Huh mikä dy­na­miik­ka! Kraft­wer­kin 3-D The Ca­ta­lo­gu­en nel­jään blu­ray-le­vyyn on koo­dat­tu pak­kaa­ma­ton ää­ni­rai­ta, joka haas­taa sub­ba­rin. Vuo­sien 2012–2016 maa­il­man­kier­tu­eel­la tal­ti­oi­tu ma­te­ri­aa­li kat­taa Düssel­dor­fin dy­na­mon kes­kei­sen tuo­tan­non ja esit­te­lee pit­kän saun­di­päi­vi­tysp­ro­jek­tin tu­lok­set: blu­ra­yt soi­vat ai­toa li­ve­ä­kin upe­am­min. Jäl­ki on­kin uh­kein­ta, mitä Kraft­werk on jul­kais­sut. Pa­ke­tis­ta löy­ty­vät li­säk­si Dol­by At­mos ja pcm-ste­reo. Au­di­o­he­ku­moil­les­sa voi kat­sel­la li­ve­o­tok­sia ja muu­ta vi­de­o­ma­te­ri­aa­lia, myös kol­miu­lot­tei­se­na. Luu­ri­kuun­te­luun on soit­teis­ta vie­lä omat sur­round 3d -mik­sauk­set.

Hui­ke­as­ti soi myös Tim Bow­nes­sin Lost in the Ghost Light. Tup­lan 24 bi­tin ja 96 ki­lo­hert­sin dts 5.1 -saun­di tuo tee­ma-al­bu­miin sy­vyyt­tä ja ava­ruut­ta, mikä so­pii var­hais­ta brit­tip­ro­gea si­vu­a­vaan tyy­liin. Laa­dun ta­kei­na ovat kump­pa­nit, ku­ten mik­sauk­ses­ta ja mas­te­roin­nis­ta vas­taa­va Ste­ven Wil­son ja hui­lis­ti­na vie­rai­le­va Ian An­der­son.

Prog­rea edus­ti Fin­n­fo­rest­kin. Alp­ha to Ome­gaan on koot­tu yh­ty­een koko ta­ri­na var­hai­sis­ta esi­ää­nit­teis­tä vii­mei­siin jaz­z­rock-pyö­ri­tyk­siin. Ää­ni hi­ve­lee. Eten­kin Tuk­hol­man Mar­cus Mu­sic -stu­di­os­sa nau­hoi­te­tut le­vyt edus­ti­vat ai­kan­sa pa­ras­ta työ­jäl­keä ja soi­vat yhä hy­vin. Kau­nis kan­si­tai­de ja jämy ko­te­lo te­ke­vät bok­sis­ta myös hou­kut­te­le­van esi­neen.

Ko­ko­nais­val­tai­suus lei­maa myös Mik­ko Jo­en­suun töi­tä. Amen 3 vie emo­ti­o­naa­li­sel­le mat­kal­le sä­vyi­hin ja tun­nel­miin, jot­ka vä­lit­tä­vät te­ki­jän aja­tuk­set in­tii­mis­ti. Jo­en­suu tut­kii maa­il­mo­jaan nyt am­bien­tin kei­noin mut­ta sii­hen kui­ten­kaan luk­kiu­tu­mat­ta. Kaik­ki­neen Amen-tri­lo­gia on ai­nut­laa­tui­nen te­os­ko­ko­nai­suus suo­ma­lai­ses­sa po­pu­laa­ri­mu­sii­kis­sa laa­jas­ta tyy­lis­kaa­las­ta lp-mit­ta­kaa­vas­sa graa­fi­ses­ti poik­keuk­sel­li­sen vah­vaan vii­meis­te­lyyn.

Elekt­ro hyö­tyy cd:stä. Ar­tis­tit ku­ten Dauwd ja Bo­no­bo saa­vat rön­syil­lä va­paas­ti il­man et­tä alus­ta ra­joit­taa te­os­ten kes­toa tai dy­na­miik­kaa. Kak­si­kon ko­keel­li­nen ko­ne­mi­ni­ma­lis­mi on muo­dol­taan eri­pa­ris­ta mut­ta le­vy­jä yh­dis­tää moo­di­vaih­te­lu ää­nen vä­ris­kaa­laa, puls­sin ti­heyt­tä ja te­os­ten in­ten­si­teet­tiä muok­kaa­mal­la. Tu­lok­se­na on mu­siik­kia, jos­ta löy­tyy uu­sia nok­ke­las­ti oi­val­let­tu­ja de­tal­je­ja joka kuun­te­lul­la.

Sa­man­ta­pais­ta löy­tö­ret­kei­lyä har­joit­ta­vat Goldf­rapp ja Go­ril­laz. En­sin mai­ni­tun juu­ret ovat sy­na­po­pis­sa, jäl­kim­mäi­nen taas oli Da­mon Al­bar­nin ir­ti­ot­to Blur-bän­dis­tä. Kum­pi­kin on kyt­ke­nyt piu­hat uu­del­la ta­val­la mo­neen ot­tee­seen, ei­vät­kä kop­lat petä uu­sim­mil­laan­kaan. Bas­soa pii­saa Goldf­rap­pin Sil­ver Ey­en uh­ku­es­sa vii­le­ää sek­sik­kyyt­tä dis­kon tun­nel­mis­sa ja Hu­ma­nin tar­jo­tes­sa Go­ril­la­zin vir­tu­aa­li­hah­moil­le free­siä tem­mel­let­tä­vää ryt­mi­vii­da­kois­sa.

Puls­sis­ta tun­ne­taan myös Nils Landg­ren Funk Unit. Ruot­sa­lai­nen huip­pu­pa­su­nis­ti ko­ko­si jäl­leen täh­ti­vit­jan­sa ja kut­sui ky­lään Ray Par­ker Jr.:n ve­roi­sia vie­rai­ta. Tu­los? Si­ka­tiuk­kaa ry­tyy­tys­tä. Or­gaa­ni­nen to­teu­tus nat­saa täy­del­li­ses­ti kou­kut­ta­vaan bii­sis­töön ja hy­vää tuul­ta le­vit­tä­vään vi­ree­seen, jol­la pe­li­man­nit paah­ta­vat dy­na­mii­kas­ta tin­ki­mät­tä.

Dir­ty Har­ry Sex­tet to­dis­taa, et­tä hom­ma hoi­tuu meil­lä­kin. Tur­ku­laisk­li­kin tyy­li­ta­jui­nen saun­di koos­tuu kah­des­ta sven­gaa­vas­ta lau­la­ja­lei­dis­tä sekä pu­hal­ta­jin täy­den­ne­tys­tä sä­es­tyk­ses­tä. Sen myö­tä vo­kaa­li­sek­ti­on me­lo­di­nen len­to sii­vi­te­tään kor­keuk­siin ruu­dik­kaas­ti ja mo­niu­lot­tei­ses­ti, Par­li­a­ment-Fun­ka­de­li­cil­le sil­mää is­kien.

Ice-T rii­suu vuo­ros­taan pe­rus­pol­jen­not alas­ti. Body Count on rock­ryh­mä, jos­sa van­ha gangs­ta­räp­pä­ri pääs­tää höy­ry­jä pi­däk­keit­tä. Blood­lust leis­kuu vim­maa ja pro­vo­kaa­ti­o­ta soin­nin ol­les­sa yh­tä si­säl­lön kans­sa. Rai­dois­sa ku­ten This Is Why We Ride ala­taa­juu­det va­vi­sut­ta­vat niin, et­tä pirt­ti na­ti­see, kii­tos tuh­dis­ti vii­meis­tel­lyn cd-au­di­o­tek­nii­kan.

Pe­ru­sa­si­oi­hin pu­reu­tuu niin ikään Ra­oul Björ­ken­heim Triad. Al­bu­mi haas­taa kuun­te­li­jan valp­pau­den: ää­ni­vir­ta tul­vii yk­si­tyis­koh­tia. Kor­va­na­mia ovat eten­kin kont­ra­bas­son muh­kea re­kis­te­ri ja pääl­li­kön vir­tuo­o­si­mai­nen tapa mik­sa­ta ki­ta­roin­tiin­sa vil­liä va­paa­pu­do­tus­ta ja rä­hi­se­viä pe­daa­lien mul­jauk­sia. Bey­ond jat­kaa­kin Björ­ken­hei­min piis­kap­ro­jek­ti­pe­rin­net­tä.

Sväng on luo­nut man­ner-Eu­roo­pas­sa van­kan mai­neen sa­man­kal­tai­sel­la heit­täy­ty­mi­sel­lä. Ne­lik­ko näyt­tää, mi­hin kaik­keen huu­li­harp­pu pys­tyy. So­vi­tuk­set niin kan­san­mu­sii­kis­ta kuin vaik­ka­pa Ha­yao Miy­a­za­kin ani­me-lai­nas­ta muut­tu­vat kop­lan ni­men mu­kai­sek­si len­nok­si maan­lä­hei­sel­lä ja rou­he­val­la ot­teel­la.

Ver­ne­ri Poh­jo­lan valt­te­ja on sä­vy­ta­ju, joka ko­ros­tuu tup­la-al­bu­mil­la Pek­ka. Va­li­koi­mas­ta löy­tyy kaik­kea hau­raan­her­käs­tä pi­hi­näs­tä vas­kea ku­rit­ta­vaan ry­tyy­tyk­seen, kun trum­pe­tis­ti tut­kii isän­sä Pek­ka Poh­jo­lan te­ok­sia. Tul­kin­nat ovat niin roh­kei­ta, et­tä mu­siik­ki kuu­los­taa kaut­ta lin­jan tuo­reel­ta ja oma­koh­tai­sel­ta.

Pek­ka Poh­jo­la puo­les­taan oli yk­si nel­jäs­tä vir­tuo­o­sis­ta ryh­mäs­sä The Group. Ki­pa­kat bas­so­juok­su­tuk­set lo­mit­tu­vat mai­neik­kaan su­pe­ryh­ty­een koko tuo­tan­non vi­nyy­li­pa­ke­tis­sa Ol­li Ah­ven­lah­den sor­mi­o­hel­mei­lyyn, Sep­po Ty­nin ki­ta­roin­tiin ja Vesa Aal­to­sen kan­nu­tuk­seen. Pro­gen ja fuu­si­on kei­noin ne­lik­ko il­men­si 1970-lu­vun jäl­ki­puo­lis­kon tur­bu­lent­tia mu­siik­ki-il­mas­toa sä­hä­käs­ti, ais­ti­met uu­sia tuu­lia koh­ti. Sil­loi­nen men­ta­li­teet­ti vä­lit­tyy laa­jas­ta kan­si­vih­kos­ta, joka kar­toit­taa ryh­män vai­heet leh­ti­leik­kei­den va­los­sa.

Eri ai­ka­vyö­hyk­keel­lä ope­roi Jas­ka Luk­ka­ri­nen. Rum­pa­lin trion live-lp edus­taa jaz­zin mo­der­nis­mia, joka on säi­ly­nyt ku­rant­ti­na jo yli puo­li vuo­si­sa­taa. Mu­siik­ki syn­tyy nyt­kin uu­del­leen ylei­sön edes­sä, mikä va­kuut­taa myös ko­to­na. Ää­nit­teen il­ma­van täs­mäl­li­nen saun­di vie tun­nel­miin ja ti­loi­hin hy­vän­tuu­li­suut­ta nos­tat­ta­en.

Zen-jaz­zia. Niin­kin voi­si mää­ri­tel­lä, mitä Aa­ron Parks, Ben Street ja Bil­ly Hart te­ke­vät. Find the Way il­men­tää trion nä­ke­mys­tä ties­tä, joka joh­taa nir­va­naan. Pi­a­nis­ti, ba­sis­ti ja rum­pa­li vies­ti­vät sa­mal­la si­säis­tä­neen­sä, mitä tar­koit­taa mie­len­rau­ha akus­ti­sen mu­sii­kin kie­lel­lä.

Hausch­ka on lu­mon­nut kyt­ke­mäl­lä säh­köt pi­a­noon­sa. What Ifil­lä pre­pa­roi­tu saun­di kas­vaa vä­hä­e­lei­sis­tä tut­kiel­mis­ta or­kest­raa­li­sek­si pau­huk­si. Eri­pa­ri­set ide­at ko­hot­taa sii­vil­leen lei­kil­li­syy­den ja tin­ki­mät­tö­män osaa­mi­sen liit­to, joka ulot­tuu au­dio-osaa­mi­seen. Krei­sein­kin ko­kei­lu vä­lit­tyy si­ten au­tent­ti­ses­ti ää­ni­ku­vis­ta, jot­ka kat­ta­vat her­kul­li­ses­ti koko kuu­lo­a­lu­een.

Ry­uic­hi Sa­ka­mo­to ha­kee hän­kin ai­na vain uu­sia yh­dis­tel­miä. Async lin­kit­tyy pre­pa­roi­dun pi­a­non tut­kiel­miin ja kon­ka­rin elo­ku­va­töi­hin. Yh­teis­tä niil­le on mi­ni­ma­lis­mi, jol­la mes­ta­ri pens­se­löi ”soundt­rac­kin elo­ku­vaan, jota And­rei Tar­kovs­ki ei teh­nyt”. Soin­ti on yh­tä vi­si­on kans­sa – Sa­ka­mo­to saa hil­jai­suu­den­kin kuu­los­ta­maan mu­sii­kil­ta.

Ti­lan ava­ruut­ta ja sha­ma­nis­tis­ta jy­tää: Wim­me Saa­ren joi­kun ja Ta­pa­ni Rin­teen elekt­ron liit­to va­kuut­taa yhä. Hu­man-le­vyn hyp­noot­ti­suus kum­pu­aa na­tu­ra­lis­ti­ses­ta tun­nes­kaa­las­ta, on­han mu­ka­na kaik­kea tuu­len su­hi­nas­ta ih­mi­sää­nen häm­mäs­tyt­tä­viin re­kis­te­rei­hin. Kie­kon kruu­naa me­di­ta­tii­vi­nen vire, jon­ka ää­nit­teen her­kul­li­nen dy­na­miik­ka tuo ihol­le.

Paul Si­mon sum­maa maa­il­mat yh­tä lail­la. Nuo­ren kol­lin ta­ri­nat ja hu­maa­ni maa­il­man­pa­ran­ta­mi­nen pu­hut­te­le­vat kon­ka­rin li­ve­pa­ke­tis­sa. Vuon­na 2012 tal­ti­oi­tu kon­sert­ti mars­sit­ti la­val­le ison jou­kon Si­mo­nin kol­le­go­ja Jim­my Clif­fis­tä re­fe­rens­si­le­vy Gra­ce­lan­din mie­his­töön. Pa­ke­tin pcm-ää­ni­rai­tai­nen blu­ray hui­pen­tuu le­vy­tys­ko­koon­pa­non koh­taa­mi­seen fes­ti­vaa­liy­lei­sön – ja ko­ti­kuun­te­li­jan – ilok­si. The Boy in the Bub­b­le kal­tai­si­neen ko­hot­taa kor­keuk­siin.

Kraft­werk: 3-D The Ca­ta­lo­gue (Kling Klang) – 4 blu­ray (5.1-au­dio)

Tim Bow­ness: Lost in the Ghost Light (In­si­de Out) – cd + dvd (5.1-au­dio)

Fin­n­fo­rest: Alp­ha to Ome­ga – The Comp­le­te Stu­dio Re­cor­dings 1973–1980 (Svart) – 5 lp

Mik­ko Jo­en­suu: Amen 3 (Svart) – 3 lp

Dauwd: The­o­ry of Co­lours (Tech­ni­co­lour) – cd

Bo­no­bo: Mig­ra­ti­on (Nin­ja Tune) – cd

Goldf­rapp: Sil­ver Eye (Mute) – cd

Go­ril­laz: Hu­manz (Par­lop­ho­ne) – 2 cd

Nils Landg­ren Funk Unit: Unb­re­a­kab­le (ACT) – cd

Dir­ty Har­ry Sex­tet: Se­ven Up! (REY) – cd

Body Count: Blood­lust (Cen­tu­ry Me­dia) – cd

Ra­oul Björ­ken­heim Triad: Bey­ond (Ec­lip­se) – cd

Sväng: Haupt­bahn­hof (Ga­li­leo) – cd

Ver­ne­ri Poh­jo­la: Pek­ka (Edi­ti­on) – 2 lp

The Group: The Group (Svart) – 2 lp + 7"-sing­le

Jas­ka Luk­ka­ri­nen Trio: Ori­ga­mi (We Jazz) – lp

Aa­ron Parks, Ben Street & Bil­ly Hart: Find the Way (ECM) – cd

Hausch­ka: What If (City Slang) – cd

Ry­uic­hi Sa­ka­mo­to: Async (Mi­lan) – cd

Wim­me & Rin­ne: Hu­man (Roc­ka­dil­lo) – cd

Paul Si­mon: The Con­cert in Hyde Park (Sony) – 2 cd + blu­ray