Ita­li­a­lai­sen mo­der­nis­tin kai­paus va­pau­teen

Ita­li­a­lai­sen mo­der­nin mu­sii­kin isä­nä pi­det­ty Lui­gi Dal­la­pic­co­la jou­tui isän­sä po­liit­ti­sen ase­man vuok­si muut­ta­maan jo lap­se­na Itä­val­lan Gra­ziin, mis­sä hän tu­tus­tui pait­si oop­pe­ra­tai­tee­seen myös ai­kan­sa mu­sii­kil­li­siin vir­tauk­siin. Uu­den Wie­nin kou­lu­kun­nan sä­vel­tä­jil­tä hän op­pi sar­jal­li­seen tek­niik­kaan pe­rus­tu­van mo­der­nis­min jää­mät­tä kui­ten­kaan sen van­gik­si. Sil­ti hän­tä luon­neh­dit­tiin Ita­li­an Al­ban Ber­gik­si tai ke­sä­lai­tu­mel­la le­pää­väk­si Schön­ber­gik­si.

Po­liit­ti­ses­ti val­veu­tu­nut Dal­la­pic­co­la oli koko ikän­sä kiin­nos­tu­nut vä­ki­val­lan ja fa­sis­min sekä ul­koi­sen et­tä si­säi­sen van­keu­den te­ma­tii­kois­ta. Hän us­koi, et­tä ne ovat vit­sauk­sia, jois­ta ih­mis­kun­ta ei kos­kaan va­pau­du. Ita­li­an ra­di­os­sa en­si ker­ran vuon­na 1949 esi­tet­ty 50-mi­nuut­ti­nen Il Pri­gi­o­nie­ro on äi­din, hä­nen van­gi­tun poi­kan­sa, suu­rink­vi­siit­to­rin sekä van­gin­var­ti­jan vuo­ro­pu­he­lua si­säl­tä­vä tii­vis­tun­nel­mai­nen ja mu­sii­kil­li­ses­sa il­mai­sus­saan vä­ke­vä pie­noi­soop­pe­ra.

Jou­sis­toa lu­kuun ot­ta­mat­ta täy­si­mit­tai­nen ja usei­ta lyö­mä­soit­ti­mia si­säl­tä­vä or­kes­te­ri soi vä­ri­kyl­läi­ses­ti, ja li­säk­si soin­ti­ku­vaa täy­den­tää myös kuo­ro. Hie­no ää­ni­te Gra­zin oop­pe­ras­ta.

Heik­ki Vals­ta