Mo­net ba­ro­kin sä­vel­tä­jis­tä oli­vat myös me­lo­di­an mes­ta­rei­ta. Heis­tä kak­si on kui­ten­kin ylit­se mui­den – Hän­del ja Vi­val­di. He kir­joit­ti­vat tart­tu­via ja tai­tu­ril­li­sia aa­ri­oi­ta niin oop­pe­roi­hin kuin ora­to­ri­oi­hin, mut­ta lau­lu­so­lis­tit saa­vat sä­teil­lä kuun­te­li­jaa viih­dyt­tä­en myös pie­ni­muo­toi­sem­mis­sa hen­gel­li­sis­sä kan­taa­teis­sa tai mo­te­teis­sa. Nuo­ren pol­ven brit­ti­sop­raa­no Grace Da­vid­son on esi­kois­le­vyl­lään so­lis­ti­na Hän­de­lin kol­mes­sa te­ok­ses­sa sekä yh­des­sä Vi­val­din mo­te­tis­sa. Or­kes­te­ri­na on mai­nei­kas eng­lan­ti­lai­nen Aca­de­my of An­cient Mu­sic.

Da­vid­so­nin ää­ni on kiin­teä ja kuu­las, ja hän tul­kit­see hä­nel­le lä­heis­tä oh­jel­mis­toa tai­pui­sas­ti ja vai­vat­to­mas­ti. Joko te­os­ten sa­man­kal­tai­suu­des­ta tai lau­la­jan esi­tys­ta­vas­ta joh­tu­en le­vyä kui­ten­kin hi­ve­nen vai­vaa lie­vä yk­siu­lot­tei­suus. Tuo­tan­nos­sa oli­si voi­nut myös hie­man enem­män kiin­nit­tää huo­mi­o­ta ää­ni­tyk­sen soin­ti­ku­van ta­sa­pai­noon si­kä­li, et­tä pai­koin lau­luo­suus kuu­los­taa ko­vah­kol­ta ja hie­man etu­a­lal­le pai­not­tu­val­ta. Eh­kä lau­la­jal­le on lai­tet­tu oma mik­ki lii­an lä­hel­le tai te­rä­väs­ti suun­taa­va­na. Muu­ten ihan mu­ka­va levy.

Heik­ki Vals­ta