Jussi Arvio
Audiovector QR1 - Tuhat hyvää syytä
Tanskalainen Audiovector on kaiuttimiin erikoistunut perheyritys. Yläpään malleillaan vakuuttanut valmistaja iskee uusin asein suoraan myrskyn silmään, eli tonnin hintaluokkaan.
Olen useilla messuilla tutustunut Audiovectorin kalliimman pään kaiuttimiin. Lähes aina, haastavista messutiloista huolimatta, mukana on ollut laadukas ääni. Sellainen jota voi hyvällä syyllä kutsua innostavaksi tulokulmaksi. Niinpä en epäröinyt hetkeäkään, kun sain tilaisuuden kuunnella uuden mallisarjan pienimmän tulokkaan. Voisiko maanläheisempi hinta ja maltillinen koko tarjota pienen ripauksen isompien iloisuutta?
Audiovectorin filosofia on asiakkaan kannalta fiksua. Sen kalliimpien tuotteiden elinkaari on näet pitkä, sillä kehityksen myötä ne ovat päivitettävissä. Vaikka nyt kokeiltu QR1 ei sentään samaa elinkaariajattelua noudatakaan, on se mietitty kypsäksi tuotteeksi jo sellaisenaan. Lähtökohta on valittu järkeväksi. Pieni, jalustalle tai hyllyyn sijoitettava kaksitiekaiutin antaa jo tässä hintaluokassa valmistajalle mahdollisuuden panostaa laatuun.
Tuoreesti perinteinen
Jämäkän pahvilaatikon sisältä paljastuu kaksi mattavalkoista pönttöä. Toinen viimeistelyvaihtoehto on kiiltomusta. Kaiuttimien reunat ovat syvyyssuunnassa pyöristetyt. Mittasuhteet ja asiallinen viimeistely tekevät QR1:stä kauniin ja hillityn. Bassoelementti, elementin kehys sekä diskantin loiva suuntain ovat asemetallin harmaita ja luovat valkoiselle tyylikkään kontrastin. Mittojensa perusteella QR1 on hyvin lähellä testissä referenssinä toiminutta Kef LS50:tä (suositushinnaltaan 1 199 euroa parilta), joskin on sitä kilon kevyempi. Molemmat ovat rakenteeltaan refleksikuormitettuja kaksitieratkaisuja.
Kohtuuhintaiseksi kaksitieksi QR1 sisältää asiallista tekniikkaa. Ensinnäkin sen diskantti on Oskar Heilin periaatteita noudatteleva, laskostettu nauhaelementti. Rakenne mahdollistaa muun muassa tavallista kalottia suuremman elementtipinta-alan. Kevyt nauha on myös erittäin herkkäliikkeinen. Se mahdollistaa melko laajan toistokaistan ja kaupan päälle hyvät suuntaominaisuudet.
Audiovectorissa diskantin toistoa on lisäksi suodatettu mekaanisesti. Elementin edessä on ohut, kullan värinen verkkorakenne, jonka tarkoitus on vähentää sibilanssi-ilmiötä, eli erityisesti s-konsonantin ylikuulumista. Vaimennusperiaate on sama kuin studioissa, joissa laulumikrofonin eteen laitetaan filtteri. Kaiuttimen filtterin kultaus antaa sille arvokkaan persoonallisen ulkonäön. Diskantin vasteen sanotaan ulottuvan musiikilla 45 kilohertsiin (ja teoriassa aina 105 hertsiin). Lisäksi kalvolle on kevyesti muotoiltu suuntain, jolla on hiottu elementtien välistä sovitusta.
Bassokeskiääninen on yhtä lailla huoliteltu. Kolmikerrosrakenne yhdistää alumiinin jäykkyyden ja resonansseja vaimentavat materiaalit. Tämä onkin toivottavaa, sillä pieni pinta-ala vaatii voimaa liikkuakseen ja liikuttaakseen ilmaa. Samalla riskiksi muodostuu teoriassa se, että elementti ei toimi kuormituksen alla lineaarisesti vaan jää pysähtymättä resonoimaan aiheuttaen säröä. Kerrosrakenteen tavoitteena on matala särö ja mahdollisimman kontrolloitu liikerata myös jakotaajuuden yläpuolella.
Refleksikuormituksen vaatima aukko on bassoelementin alapuolella ja osoittaa eteenpäin. Muodoltaan aukko on kapea rako. Periaatteessa kaiutin voidaan viedä melko lähelle seinää vasteen suuremmin kärsimättä. Maski voidaan peittää magneettisesti kiinnittyvällä kankaalla, joka noudattelee kaiuttimen väriä.
Takaa löytyy puolen selän kokoinen, niin ikään asemetallin harmaa metallipaneeli sekä yksi pari laadukkaita, monineuvoisia kaiutinliittimiä. Toisin kuin prameampi mallisto, valmistetaan QR-sarja Kaukoidässä. Suunnittelu on kuitenkin tanskalaista käsialaa.
Kuunteluvaikutelmia
Sijoitin kaiuttimet 70 senttimetrin korkuisille yksitolppaisille Skylan-jalustoille. Sama korkeus toimii myös Kef LS0:llä. Parhaan tuloksen sain, kun Audiovectorit olivat noin metrin irti etuseinästä. Kaiutinväliksi muodostui 2,2 metriä ja etäisyydeksi kuuntelupaikalle saman verran. QR1 vaati Kefiä suoremman suuntauksen korvia kohti. Kuuntelu tapahtui ilman kangasmaskeja.
Kokeilun aikana soitin Audiovectoreita vuoroin kolmella eri vahvistimella. Yksi edusti d-luokkaa ja kaksi muuta keskenään erilaisia tulokulmia transistorimaailmaan. Äänet säädin suurin piirtein samalle tasolle testisignaalin avulla. Mittarina toimi iPhone, joten absoluuttisen tarkaksi en asetelmaa väitä.
Audiovector QR1 + Wadia 151 Powerdac
Ääni on tarkasti jäsentyvä, stereokuva kuin paikalleen naulittu. Diskantti on sivistynyt, pehmeästi ja pitkään soiva. Siinä on kuitenkin lievästi ”glaseerattu”, yliloistelias vivahde. Piano toistuu sävyiltään oikeana mutta lievästi kompressoituneena. Atakit hennolla jarrulla, toisaalta kaikki toimii sävyjen osalta lähes nappiin. Keskialue tulee tasapainoisesti esiin, vaikka pientä liioittelua ääripäissä onkin havaittavissa.
Pientä levottomuutta ilmenee, kun siirrytään sooloesityksistä orkesteriteoksiin. Basso on tiukka ja sävykäskin, mutta kontrolli katoaa vähänkin enemmän voimakkuutta lisättäessä. Maltillisella voimakkuudella ja sopivalla materiaalilla saavutetaan sivistynyt ja puhdas esitys, jossa ajoittain hipaistaan erittäin korkeatasoisesti jo ylempää keskiluokkaa.
Audiovector QR1 + Totaldac/Sanders
Pakoton ja ilmava esitys. Dynamiikan vaihtelut ilmaistaan vaivattoman hengittävästi. Leveä ja syvä äänikenttä, jossa rajat elävät luonnollisesti. Yläpää on rauhallinen, peltien sointi luonnollista. Piano kilahtaa hieman etäisemmin kuin Wadialla. Basso on kontrollissa mutta silti luonteeltaan Wadiaa lihaisampi ja notkeampi. Suurin ero on sävyissä, sillä esimerkiksi sellon monimuotoinen tunnepaletti koskettaa syvemmältä ja soi nautittavammin. Rauhallisempi esitys, joka antaa Audiovectorille enemmän tilaa tunnepuolen tulkintaan.
Audiovector QR1+ Norma IPA 140 usb
Hyvin avoin ja suuri ääni. Koskettavan realistinen tilan piirto, erityisesti, kun huomioi kaiuttimen hintaluokan. Puhdas ja ulotteikas ovat laatusanoina ensimmäisinä mielessä.
Säihkyvän kuulas diskantti. Ikään kuin ohut huntu olisi poistettu kahden aiemman esityksen edestä. Lievästi ”kuuma” yläpää on puhdas ja vielä kuitenkin nautittava. Heikompilaatuisella materiaalilla ilmenee rasittavuutta. Korostaa totuttua enemmän detaljeja muttei ole varsinaisesti mainittuja kokoonpanoja lopputulokseltaan tarkempi.
Basson laatu kokonaisuutena jossakin Wadian ja Sandersin välimaastossa. Kenties tasapainoisin, joskaan ei välttämättä mielenkiintoisin. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin tasapainossa. Kolmesta kuunnellusta hifistynein paketti, joka vie Audiovectoria kohti high endin ihanteita.
Audiovector haastaa Kefin
Mielenkiintoisin anti on kuitenkin vertailu noin tonnin referenssiini, eli Kef LS50:een. Kef skaalautuu yllättävän pitkälle. Tarkoitan, että se ei häpeä kalliinkaan laitteiston osana, jos sovitus on muuten onnistunut. Vaikka ei aivan yleispätevä olekaan, on LS50 parhaimmillaan erittäin tasapainoinen kaiutin hintaisekseen.
Tällä kerralla asetelma oli tavallista mielenkiintoisempi, sillä sekä Kef että Audiovector kilpailevat keskenään samasta ostajakunnasta. Lähtökohtaisesti viimeksi mainitulla on pieni hintaetu puolellaan. Toisaalta Kef on saavuttanut pienimuotoisen kulttiaseman, eikä aivan perusteetta.
Diskantin osalta Kef on vedenjakaja. Parhaimmillaan se on riittävän erottelukykyinen ja sävykäs perustellakseen asemansa. Toisaalta ajoittainen alumiininen pehmeys saa kilahdukset kuulostamaan vähän alavireisiltä tussahduksilta. Huono sovitus saattaa johtaa jopa pintakireään sävyyn.
Audiovectorin laskostettu nauha on onnistuneesti tasapainotettu. Hieman elämää maukkaampi sävykkyys ja mikrodynamiikka tekevät vaikutuksen. Suorassa vertailussa Kef joutuukin nöyrtymään. Toisaalta pitkäaikainen kuuntelu tasoittaa puntteja. Pisteet kuitenkin QR1:lle, joka sopivilla äänitteillä tuo jousi- ja kielisoittimet aidommin kuuntelutilaan.
Kefin vahvuus on perinteisesti ollut äänikuvan tapahtuma-akselin eheys. Se myös säilyttää sävynsä kohtuullisen hyvin, vaikka kuuntelu tapahtuisi keskiakselin sijaan sivummalla. Koaksiaalielementti on säteilykuvioltaan lähes optimaalinen ja lähtökohdiltaan eheämpi kuin kahden päällekkäisen elementin rakenne. Tälläkin kerralla erityisesti syvyysvaikutelma asettui Kefillä selvästi haastajaa tarkemmaksi. Vaikka se ei varsinaisesti liity äänenlaatuun, lisää se äänitteen autenttisuuden tunnetta.
QR1 hyväksyy periaatteellisen tappionsa mutta nokittaa elävällä, Kefiä selvästi suuremmalla äänellään. Kun Kef rakentaa uskottavuutta kaiutinlinjalle, nostaa Audiovector tapahtumat hieman ylemmäs ja askelen eteenpäin. Samalla se peittää sen tosiasian, että Kef on esiintyjien osalta tarkempi ja ääniteuskollisempi.
Basson laatu on monisyinen asia. Siihen liittyvät yhtä lailla ulottuvuus, sävyt, luonne kuin tarkkuuskin. Tällä kerralla yksiselitteistä voittajaa on vaikea tältä osin nimetä. Pieneksi yllätykseksi Kef meni korvin arvioiden alemmas ja piirun tarkemmin. Yläbassolla Audiovector on napakampi, mutta voimakkuuden lisääntyessä sekin menettää otettaan.
Molemmilla tapahtuu selvää kompressiota tavallista hieman kovemmilla voimakkuuksilla. Toki kuunneltava materiaali vaikuttaa tässä myös merkittävästi. Audiovectorin kotelo resonoi selvästi Kefiä enemmän ja pienemmillä voimakkuuksilla.
Suuri ja avoin
Audiovector on hintaluokassaan mainio kaiutin. Sen luonne on iloisen avoin ja positiivisessa mielessä suuri. Sijoittelulla voi vielä hioa luonnetta. Lähempänä seinää ääneen tulee lisää massaa, mutta basson tarkkuus ja yleistasapaino kärsivät. Suuremmassa tilassa hyvin viritetty subwoofer jatkaa tarvittaessa siitä, mihin pienen kaksitien voimat jo uupuvat.
Toisaalta kaiuttimen luonne tulee hienosti esiin ilman subbariakin. Sen vahvuudet ovat kohtuullinen yleispätevyys, luonnikas ilmaisu ja kiinnostava ääni. Kenties paketti on hiottu hieman todellisuutta kaunistelevaan muotoon. Olen kuullut vastaavia AMT-diskanttitoteutuksia, joiden kanssa on menty liiallisuuksiin. Audiovector onnistuu säilyttämään soinnilliset ominaisuudet ja samalla välttämään tuon kivikon.
Varsinkin pienemmässä tilassa QR1 palvelee jo vähän vaativampaakin korvaa. Suosituksen arvoinen suoritus siis.
Plus
Viihdyttävä ääni
Asiallinen viimeistely
Hinta/laatu
Miinus
Kotelo resonoi helposti
Pientä epätarkkuutta bassolla
KUUNTELUARVIOT
Heikki Kivelä
Helposti melkeinpä joka menoon sopeutuvat kaiuttimet muodostavat äänikuvallisesti komean ja ulottuvaisen viuhkan, jonka keskellä valokeilassa paistattelevat äänitteen dynaamiset elementit. Detaljeihin on helppo uppoutua, mutta niiden rooli ei ole korostettu.
Äänenvoimakkuuden sieto on kohtuullisella tasolla, eikä toisto pääse saturoitumaan astetta kovemmassakaan paahteessa. Silti raskasbassoisemman materiaalin parissa tuntuu paikoin siltä, että kaiutin pyrkisi hieman ylittämään rajansa. Vaikka yläbasso–alakeskiäänisektorilla kaikki onkin kohdallaan, kurkottelu subitason suuntaan tuo mukaan joissain tapauksissa jonkinasteista huohotusta. Tämä tuntuu kuitenkin lähinnä miellyttämishalun pohjalta tehdyltä valinnalta kuin rakenteelliselta ongelmalta.
Mikael Nederström
Aavistuksen verhoutunut keskialueeltaan, mikä tekee äänestä miellyttävän mutta ei kovin skarppia. Laulaja astuu askelen taaksepäin ja rupisin särökitara siliää jonkin verran kaiuttimen lempeässä käsittelyssä. Lievä loudness-vaikutelma toimii paremmin kevyellä musiikilla kuin klassisella, joskin hyvin äänitetty viulu soi harvinaisen sävykkäästi ja mukavasti. Diskantti soi kauttaaltaan hiukan kirkkaanpuoleisesti, mutta on laadultaan erittäin miellyttävä: tarkka mutta silti rasittamaton. Varsinkin peltien äänet toistuvat erottelevasti ja uskottavasti. Kovia äänenpaineita kaiutin ei kestä varsinkaan bassopäässä, joten luukuttajalle subbari on pakkohankinta. Mukava ja sävykäs kokonaisuus kuitenkin, joka sopii enemmän hillittyyn fiilistelyyn kuin tarkkailumonitoriksi tai äänenpainetykiksi.
MITTAUSTULOKSET
Herkkyys (1 m/2,83 V): 86,9 dB
Alarajataajuus (-6 dB): 53 Hz
Suuntaavuusindeksi (100–10000 Hz): 4,7 dB
Lisäviive 1 kHz: 0,14 ms
Viritystaajuus: 50 Hz
Minimi-impedanssi: 4,0 ohmia @ 195 Hz
Jussi Arvio