Fuu­gan tai­det­ta ka­ma­ri­mu­sii­kil­li­ses­ti

Tut­ki­jat ei­vät ole täy­sin voi­neet päät­tää, mil­le esit­tä­jis­töl­le Jo­hann Se­bas­ti­an Bach kir­joit­ti fuu­gan ole­mus­ta tut­ki­van tai­tu­ril­li­sen te­os­ko­ko­nai­suu­ten­sa Die Kunst der Fuge – jos sä­vel­tä­jä yli­mal­kaan ajat­te­li te­os­ta jol­le­kin tie­tyl­le ko­koon­pa­nol­le. Ita­li­a­lai­nen cem­ba­lis­ti ja ra­ven­na­lai­sen Ac­ca­de­mia Bi­zan­ti­na -yh­ty­een joh­ta­ja tar­kas­te­lee te­os­ta ka­ma­ri­mu­siik­ki­na.

Pel­kän kos­ke­tin­soit­ti­men – tai vaik­ka­pa soi­tink­var­te­tin si­jaan – hän on pää­ty­nyt yh­dis­tä­mään kak­si kos­ke­tin­soi­tin­ta, cem­ba­lon ja urut, jou­sik­var­tet­tiin. Esi­tys on soin­nil­li­ses­ti tark­ka mut­ta sa­mal­la sä­vyil­tään vaih­te­le­va. Näin soit­ti­mien vä­lil­lä syn­tyy ka­ma­ri­mu­sii­kil­li­nen vuo­ro­pu­he­lu, joka an­taa myös eväät tul­kin­nal­li­seen moni-il­mei­syy­teen ja elä­vyy­teen. Dan­to­ne ei kui­ten­kaan ole ha­lun­nut tuo­da esi­tyk­seen hä­nen muis­ta ba­ro­kin le­vy­tyk­sis­tään tut­tua eloi­suut­ta ja pon­te­vuut­ta, vaan pi­täy­tyy hil­li­tys­sä ihai­lus­sa mes­ta­rin mo­ni­ää­nis­tä fuu­ga­tai­det­ta koh­taan.

Heik­ki Vals­ta