Roc­kin ha­jo­ta ja ko­koa -sul­kei­set

Jack White (s. 1975) on jat­ka­nut pää­mää­rä­tie­toi­ses­ti työs­ken­te­ly­ään sen jäl­keen, kun The White Stri­pes te­la­koi­tiin vuon­na 2011. Blun­der­buss (2012) ja La­za­ret­to (2014) syn­tyi­vät pää­o­sin omin päin. Sil­ti jäl­ki kals­kah­ti lo­pul­ta ai­ka lail­la van­hal­ta yh­ty­eel­tä.

Lau­la­jan, lau­lun­te­ki­jän, mul­ti-inst­ru­men­ta­lis­tin ja tuot­ta­jan kol­mas soo­lo jat­kaa sa­mal­la tiel­lä. Uu­den le­vyn White ha­lu­si aloit­taa kuu­lem­ma puh­taal­ta pöy­däl­tä. Al­ku­vai­hees­sa hän työs­ti­kin ma­te­ri­aa­lia Nash­vil­les­sä yk­sin ke­la­nau­hu­ril­la, jon­ka hän hank­ki 14-vuo­ti­aa­na.

Tot­ta tai mark­ki­noin­ti­pu­het­ta, ai­kaan­saan­nos on yh­tä ai­kaa sekä raa­ka ja ro­soi­nen et­tä tark­kaan har­kit­tu yh­dis­tel­mä ai­ne­so­sia, jos­ta hy­vät rock­le­vyt on teh­ty. Bo­ar­ding Hou­se Re­ac­hin pe­rus­ta­na on edel­leen vas­taa­va auk­to­ri­teet­te­ja kaih­ta­va mik­saus det­roi­ti­lai­sia ga­ra­ge-juu­ria sekä rhythm’n’blu­e­sin ja sou­lin kal­tais­ta pe­rin­net­tä.

Vin­ta­ge-soit­ti­met tuot­ta­vat ta­na­kan ker­rok­sel­li­sen ää­ni­ku­van, jos­sa ei sääs­tel­lä ala­re­kis­te­riä. Mo­der­ni tek­no­lo­gia ta­kaa maa­il­man­lo­pun jy­ti­nän sil­loin­kin, kun ha­e­taan tar­koi­tuk­sel­la ru­joa lo-fi-ää­ni­maa­il­maa. Pau­hu saa­kin nyök­kää­mään hy­väk­sy­väs­ti: rock voi yhä kuu­los­taa li­kai­sel­ta ja vaa­ral­li­sel­ta.

Mat­ti Ko­mu­lai­nen