää­nen osa-alue, jo­hon ter­mi liit­tyy sekä ter­min mer­ki­tys)

Ana­lyyt­ti­nen (Erot­te­lu; erot­te­le­va ja tark­ka)

Dy­naa­mi­nen (Dy­na­miik­ka; voi­mak­kuu­den­vaih­te­lut tois­tu­vat oi­kein)

Eheä (Soin­ti­ta­sa­pai­no tai mu­si­kaa­li­suus; yh­te­näi­nen ja ko­ko­nais­val­tai­nen)

Ho­not­ta­va (Soin­ti­ta­sa­pai­no; alem­man kes­ki­a­lu­een ko­ros­tu­ma)

Il­ma­va, ava­ra (Ää­ni­ku­va; eri inst­ru­ment­tien vä­lil­lä riit­tä­väs­ti ti­laa ja il­maa)

Is­ke­vä (Dy­na­miik­ka; is­ku­ää­net tois­tu­vat avoi­mes­ti ja moit­teet­to­mas­ti)

Jä­sen­ty­nyt (Ää­ni­ku­va; eri inst­ru­ment­tien si­jain­ti­paik­ka sel­väs­ti kuul­ta­vis­sa

Kak­siu­lot­tei­nen (Ää­ni­ku­va; ää­ni­ku­vas­sa le­veyt­tä ja kor­keut­ta, mut­ta sy­vyy­su­lot­tu­vuus puut­tuu)

Ka­pea (Ää­ni­ku­va; soit­ti­mien paik­ka ko­ros­tu­nees­ti vain kai­ut­ti­mien vä­liin kes­kit­ty­nyt

Kar­hea (Soin­ti­ta­sa­pai­no; var­sin­kin dis­kan­tis­sa, jos­kus myös kes­ki­a­lu­eel­la esiin­ty­vä epä­ta­sai­suus)

Kir­kas, te­rä­vä, pis­tä­vä (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylem­pien dis­kant­ti­a­lu­ei­den ko­ros­tu­ma)

Kui­va (Ää­ni­ku­va; ää­ni­ku­va ku­tis­tu­nut ja pie­ni, il­ma­van vas­ta­koh­ta)

Ku­mi­se­va (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylem­pien bas­so­a­lu­ei­den ko­ros­tu­ma)

Kyl­mä, vii­leä, ylie­loi­sa (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylem­pien kes­ki­a­lu­ei­den ko­ros­tu­ma tai alem­man vai­men­tu­ma)

Lat­tea (Soin­ti­ta­sa­pai­no tai dy­na­miik­ka; kes­kim­mäi­sen kes­ki­a­lu­een lie­vä ja laa­ja-alai­nen ko­ros­tu­ma tai is­ku­ää­nien komp­res­soi­tu­nut tois­to)

Loud­nes­s­mai­nen, kau­pal­li­nen (Soin­ti­ta­sa­pai­no; bas­son sekä dis­kan­tin lie­vä ko­ros­tu­ma)

Läm­min (Soin­ti­ta­sa­pai­no; alem­man kes­ki­a­lu­een lie­vä ko­ros­tu­ma)

Lä­pi­nä­ky­vä (Ää­ni­ku­va; soit­ti­mien paik­ka sy­vyys­suun­nas­sa sekä nii­den läs­nä­o­lo sel­väs­ti kuul­ta­vis­sa, usein myös epä­kai­u­tin­mai­nen ja ai­nee­ton)

Läs­nä ole­va (Ää­ni­ku­va; tun­ne sii­tä, et­tä soit­ta­ja tai lau­la­ja on mu­ka­na kuun­te­lu­huo­nees­sa)

Mat­ta­pin­tai­nen (Soin­ti­ta­sa­pai­no; lie­vä vai­men­tu­ma ylim­mäs­sä dis­kan­tis­sa)

Me­tal­li­nen, räi­keä (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylem­män kes­ki­a­lu­een tai alem­man dis­kant­ti­a­lu­een ko­ros­tu­ma)

Muh­kea (Soin­ti­ta­sa­pai­no; kes­kim­mäis­ten bas­so­taa­juuk­sien ko­ros­tu­ma)

Mu­si­kaa­li­nen (Mu­si­kaa­li­suus; huo­mi­on mu­siik­kiin ja esi­tyk­seen kiin­nit­tä­vä)

Na­pak­ka (Erot­te­lu; tark­ka, eri­tyi­ses­ti bas­so­a­lu­ees­ta pu­hut­ta­es­sa)

Na­saa­li (Soin­ti­ta­sa­pai­no; kes­kim­mäi­sen kes­ki­a­lu­een ko­ros­tu­ma)

Neut­raa­li (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ta­sai­nen ja vä­rit­ty­mä­tön)

Ohut (Soin­ti­ta­sa­pai­no; bas­so- tai ala­kes­ki­a­lue vai­men­tu­nut)

Or­gaa­ni­nen (Mu­si­kaa­li­suus; yh­te­näi­nen, luon­nol­li­nen, ai­to ja esi­tyk­seen huo­mi­on kiin­nit­tä­vä)

Pah­vi­nen (Soin­ti­ta­sa­pai­no; alem­man kes­ki­a­lu­een laa­ja-alai­nen ko­ros­tu­ma)

Pak­su (Soin­ti­ta­sa­pai­no; koko bas­so­a­lu­eel­le ulot­tu­va ko­ros­tu­ma)

Pis­te­mäi­nen (Ää­ni­ku­va; soit­ti­mien paik­ka erit­täin tiu­kas­ti ja ra­ja­tus­ti tie­tyl­lä alu­eel­la)

Pon­ne­ton (Dy­na­miik­ka; voi­ma­ton, lat­tea tai peh­meä)

Pyö­reä (Soin­ti­ta­sa­pai­no; lie­vä ko­ros­tu­ma kes­kim­mäi­sil­lä bas­soil­la)

Ra­joit­tu­nut, komp­res­soi­tu­nut (Dy­na­miik­ka; is­ku­ää­net tai voi­mak­kuu­den­vaih­te­lut ei­vät tois­tu luon­nol­li­ses­ti)

Ryt­mi­käs (Dy­na­miik­ka; vai­ku­tel­ma mu­sii­kin oi­kea-ai­kai­suu­des­ta ja no­peu­des­ta)

Suur­piir­tei­nen (Erot­te­lu ja ää­ni­ku­va; mel­ko epä­tark­ka, mut­ta ei yh­tä häi­rit­se­väs­ti kuin tump­pu tai epä­mää­räi­nen)

Tuk­koi­nen (Soin­ti­ta­sa­pai­no; kes­kim­mäis­ten tai ylem­pien kes­ki­taa­juuk­sien vai­men­tu­ma)

Tump­pu, tuk­koi­nen (Erot­te­lu; epä­tark­ka, ana­lyyt­ti­sen vas­ta­koh­ta)

Tum­ma, su­mea (Soin­ti­ta­sa­pai­no; ylim­män dis­kan­tin vai­men­tu­ma)

Va­el­te­le­va (Ää­ni­ku­va; soit­ti­mien paik­ka vaih­te­le­va tai taa­juu­den mu­kaan muut­tu­va)

Vai­va­ton (Dy­na­miik­ka; ää­net syt­ty­vät ja sam­mu­vat no­pe­as­ti ja hel­pon tun­tui­ses­ti)

Va­kaa (Ää­ni­ku­va; soit­ti­met sel­väs­ti pai­koil­laan)

Ver­hou­tu­nut (Ää­ni­ku­va; etäi­nen, kau­kai­nen tai sul­keu­tu­nut)

Yh­te­näi­nen (Mu­si­kaa­li­suus ja soin­ti­ta­sa­pai­no; yk­si­kään ää­nen alue ei tun­nu soi­van muis­ta eril­lään, ko­ko­nais­val­tai­nen)

Yli­a­va­ra, vai­he­vir­he­mäi­nen (Ää­ni­ku­va; ää­ni­ku­va luon­not­to­man suu­ri tai epä­mää­räi­nen)

Artikkeli
Reportaasi