Kolumni: Oikeat kysymykset
On masentavaa edes ajatella, että kierrämme yhden suuren kehäpäätelmän reunamia. Näin joka tapauksessa moni hifisti tekee vannoessaan, että kaikki vanha pesee uuden. Että kehitys ei kehity muualla kuin markkinamiesten juhlavissa myyntiväittämissä. En tarkoita, etteikö ennenkin osattu. Kyllä osattiin ja hyvin osattiinkin.
Olisiko kuitenkin niin, että luonnollinen, tiedon puutteesta johtuva naivismi ja siitä siinnyt ennakkoluulottomuus sekä kokeilunhalu on lähes kadonnut hifistä? Milloin viimeksi yllätyit jostakin innovatiivisesta tulokulmasta? Mikä on mielestäsi viime vuosikymmenen merkkipaalu hifin historiassa? Millä perusteella?
Oma katseeni harhailee ajoittain horisontissa. Tunnustan, että pseudotieteiden ja käärmeöljyjen maailma houkuttelee joskus heittäytymään tunnetun ja tunnustetun todellisuuden raja-alueille. Ei siksi, että sympatia ja itsesuggestio harhauttaisivat tiedon paaluttamalta peruspohjalta. Vaan siksi, että silmien sulkeminen erilaisilta ja joskus hämmentäviltäkin seikoilta ei ainakaan lisää tietoa. Mitä tieto sitten on? Platonia mukaillen tieto on filosofian tietoteorian mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus.
Kannattaa muistaa, että ilman omakohtaista kokemuspohjaa ei ihmiskunta olisi ottanut haparoivia askeliaan suuntaan tai toiseen. Moni hifisti onkin kuin The Croods -animaation isähahmo, jonka motto on suurin piirtein ”parasta pysyä luolassa, siellä on turvallista”.
Viimeisten vuosien aikana olen saanut vinkkejä erilaisista hämmentävistä kokeiluista. Joku pyrkii vaikuttamaan kuuntelutilansa magneettikenttiin ja toinen ympäröivään maailmankaikkeuden perustaajuuteen. Vaikka tekninen taustani pyrkii sijoittamaan kuullut kokemukset sinne luultujen uskomusten ja epätiedon lokerikkoon, taistelee empiirikko sisälläni vastaan. Olenko minä Grug, luolamies luolassani? Ja tärkeämpänä kysymyksenä, onko kokemuksen rikkaampi harrastaja samasta elokuvasta Guy, joka kesytti tulen?
Useimmiten nämä marginaaliksi jäävät kokemukset unohtuvat massojen mielipiteen taakse. Joskus taas käy niin, että kriittisen massan silmissä uskottavuuden saavuttanut mielipidejohtaja uskaltautuu ulos luolastaan ja kertoo kokeneensa jotakin. Tällöin asian sivuuttaminen käy vaikeammaksi.
Luin taannoin David W. Robinsonin* kirjoituksen, jossa hän kertoi kokeilleensa alalla pitkään toimineen, legendan maineessa olevan Aalt Jouk Van den Hulin The Extender -laitetta. Vaikka Robinsonin johtopäätös on klisee itsessään, ei havaintojen vähättely tai hyväksyminen muiden toimesta muuta hänen omakohtaista kokemusta suuntaan tai toiseen.
Laite ei tuota ääntä. Sen toiminta perustuu Nikola Teslan tutkimuksiin koskien skalaariaaltoja, eli elektromagneettisia aaltoja, jotka eivät noudata tuntemamme fysiikan maailmaa. Erinomaiset alkuasetelmat perinteiselle väittelylle. Siitä huolimatta väitän, että jopa tuomitsijoiden leirissä kiinnostus heräilee. Kenties tiede tiedostaa tulevaisuudessa enemmän.
En pyri tällä kirjoituksella todistelemaan mitään. Haluan vain muistuttaa meitä kaikkia siitä, että jokaiseen kysymykseen on olemassa vastaus. Toivottavasti esitämme oikeat kysymykset.
* https://positive-feedback.com/audio-discourse/impressions-van-den-hul-the-extender/
Jussi Arvio
