Teksti ja kuvat: Mauri Eronen
Jalustakaiuttimet 1 000 – 1 300 €
Kamppailu
keskiluokassa
Kaiutinvertailu lähtee helposti käsistä. Kapeastakin hintahaarukasta löytyy lukuisia vaihtoehtoja, jos ryhmää ei rajata vaikkapa ulkomittojen mukaan. Vertailumme 14 osanottajaa näyttää, että keskihintainen jalustakaiutin voi kuulostaa hyvältä monella eri tavalla.
Keskihintaisten kaiuttimien megavertailusta on vierähtänyt jo yli kolme vuotta. Viimeksi suurtesti järjestettiin numerossa 8/2015, kun vertailimme 1 500–2 000 euron jalustakaiuttimia. Yllättävää on, että silloisesta 16 kaiuttimen joukosta yhteisiä merkkejä on vain neljä: Amphion, B&W, Monitor Audio ja Revel. Kaikkien näiden valmistajien osalta mukana on nyt pykälää edullisempi malli.
Kaikki vertailun merkit ovat jo pitkän linjan valmistajia ympäri maailman. Kotimaiset Amphion ja Aurelia saavat vastaansa brittiläisen ATC:n, B&W:n ja Monitor Audion, tanskalaisen Audiovectorin ja Dalin, ranskalaisen Focalin, saksalaisen Hecon, yhdysvaltalaisen Definitive Technologyn, Revelin ja SVS:n, italialaisen Sonus Faberin ja puolalaisen Tagan.
Kaiuttimen tärkein tehtävä on soida hyvin. Jos toisto ei ole kuulijan mieleen, eivät eksoottiset kotelo- ja kartiomateriaalit tai jakosuotimessa käytetyt huippukomponentit tilannetta pelasta. Ulkonäköseikoilla tai kuulijan tiedolla mullistavista teknologioista voi sen sijaan olla vaikutuksensa, jopa koettuun äänenlaatuun. Siksi kaikki kaiuttimien kuuntelut tehtiin vertailussamme täysin sokkona, jotta ennakko-odotukset eivät päässeet vaikuttamaan havaintoihin.
Kuulijat tiesivät vain vertailevansa kaiuttimia. Hintaluokkaa ei kahdelle avustavalle kuuntelijalle kerrottu erikseen, mutta sen he saattoivat hyvin tietää etukäteen. Hifimaailman numeroiden pääteemat ovat esillä sekä kustantajan nettisivuilla että edellisen numeron tulossa-sivulla.
Kaiuttimen valintaperusteisiin toki vaikuttavat usein muutkin seikat kuin äänenlaatu, esimerkiksi hinta, koko ja ulkonäkö. Värivaihtoehdoillakin voi olla väliä, samoin seinäkiinnitysmahdollisuuksilla tai lisävarusteena saatavilla tyyliin sopivilla jalustoilla. Niinkin pieni yksityiskohta kuin kaiuttimen korkeus voi ratkaista, jos se on tarkoitus sijoittaa kirjahyllyyn. Tätä ei äänenlaadun vuoksi yleensä kannata tehdä.
Vertailun kaiuttimien ulkotilavuus vaihtelee noin kymmenestä kolmeenkymmeneen litraan. Kotelon tilavuus vaikuttaa lähinnä sen bassotoistoon, ja suuri kaiutin on helpompi saada ulottumaan matalalle tinkimättä liikaa herkkyydestä tai dynamiikasta.
Yksi poikkeaa joukosta
Kaikkia vertailun kaiuttimia yhdistää se, että niiden toistokaista on jaettu kahteen osaan. Ne ovat siis niin sanottuja kaksitiekaiuttimia. Yhtä lukuun ottamatta kaiuttimen bassokeskiääninen on refleksikuormitteinen.
Refleksivirityksen avulla kaiutinkoteloon aiheutetaan tarkoituksellinen resonanssi, jonka tarkoitus on parantaa bassotoiston ulottuvuutta ja herkkyyttä suljettuun kotelorakenteeseen verrattuna. Viritys tehdään useimmiten avonaisella refleksiputkella tai -kanavalla. Putken läpimittaa ja pituutta muuttamalla resonanssitaajuutta ja siten bassotoiston vasteen muotoa voidaan muokata.
Audiovectorissa refleksikanava näkyy kapeana vakona kaiuttimen etulevyssä. Muissa on perinteinen refleksiputki, jonka pää on useimmiten pyöristetty virtausäänien minimoimiseksi. Häiriöääniä kuuluu kuitenkin usein kovaa kuunneltaessa ja varsinkin materiaalilla, jossa on paljon puhdasta bassoa ilman muun äänialueen sisältöä. Pienessä huoneessa tai lähelle seinää sijoitetun kaiuttimen putken voi tukkia, jos bassotoisto on liian voimakas. Vaahtomuovitulppia ei liiemmin kaiuttimien mukana enää tule, mutta tukkeeksi käy mikä tahansa kangasmytty villasukasta pipoon. Eteen sijoitun refleksiputken tapauksessa etumaskin käyttö voi olla esteettisesti perusteltavaa.
Brittiläinen ATC on vertailun pienin ja ainoa suljettuun koteloon perustuva kaiutin. Sellaisena se on tietyssä mielessä altavastaajan asemassa, sillä refleksi- tai passiivielementillä toteutettu kaiutin on useimmiten hyötysuhteeltaan parempi bassoalueella. Varsinkin Hifimaailman kuunteluhuoneessa pikkuinen suljettu kaiutin jää helposti bassoiltaan hieman kevyeksi, mikä tuli ilmi myös kuunteluissa.
Pienemmässä huoneessa ja varsinkin kerrostalo-olosuhteissa hiljaisemmalla voimakkuudella kuunteluarviot olisivat olleet todennäköisesti ATC:lle suopeammat. Sen edut ovat jossain aivan muualla kuin sokkovertailussa isompiaan vastaan. Hifimaailman numerosta 1/2015 voi lukea lisää ATC:stä, kun se testattiin yhdessä isoveljensä SCM40:n kanssa. Tällöin kuunteluarviot olivat suopeampia.
Herkkyyttä suurella kotelolla
Myös Amphion, Aurelia, Audiovector, B&W ja Sonus Faber ovat kooltaan kompakteja. Niissä bassotoistoa kuitenkin tuetaan refleksivirityksellä, ja kaiuttimet kuulostavat selvästi suuremmalta kuin ATC. Herkkyys on alempi kuin suurissa kaiuttimissa Audiovectoria ja Sonus Faberia lukuun ottamatta. Niiden yläkeskialueen/aladiskantin suurempi taso nostaa laskettua herkkyyttä välillä 100–10 000 hertsiä.
Keskiraskasta sarjaa edustavat Dali, Definitive Technology, Revel ja SVS. Niiden ulkotilavuus on noin 20 litran luokkaa. Herkkyyttä on pieniä kaiuttimia enemmän eritoten bassoalueella, ja sointia kuvailtiin kuunteluissa useammin dynaamiseksi.
Focal, Heco, Monitor Audio ja Taga ovat erityisesti korkeudeltaan muita kookkaampia. Herkkyys alkaa lähestyä jo 90 desibeliä, ja näitä on turha kuvitellakaan hyllyyn. Monitor Audio on kulmikkaana ja kahdeksantuumaisella bassolla kaikkein mahtailevin, mutta Hecon taaksepäin nouseva kotelon yläosa ja Tagan kotelon yläpuolelle nouseva diskanttisilmä kiinnittävät myös huomion.
Audiovectorissa on erikoisuutena taiteltu AMT-tasokalvodiskantti, Focalissa käänteinen alumiinin ja magnesiumin sekoituksesta valmistettu metallikalotti. Muiden tavallinen kalottidiskantti on joko kangaspintainen, alumiinia tai titaania. Mitään eksoottisia rakenteita ei tässä hintaluokassa vielä näe, eikä diskantin valmistusmateriaalista voi päätellä kaiuttimen sointipiirteitä. Metallikalotti ei siis kuunteluiden perusteella soi yhtään sen metallisempana kuin kangasversiokaan – ainakaan kun kaiutinta ei näe.
Pääosin helppoja kuormia
Kaiutin näkyy sähköisenä kuormana siihen kytketylle vahvistimelle. Helppo kuorma on toki sellainen, jossa vahvistimelta ei vaadita paljoa tehoa, eli kaiuttimen herkkyys on suuri. Tällöin äänenpainetta saadaan riittävästi muutamilla wateilla.
Herkkyys on kaiuttimen tuottama äänenpaine desibeleinä yhden metrin etäisyydellä, kun siihen syötetään 2,83 voltin signaalijännite. Tämä vastaa yhden watin tehoa kahdeksaan ohmiin. Herkkyys lasketaan taajuusalueen 100–10 000 hertsiä tason keskiarvona. Kolmen desibelin ero herkkyydessä tarkoittaa vaadittavan tehon kaksinkertaistumista tai puoliintumista. Koska oikeata kaiutonta huonetta ei ollut käytettävissä, tehtiin mittaus sisätiloissa Aalto-yliopiston mittaaman referenssikaiuttimen herkkyyteen korjattuna.
Toinen tekijä on impedanssi eli kaiuttimen vaihtosähköä vastustava voima. Kuorma on helpoin, kun impedanssin itseisarvo on suurehko, yli kuusi ohmia, ja virran ja jännitteen välinen vaihekulma pieni. Suuri vaihekulma yhdessä alle neljän ohmin itseisarvon kanssa voi heikentää vahvistimen puhtaasti antamaa tehoa, jos se on huonosti suunniteltu. Korkean antoimpedanssin vahvistimilla, kuten joillakin vanhemmilla d-luokan laitteilla ja putkivahvistimilla, kaiuttimen tasainen impedanssivaste on tärkeää, jotta toistovaste ei vääristyisi. Putkivahvistin suosii yleensä myös tasaisempaa impedanssia voimakkaiden vaihteluiden sijaan.
Kaikki vertailun kaiuttimet ovat varsin helppoja vahvistimelle. Ainoastaan Hecossa esiintyy noin neljän ohmin ja 40 asteen reaktiivisen kuorman yhdistelmä. Tämäkään ei ole paha nakki modernille transistorivahvistimelle. B&W:n impedanssi vaihtelee voimakkaasti välillä 5–45 ohmia, mikä voi joillakin korkean antoimpedanssin vahvistimilla ilmetä impedanssivastetta mukailevana korostuksena. Lievemmässä määrin samanlainen impedanssipiikki (23–32 ohmia) keskialueella on Aureliassa, Definitive Technologyssä, Focalissa, Monitor Audiossa, Revelissä ja Tagassa. Tagan bassoalueen piikit ovat voimakkaita (40 ohmia), mikä saattaa vaikuttaa kontrolliin ja tasapainoon alataajuuksilla.
Heco Celan Revolution 3
Hinta: 999 €
Suuri ääni tasapainossa
Kookkaimpaan kolmannekseen kuuluva Heco ylsi energisellä toistollaan jokaisen kuuntelijan kärkiryhmään. Parilla kuuntelijalla ykköspaikka oli jaettu, mutta raati oli harvinaisen samaa mieltä kaiuttimen ansioista. Hintahaitarin edullisimpaan päähän kuuluvana yksimielisen hyvä-ääninen Celan Revolution 3 yltää ansaitusti vertailun ykköspaikalle.
Hecon neutraali ääni koettiin miellyttäväksi ja äänikuvaltaan suureksi. Kaiuttimen diskanttitoistoa voi nostaa kaksi desibeliä kaiutinliittimien siltausta tai kaksoisjohdotuksessa kytkentää muuttamalla. Kuunteluissa käytetty 0 dB -asetus todettiin kuitenkin erittäin hyväksi akustiikaltaan vaimennetussa kuunteluhuoneessa, eikä korotukselle nähty tarvetta. Vaikka herkkyys on joukon suurin, ei Hecoa kannata kytkeä aivan heiveröisimmän vahvistimen perään, sillä sen impedanssin vaihekulma on alakeskialueella yli 40 astetta alle neljällä ohmilla.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Siististi sointuva ja rauhallisen tasapainoinen kaiutin on heti ensi tahdeilta korvanmyötäinen. Toistossa ei ole erikoisuutta tavoittelevia jippoja, vaan tuloksena on helposti lähestyttävä balanssi ja soiton etenevyys. Piirto ei ole sävyiltään tai stereokuvaltaan veitsenterävää mutta sitäkin leppoisampaa sortumatta tukkoisuuteen. Toisto toimii niin rauhallisessa kuin kovemmassakin menossa, eikä musiikkilajilla ole väliä.
PISTEET: 3,5
Heikki Kivelä
Kaikilla akseleilla iso äänikuva, joka myös toistaa sinne plaseeratut asiat yllättävän tarkkarajaisesti. Basso kestää astetta ronskimpaakin kuritusta, ja alimmallakin oktaavilla asioilla on oikea painokkuus. Kaiuttimen rohkeasta ja raamikkaasta äänestä on helppo pitää, sillä se on samanaikaisesti innostava mutta myös täsmällinen. Ärhäkät äänet pistävät esiin juuri sopivalla painotuksella ilman että jälki rasittaisi korvia. Basso on koko alueellaan sopusuhtainen. Dynaamiset kyvyt tulevat esiin niin hiljaa kuin vähän kovempaakin kuunnellessa asiallisesti.
PISTEET: 4+
Mikael Nederström
Tasapainoinen ja neutraali sointimaailma. Diskantti soi kirkkaasti mutta ei riipivästi, basso paukahtaa korostumatta. Kaikenlainen musiikki toimii tasaisen varmasti. Keskialueella tietyissä lauluäänissä voi kriittinen kuuntelija havaita hitusen ohuutta, mutta tämä ilmiö on hyvin lievä eikä kuulu kuin kaikkein tutuimmalla tavaralla. Äänikuvassa on mukavasti kokoa, tarkkuutta ja ilmaa. Sopusuhtainen ja yleispätevä esitys, jolla kuuntelee musiikkia mielikseen.
PISTEET: 3,5
Energinen ja tasapainoinen sointi | Suuri herkkyys | Säädettävä
diskantin taso
Impedanssi saattaa olla haastava putkivahvistimelle
Revel Concerta2 M16
Hinta: 1 099 €
Sivistyneen miellyttävä
Harman-konserniin kuuluvan Revelin mallistossa edulliseen päähän kuuluva Concerta2-mallisto on johdettu menestyneestä Performa3-sarjasta. Kolme vuotta siten esitellyssä M16:ssa on diskantin edessä säteilykuviota bassokeskiääniseen integroiva aalto-ohjain. Kiiltävä pianolakattu kotelo on kyljistään pyöristetty niin, että tavalliseen suoraan levyyn on tehty poikittaisvakoja, minkä jälkeen levy on taivutettu. Sisäseinää on lisäksi vahvistettu mdf-levyllä.
Revelin sointi on hyvin kontrolloitu ja äänensävyltään tumma. Minkäänlaista rasittavuutta ei ilmene, ja vaikka diskanttitoisto on vaimea, erottelee kaiutin yksityiskohtia vaivattomasti. Pidemmän päälle tästä on hyötyä, vaikka ensi kuulemalta kaiutin ei pyrikään tekemään lähtemätöntä vaikutusta. Pienessä huoneessa refleksiputki kannattaa tukkia, sillä basson taso on melko suuri. Viihdyttävän miellyttävä kaiutin toiminee erinomaisesti suuremmassa huoneessa eikä ole kuormana hankala.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Tummahkosävyinen ja keskialuepainotteinen sointi välttelee tehokkaasti ärsyttämästä, kunhan äänenvoimakkuuden pitää suht matalalla. Lempeässä toistossa yläbasso työntyy hieman esiin, mutta alaääniäkin irtoaa tarvittaessa. Kovempaa soitettaessa toisto muuttuu luonteeltaan kovemmaksi. Diskantti on vaimeahko mutta erittäin kaunisääninen. Rytmikäs ja hauska kuunneltava kaikesta huolimatta. Kovaseinäiseen ja hieman isompaan huoneeseen sopiva kaiutin.
PISTEET: 3
Heikki Kivelä
Matalilla taajuuksilla on lihaksikas ote, joka luo mukavaa liikettä ilmaan. Kaiutin soikin tilassa kohtuullisen isosti. Myös äänikuva on pykälää laajempaa ja kolmiulotteista sorttia. Sävyltään helppo diskantti on sopivalla tasolla, ja yläkeskiäänien puolella erottuu mukavasti detaljeja. Bassoalueenkin touhuissa on mukavasti erottelua, vaikka niiden koko onkin suhteessa muuhun kaistaan aavistuksen runsas. Yleisesti miellyttävän menevä, ei liian energinen toistoprofiili. Helppo kuunneltava.
PISTEET: 4
Mikael Nederström
Muheva ja tuhtisointinen ääni. Voimakas bassotoisto pehmentää monen äänitteen luontaista särmää. Tämä tekee soundista miellyttävän mutta samalla hiukan etäisen. Keskialueen osalta ääni on varsin hyvin balanssissa, samoin diskantin. Tummahko esitys syö äänikuvasta hiukan läpinäkyvyyttä. Toisaalta riipiväsoundisia äänityksiä tällainen tasapaino rauhoittaa. Ääni on muutenkin puhdas ja sävyisä. Isommassa huoneessa kaiutin voisi olla yksi parhaista, eikä se nytkään parhaimmasta kärjestä paljoa jää.
PISTEET: 3,5 (tulpattuna)
Sävykäs ja miellyttävä | Kontrolloitu toisto
Basso korostuu helposti pienessä huoneessa
Focal Aria 906
Hinta: 999 €
Tummasointista glamouria
Kookas Focal on ulkoisesti koreileva mutta sinänsä hienosti viimeistelty kaiutin. Puuviilutetut kyljet, yläpinnan lasilevy ja hopeinen käänteinen diskanttielementti yhdessä bassoelementin pellavakuvioisen kartion ja hopeareunuksen kanssa kiinnittävät taatusti huomion kaiutinkaupassa. Etulevyn saa toki piiloon magneettikiinnitteisellä maskilla.
Focalin toistotasapaino on hyvin rauhallinen. Sen taajuusvasteessa on selvä vaimentuma kilohertsin yläpuolella. Tätä ei koettu niinkään virheenä, ainoastaan tavallista pidättyväisempänä ja tummasointisempana luonteenpiirteenä. Ei niin puristinen näkökulma on onnistunut, sillä Focal sijoittui kahdella kuuntelijalla kärkijoukkoon. Ääni on dynaaminen, ja bassotoistossa on auktoriteettia. Kuormaltaan muuten helpohko kaiutin voi korostaa keskiääniä impedanssipiikin johdosta, jos se kytketään esimerkiksi putkivahvistimeen.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Kaiutin ei tee itsestään numeroa. Sen stereokuva piirtyy kaiutinlinjan taakse, ja toistobalanssi on hyvin rauhallinen. Pidättyväinen toisto on erittäin helppoa kuunneltavaa, mutta elämyksellisyyttä kaipaa alkuun lisää. Sävyvirheitä tai toiston epäjatkuvuutta ei kuitenkaan ilmene, joten siistiin ja miellyttävään sointiin ihastuu helposti. Kun mikään äänialue ei jyrää, on musiikillisia asioita helppo seurata. Bassotoisto yhdistyy muuhun ääneen saumattomasti, ja kaiuttimen dynamiikka ja kontrolli on huippuluokkaa.
PISTEET: 3,5
Heikki Kivelä
Hieman tasainen ja rauhallinen yleissävy, joskin ylimmissä diskanteissa ripaus sähäkkyyttä erottuukin. Kolmiulotteisuutta ei mainittavissa määrin ilmene, mutta äänikuva asettuu leveyssuunnassa ja hiukan korkeudessakin oikeaoppisesti. Basso-osaston toiminta perusvarmaa. Alin oktaavi erottuu, ja bassorummussa on asiallinen tömähdys. Vaikka kaikki tuntuu olevan periaatteessa kunnossa, toistossa alakynteen jäävät oikeastaan koko kaistalla ne pienet nyanssit, jotka tekevät kuuntelusta astetta jännittävämpää. Liian kuiva tai ohut kaiutin ei ole, mutta tiettyä rehevyyttä jää hiukan kaipaamaan.
PISTEET: 3
Mikael Nederström
Lämminsävyinen ja korostuneen miellyttävä sointibalanssi. Kaiutin on erittäin helposti lähestyttävä tapaus, sävykäs ja hitusen myös tummasointinen. Käytännössä tasapaino sopii hyvin ohueksi vedetylle nykymusiikille, samoin riipiville lähimikityksille. Sen sijaan hyvän äänitteen läpinäkyvyys ei ihan tahdo päästä parhaimpaansa kaiuttimen kohteliaassa käsittelyssä. Ehjä ja yhtenäinen soundi tekee musiikkiin keskittymisen helpoksi, josta tulee iso plussa. Myös dynamiikkaa on mukavasti, joten soundi ei muutu laiskaksi. Ei ihan yleispätevä, mutta hyvin sympaattinen ja miellyttävä tuttavuus.
PISTEET: 3,5
Miellyttävän dynaaminen ääni | Viimeistelyn yksityiskohdat
Kaipaisi lisää läpinäkyvyyttä
SVS Ultra Bookshelf
Hinta: 1 199 €
Isoa ja reipasta ääntä
Subbareilla markkinoille ponkaissut mutta sittemmin kaiutinvalmistajanakin ansioitunut amerikkalainen SVS keskittää mallistonsa hifikentässä alapäähän. Ultra Bookshelf on sen kallein jalustamalli, jossa valmistaja kertoo panostaneensa materiaalien laatuun, taajuusvasteen optimointiin kaiuttomassa huoneessa sekä hienosäätöön kuuntelemalla. Kotelo on tukevaa tekoa. Muuten tyylikäs ulkonäkö kärsii hieman etumaskin kiinnitysreikien takia.
SVS:n ääni on reipas ja pidäkkeetön. Muhkean rehevä alakeskialue ja aavistuksen loudnessiin viittaava vire toimii, sillä äänialueiden välillä ei ole suuria epäjatkuvuuksia. Diskantti pamahtaa selvästi ilmoille, mutta se on sävyltään siisti. Millään äänitteellä ei tarvitse pelätä rasitusoireita, joten kaiutin toistaa ilolla kaikenlaista musiikkia, myös suurilla äänenpaineilla kontrollin pettämättä. Herkän SVS:n impedanssi on tasainen, eikä hieman alle neljän ohmin impedanssi ole ongelma nykyvahvistimille.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Herkästi ilmoille kajahtava ääni ei paljoa pidättele. Muuten isottelun makua ei sitten olekaan, sillä äänialueet ovat hyvin tasapainossa ja saumattomasti integroidut. Alakeskialueen rehevyys saa aikaan miellyttävää bodyä lähes kaikkiin soittimiin ja samalla tasapainottaa hyvin erottelevan ylemmän keskialueen toistoa. Rasittamaton ja iloisen kulkeva ääni kuulostaa paikoin hieman raskaalta yläbasson noustessa pintaan, mutta muuten toisto on tavattoman luonnollista. Moniruokainen kaiutin, joka kestää myös suurehkoja äänenpaineita.
PISTEET: 3,5
Heikki Kivelä
Ehjä alin oktaavi ja sopivan rapsakka diskantti, joten pieni loudness-virne on toteutettu fiksusti. Reipas, muhkea ja pykälää isompi meininki, johon ääripääkorostus tuo hyvää jännitystä – aavistuksen keskialueen erottelun kustannuksella tosin. Ääni paikantuu keskeisimmin kaiuttimien välille ja eteen, eikä toisto ole aivan niin kolmiulotteista, vaikka leveyttä jäljessä onkin. Rajaus tukee kuitenkin hillitymmin tuotantovaiheessa efektoitua ääntä. Soi miellyttävän tasapainoisesti hiukan hiljempaa mutta osaa myös tarvittaessa vyöryttää ilmoille melkoisen massan. Ketterä kaiutin!
PISTEET: 3,5
Mikael Nederström
Aavistuksen etäinen mutta suhteellisen siisti esitys. Lauluäänissä on hiukan vaisu sävy, kun taas ylin diskantti on hiukan koholla. Ongelma ei ole suurensuuri, mutta kuuluu kyllä useimmilla äänityksillä. Kitaran näppäilyssä on hitusen etäinen sävy, kun taas pellit soivat kirkkaasti. Lievistä mutkistaan huolimatta balanssi on sen verran yleispätevä, että minkään levyn soittamista ei tarvitse pelätä. Ihan kohtuullinen kokonaisuus, joka sijoittuu tämän joukon keskivaiheille.
PISTEET: 3
Kontrolloitu ja yleispätevän miellyttävä toisto | Suuri herkkyys
Amphion Argon1
Hinta: 1 300 €
Elävää erottelua
Kotimainen Amphion noudattaa puhdaslinjaista ja selkeää skandinaavista suunnittelua. Kaiuttimen viimeistelyn voi valita mustan ja valkoisen yhdistelmistä tai pähkinäpuuviilusta. Lisäksi on saatavilla lukuisia erivärisiä bassoelementin suojaritilöitä. Takalevyssä on myös kiinnikkeet lisävarusteena saatavalle seinätelineelle (100 €/pari). Käytetyn kaiuttimen hankintaa vaikeuttaa se, että mallinimi on uudistuksista huolimatta pysynyt samana pitkään.
Amphionin ääni on erotteleva, ja sen bassotoistossa on potkua ja ulottuvuutta keskimääräistä enemmän. Kirkkaasta diskantista huolimatta toisto on hyvin tasapainossa, ja äänikuva avautuu laajaksi varsinkin syvyyssuunnassa. Dynaamisesti soiva Argon1 on hyvin artikuloiva ja kuulostaa kokoistaan isommalta. Impendanssin perusteella Amphionin bassotoisto hyötyy jämäkästä vahvistimesta, mutta muuten se on melko pienestä herkkyydestä huolimatta kuormana helpohko.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Toistossa on syvyyttä ja ulottuvuutta niin taajuusakselilla kuin stereokuvallisestikin. Kokonaisuus on hyvin tasapainossa, mutta suurimman vaikutuksen tekee helponoloinen artikulaatio akustisilla instrumenteilla. Mikään ei ole tasoltaan koholla, mutta asiat tulevat ilmi yrittämättä. Ainoa muotoseikka on toistoalueen kaistoittuminen siten, että basso, keskialue ja diskantti kuulostavat kaikki hieman omilta tonteiltaan. Se lisää havaittua erottelua, mutta ei kuulosta niin yhtenäiseltä kuin parhaissa. Dynamiikkaa on reippaasti, kun äänite sitä vaatii.
PISTEET: 3+
Heikki Kivelä
Bassot liikuttavat jo hiukan ilmaa huoneessa, eli vääntöä alimmilla taajuuksilla riittää lieväksi korostukseksi asti. Tämä tosin rajoittuu vain lähinnä kaistan matalimpaan päätyyn, ja taas hiukan ylemmäksi toivoisi aavistuksen lisää puristusta. Keskiääni–diskanttiosio puolestaan on yhtenäisempi, ja varsinkin yläkeskiäänissä on erotteleva yleissävy. Symbaaliosastolle siirryttäessä toisto painottuu enemmän iskuääniin kuin itse lautaseen. Yleisellä tasolla kaiutin suosii ehkä hieman kevyemmin tuotettua musiikkia. Äänikuva avautuu eteen jäsentyneesti mutta ei ole erityisen ulotteikas.
PISTEET: 2,5
Mikael Nederström
Miellyttävän tasapainoinen ääni, joskin diskantti on hitusen ylikirkas. Lievästi yläpäävoittoinen ääni ei kuitenkaan pilaa kokonaisuutta, koska keskialue ja bassopää toimivat yhtenäisen ehjän ja tasapainoisen kuuloisesti. Lauluäänissä on sävyjä, artikulaatiota ja realismia, kitarassa mukavaa purevuutta. Äänikuva on iso ja ilmava. Varsinkin tummasointisilla äänitteillä elävä soundi puhaltaa mukavasti iloa musiikkiin. Ei ihan yleispätevä mutta silti miellyttävä kokonaisuus.
PISTEET: 3,5
Kokoistaan potkivampi basso | Tasapainoinen ja elävä ääni
Diskantti voi joillain äänityksillä nousta liikaa esiin
Dali Opticon 2
Hinta: 998 €
Energinen viihdyttäjä
Testissä olleen vinyylipinnoitetun Dalin ulkoasu on vertailuryhmässä vaatimaton, mutta se on tehty siististi. Nastakiinnitteisen etumaskin reiät on piilotettu näppärästi kaiutinelementtien kiinnityksiin, mikä tekee ulkoasusta siistimmän. Lisämaustetta tuovat tummanpunainen bassoelementin kartio ja diskanttielementin mustahopea asennuslaippa.
Dalin sointitasapaino on hieman kaupallisen loudnessmainen. Mittausten ja kuunteluiden perusteella kaiuttimessa on reippaasti bassoa ja kunnolla kirkkautta. Tästä huolimatta sävy on siisti, eikä ääni ääripäiden korostumisesta huolimatta kuulosta rasittavalta. Toisto on suurta niin täyteläisen balanssin kuin ison äänikuvankin ansiosta. Bassotoisto on voimasta huolimatta tarkkaa, mutta aivan matalimpiin taajuuksiin kaiutin ei yllä. Äänessä on viihdyttävää reippautta ja rytmillistä kepeyttä. Kuormana Dali on erittäin helppo vahvistimelle.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Isokokoinen ääni sekä herkkyytensä että äänikuvansa puolesta. Bassoissakin on dynamiikkaa tavallista enemmän, mutta ulottuvuus ei ole erityistä. Silti toisto etenee rytmisesti kepeänä. Äänen syttyminen ja sammuminen on nopeaa, erottelu on hyvä, ja stereokuva piirtyy tarkasti. Yläkeskialueella on pientä kirkkaan metallisen diskantin siivittämää taipumusta kovuuteen, mutta tämä ilmenee lähinnä alun perinkin kovaäänisten instrumenttien crescendoissa. Hieman kaupalliseen taipuvainen ääni on silti viihdyttävä.
PISTEET: 3-
Heikki Kivelä
Periaatteessa korvanmyötäinen toistoprofiili, mutta äänenvoimakkuuden noustessa myös loudness alkaa virnistää leveämmin. Bassoiltaan suhteellisen tarkka ja kontrolloitu kaiutin, jonka diskanttitoisto on sävyltään himpun terävä. Tämä kuuluu esimerkiksi jousiston pienessä vihlaisussa, mutta toisiin, hiukan tummasävyisempiin äänitteisiin se tuo tarvittavaa ilmavuutta ja tilaa. Stereokuva ei ole mitenkään poikkeuksellisen ulotteikas, vaan se piirtyy melko selvästi kaiuttimien väliin. Pirteä mutta muuten asiallinen kaiutin.
PISTEET: 3
Mikael Nederström
Hiukan etäinen ja hillitty soundi, jota voi kuunnella rasittumatta varsin kovaa. Basso on tukevahko mutta ei kumea, diskantti on kirkas mutta ei rasittava. Kaikenlainen musiikki soi kohtuullisen hyvin, vaikka kaiutin ei mitään huikean läpinäkyviä elämyksiä tarjoakaan. Aavistuksen etäisestä esillepanosta huolimatta aika toimiva ja yleispätevä kokonaisuus, joka toimii luultavasti parhaiten keskimääräistä hiukan isommassa huoneessa. Tässä joukossa näillä eväillä päästään kärjen tuntumaan.
PISTEET: 3+
Suuri ja dynaaminen ääni | Helppo kuorma vahvistimelle
Loudnessmainen tasapaino
Monitor Audio Silver 100
Hinta: 990 €
Tasapainoista dynamiikkaa
Vertailun kookkaimpaan kolmannekseen kuuluva Monitor Audio tarjoaa myös suurimman bassoelementin. Kahdeksantuumaisen kartion jäykkyyttä on parannettu tekemällä pinnasta golfpalloa muistuttava. Keraamisella pinnoitteella varustettu, kullanväriseksi anodisoitu alumiini–magnesium-kalottidiskantti sijaitsee rei’itetyn suojan takana, ja reikäkuvio jatkuu diskantin laippaan asti. Magneettikiinnitteisellä ritilällä ulkoasu on perinteinen kantti kertaa kantti, mutta puuviiluviimeistely on erittäin siisti.
Neutraali ja hallitun hienovarainen toisto on napakka ja erotteleva. Diskantissa on hieman metallisuutta ja ylimääräistä särmää ja sähäkkyyttä, mutta laadukkaana yläpää ei käy rasittavaksi. Bassotoisto on tukeva ja ulottuu alas mutta pysyy kontrollissa suurillakin voimakkuuksilla. Yläbassoilla on tervettä iskevyyttä. Runsaan dynamiikan tarjoava Monitor Audio on herkkä eikä näyttäydy vaativana kuormana vahvistimelle.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Neutraali toistobalanssi ja hienovarainen lähestymistapa toimivat akustisella musiikilla hyvin. Basso on tiukasti iskevä varsinkin yläpäässä, ja se pysyy kontrollissa suuremmillakin voimakkuuksilla. Keskialue istuu muuhun äänialueeseen luontevasti, mutta voi ylemmiltä osiltaan mennä kovaksi joillakin äänitteillä. Diskantissa on terve metallinen helähdys. Siinä on ripaus sihakkuutta mutta ei rasittavuuteen asti. Stereokuvassa on avoimuutta ja syvyyttä. Napakka ja erotteleva kokonaisuus vailla suuria virheitä.
PISTEET: 3
Heikki Kivelä
Diskanttipuoleltaan melko esiintyöntyvä ääni, jossa on aavistuksen sihahtava, laulajan ässiä korostava luonne. Bassokin yltää pykälää alemmas, mutta kaikista matalimmillaan se on hiukan pehmeä – joskin melko puhdassointinen ja miellyttävä. Yläbassojen kohdallakin erottuu asioita mukavasti, mikä kuuluu asiallisena bassokitaran ja bassorummun konsonanssina. Äänessä on kontrollia ja täsmällisyyttä mutta myös tarvittaessa stereokuvan leveyttä. Aivan monitoriluokan tarkkuudella ei mennä, sillä mukana on tiettyä viihdearvoa, vaikka se alleviivautuukin selvimmin ylemmillä taajuuksilla.
PISTEET: 3
Mikael Nederström
Skarppi, jäsentynyt ja aavistuksen kuivakka sointimaailma. Soundissa on kompaktia tarkkuutta ja hallinnan tunnetta, eikä balanssiltaankaan kaiutin ole kaukana neutraalista. Basso on tukeva mutta samalla kohtuullisen napakka. Yläpäässä saattaa olla hitunen ylimäärästä särmää, mikä kuuluu rumpalin pelleissä ja lauluäänessä, mutta se ei ala rasittaa kovemmallakaan luukutuksella, jos levy ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Kaiken kaikkiaan kohtuullisen tasapainoinen ja helposti kuunneltava kaiutin.
PISTEET: 3
Kontrolloitu toisto suurillakin voimakkuuksilla | Napakka ja
dynaaminen basso
Ylimääräistä särmää diskantissa
Sonus Faber Chameleon B
Hinta: 1 099 €
Sopusointuinen kaunotar
Italialainen Sonus Faber on piristävä poikkeus kaiutinmassassa. Chameleon B:n laajaan yleisöön vetoavat värikkäät kyljet voi vaihtaa erivärisiksi, ja koko komeus on valmistajalle tyypillisesti päällystetty nahalla. Viimeistelyn kruunaa veikeä suunnikkaanmuotoinen kotelo, joka vähentää kotelonsisäisiä seisovia aaltoja. Kylkien viimeistelyksi voi valita pähkinäpuuviilun 200 euron lisähintaan. Irrotettavat kyljet on myös helpompi maalauttaa omaan sisustukseen sopivaksi.
Sonus Faberin sointi on varsin diskanttivetoinen, mikä jättää keskialueen verhoutuneeksi. Yläpään reippaudesta huolimatta sen sävy on siisti, eikä rasittavuutta ilmene. Pienet balanssivirheet unohtuvat helposti, sillä kokonaisuus on miellyttävä ja musiikkiin huomiota vievä. Basson alimmat taajuudet muuttuvat helposti pehmeiksi kovemmilla voimakkuuksilla. Refleksiputki tukittuna pienen subbarin kanssa kaiuttimet olisivat todennäköisesti omimmillaan.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Alakeskialueella on tavallista enemmän nuhaisuutta, mutta yläpäässä mennään täyttä häkää. Sointi on melko selvästi diskanttivetoinen, mutta samalla rytmisesti onnistunut. Yläpää on myös sävyltään hyvällä tavalla omintakeinen, sähäkkä mutta kirkkaan sävykäs eikä lainkaan rosoinen. Se vain kuuluu hieman erillisenä osastonaan. Bassotoistoon kaipaisi lisää dynamiikkaa, mutta se on hyvin kontrolloitu, kunhan äänenvoimakkuuden pitää aisoissa. Lyhyen korvien totuttamisen jälkeen toiston balanssin epäkohdat muuttuvat hyveiksi, ja tuloksena on viihdyttävä ja rasittamaton kaiutin.
PISTEET: 3+
Heikki Kivelä
Diskantissa kirkas ja heleä sointi. Bassopuolella käytössä taas on hiukan hennommat voimavarat, minkä ansiosta alimmilla taajuuksilla ei enää tietyn äänenvoimakkuusrajan jälkeen ole tarvittavaa kiinteyttä tai tarkkuutta, vaikka oikea sävel siellä soikin. Äänikuva levittäytyy melko mukavasti sivuille, mutta hiukan kompaktimmin panoroitu ääni paikantuu kuitenkin selvästi kaiuttimiin tai niiden väliin. Detaljit tilaäänessä ja dynamiikassa välittyvät pääsääntöisesti luontevasti, mutta selkeimmin kaiuttimet toistavat luonteeltaan solistiset elementit. Alemmalle kaistalle kaipaisikin hiukan enemmän massaa.
PISTEET: 3-
Mikael Nederström
Bassoiltaan ja diskantiltaan suhteellisen reipas esitys, mikä jättää keskialuetta jossain määrin varjoonsa. Laulaja astuu aavistuksen taaksepäin, pellit ja sähköbasso lavan eteen. Loudness-vaikutelma ei ole suurensuuri, mutta kyllä sen tutuilla levyillä kuulee. Bassopää on tukevuuden lisäksi aavistuksen pehmeä, mikä kuuluu esimerkiksi terävissä bassorummun iskuissa. Kokonaisuus on kuitenkin sävyltään miellyttävä, koska yläpäähän ei liity minkäänlaisia rasitusoireita.
PISTEET: 3-
Miellyttävä ääni | Omaperäinen ja laadukas viimeistely
Basson pehmeys suurella voimakkuudella
Definitive Technology Demand D11
Hinta: 1 100 €
Mehevästi menevä
Pianolakattu Definitive on ulkoasultaan hyvin moderni. Koko kaiuttimen etulevy on alumiinia, ja sen yläreunaan on stanssattu valmistajan nimi. Pienellä suuntaimella varustettu diskanttielementti on sijoitettu hieman keskiakselilta sivuun, ja kaiuttimen takana kerrotaan kumpaan kanavaan se on tarkoitettu. Bassoelementin tavallisen vaiheplugin tilalla on rei’itetty aalto-ohjain, ja refleksiviritys on toteutettu yläpintaan asennetulla passiivielementillä.
Mehevä ja ronski sointi onnistuu kaivamaan pieniä detaljeja musiikista. Ääni ei ole sivistynein mahdollinen, mutta viihdyttävyysasteikolla ollaan korkealla. Keskialueella on paikoin näennäistä erottelua ja suurilla äänenvoimakkuuksilla hieman kovuutta, eivätkä äänialueet yhdisty täysin saumattomasti. Korostunut alakeskialue ja vaimea yläkeskialue näkyvät myös mittauksissa. Herkkyydeltään keskiverto kaiutin ei aseta tavanomaista suurempia vaatimuksia vahvistimelle.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Suuri ja mehevä ääni, jossa on yllättävän paljon erottelua siitäkin huolimatta, että alakeskialue on hieman tukossa. Yläkeskialue on selvästi avoimempi, mikä luo jonkin verran epäjatkuvuutta toistoon. Tukevasta mutta erottelevasta bassosta huolimatta toistoa ei voi aivan loudnessvireiseksi kutsua, mutta selvää kaupallisuutta on havaittavissa. Näennäinen erottelun tavoittelu ei mene paljoa yli, ja jossain määrin kaiutin onnistuukin tuomaan esiin seikkoja, jotka jäävät useilla muilla piiloon. Viihdyttävä kokonaisuus.
PISTEET: 3
Heikki Kivelä
Kiinteä ja muodokas basso-osasto, jolla on kuitenkin rajansa esimerkiksi alimman oktaavin toistossa. Yllättävän laaja äänikuva, joka levittää panoroidut asiat stereokuvassa huomattavasti kaiutinlinjan ulkopuolelle. Syvyyssuunnassa vaikutelma on hillitympi. Keskiäänissä ja diskantissa sopivan erotteleva ja täsmällinen luonne. Rytmiikan ja dynamiikan esitys on tarkkarajaista, vaikka esimerkiksi ride-symbaalin jälkisointi ei aivan erotukaan kapulaiskun alta. Diskanttiin ilmestyy tietyn äänenvoimakkuusrajan jälkeen aavistuksen teräviä piirteitä. Luonne on loudness selkeämmällä yläpääpainotuksella.
PISTEET: 3-
Mikael Nederström
Tymäkkä, skarppi ja ronskisti musiikkia eteenpäin kuljettava kaiutin. Soundi ei ole sivistynein mahdollinen, mutta tietty dynamiikka ja tarkkuus saavat monet levyt soimaan elävästi. Keskialue hyötyisi ripauksesta lämpöä, mutta ei soundi mikään rasittava silti ole. Ehkä balanssi tukee enemmän rytmiryhmän kuin vokalistin sävymaailmaa. Metallica soi mukavan purevasti, Dire Straits eläväisen menevästi. Ei miellyttävin mahdollinen mutta viihdyttävä tapaus.
PISTEET: 3
Energinen ja mehevä ääni | Hieno viimeistely
Terävyyttä kovalla kuunteluvoimakkuudella
B&W 707S2
Hinta: 998 €
runsaasti rytmikäs
Pienikokoinen B&W on vertailun yksi parhaiten sisustukseen häviävistä malleista. Koreilematon ulkoasu ja vain 12 litran ulkotilavuus on helppo hyväksyttää perheen päättäjällä. Voimakkaasti pyöristetty refleksiputki on pinnoitettu turbulenssia vähentävillä painaumilla. Kokoisekseen B&W kuulostaa suurelta mahtipontisine bassoineen.
Kaiuttimen taajuusvasteessa on korostusta diskanttialueella 5-12 kilohertsissä, mikä kuului diskantin ylimääräisenä sihinänä mutta toisaalta myös keskialueen tummuutena. Toiston loudnessvire voi olla joidenkin kuuntelijoiden mielestä viihdyttävä, eikä sinänsä koholla oleva diskantti ole sävyltään rasittava. B&W:n impedanssi ei ole alhaisimmillaankaan kovin matala, mutta se vaihtelee voimakkaasti välillä 5–45 ohmia. Joillakin korkean antoimpedanssin vahvistimilla kahden kilohertsin alueella voi ilmetä impedanssivastetta mukailevaa korostusta.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Todella tumma keskialue, jossa vanhan äänitteen taustakohina jää miltei pimentoon. Ohut keskialue, helähtävä diskantti ja yläbasson muhevuus tekevät toistosta loudness-vireisen. Diskantin sihinä soi pitkään, mutta kokonaisuus ei valtaosalla äänitteistä ole kova taikka rasittava. Balanssiongelma vie kuitenkin yleensä huomion tähdellisimmiltä seikoilta, kuten tarkalta sävelerottelulta. Ylä-äänien valta taas kohdistaa huomion epäoleellisiin instrumentillisiin yksityiskohtiin.
PISTEET: 2,5
Heikki Kivelä
Eloisa ja ilmava diskanttitoisto ja äänikuva, joka levittyy kaikilla akseleilla eteenpäin, myös ihan äärimmäisiin suuntiin. Laulajan äänessä on läsnäoloa ja läheisyyttä ripausta rohkeammin. Yleisellä tasolla mukavan rytmikäs ja menevä toistoprofiili, joskin diskantti saattaa paikoin erottua kokonaisuudesta aavistuksen terävänä. Rohkeammalla volyymilla bassotoiston alimmilta osilta häviää tarkkuus mutta vääntöä riittää kuitenkin yllättävän kovaan kuritukseen asti. Kevyemmän musiikin ja kuunteluvoimakkuuden kanssa innostava mutta myös tarkka kaiutin, vaikka koko toistokaista ei olekaan aivan puhtaasti käytössä.
PISTEET: 3,5
Mikael Nederström
Kompakti ja ytimekäs, aavistuksen ääripääkorosteinen soundi. Diskantti sihisee hiukan elävää elämää elävämmin, basso on enemmänkin runsas kuin kuivakan napakka. Lauluäänet vetäytyvät taustalle, kun taas rumpalin pellit ja sähköbasso nousevat suhteellisen selkeästi esille. Hyvillä äänitteillä värittymä kuuluu selkeämmin, vähemmän hyvillä vähemmän. Taiten äänitetty aikuisrock hyötyy efektistä vähemmän, keskinkertainen hevimättö saa lisää eloa yläpäähän. Äänikuva on enemmänkin kompakti kuin ilmavan erotteleva.
PISTEET: 2,5
Tuo eloa nuhaisiin äänitteisiin
Sihinää diskantissa
Audiovector QR1
Hinta: 1 090 €
Rauhallisen läpinäkyvä
Vertailun ainoana laskostettuun AMT-nauhadiskanttiin perustuva Audiovector on designiltaan miellyttävän selkeä. Puhtaita linjoja edesauttavat piilotetut magneetit, joiden avulla kangasmaski kiinnittyy. Refleksiviritys on toteutettu etulevyn alareunaan kapealla raolla, jonka ilmavirtaukset pysyvät koosta huolimatta häiriöttöminä.
Diskanttielementin edessä on metallinen verkko, joka valmistajan väitteiden mukaan vähentää suhisevia ässiä eli sibilanssia. Kuunteluidenkin perusteella se onnistuu rauhoittamaan yläpään luonnetta. Vaikka diskantin taso koettiin olevan koholla, ei se ollut värittynyt tai rasittava. Bassotoisto on melko voimakas mutta ei ulotu järin matalalle. Voimastaan huolimatta alapää on napakan hallittu. Aivan pieneen huoneeseen Audiovectoria ei kannata silti sijoittaa. Keskialueen vaimentuma 2–4 kilohertsillä rauhoittaa äkäisimpiä äänitteitä tehokkaasti. Kaiutin on melko herkkä ja kuormaltaan tavanomainen, sillä impedanssin vaihtelut ovat pieniä.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Leveä ja autenttisen estradin luova kaiutinpari, jonka toistossa on sävyllistä herkkyyttä. Keskialue on aavistuksen hillitty, mutta kokonaisuus on miellyttävä kuunnella. Diskantin taso on keskialueeseen verrattuna hieman koholla, mutta hyvälaatuisena se tuo lähinnä eloa toistoon. Bassotoistossa on bodyä, mutta se ei turhaan luo itsestään numeroa, vaan toimii luontevana jatkeena, kuivasti ja napakasti. Ulottuvuutta ei ole liiemmin. Hillittyyn herkutteluun pikemminkin kuin bilepöntöksi.
PISTEET: 3+
Heikki Kivelä
Aika erotteleva bassotoisto ihan keskiäänien rajalle asti, ja esimerkiksi bassorummussa ja isossa tomissa on mukavasti runkoa ja puuta. Synteettisissä matalissa äänissä on kuitenkin vähän ohkainen tuntuma, vaikka alin oktaavi toistuukin. Kokonaisuus pysyy kasassa hallitusti. Stereokuva on enemmän leveä kuin syvä mutta muuten kelpo. Diskantti on luonteeltaan rauhallinen, ja sen kaista on miellyttävästi käytössä. Symbaalin paino tulee läpi siinä missä kapulankin isku. Helposti kuunneltava kaiutin, joka osaa myös liikuttaa ilmaa.
PISTEET: 3-
Mikael Nederström
Bassokas ja jyhkeä yleissoundi. Muhkeus ulottuu akustisen kitaran alakieliin eli perusäänialueelle saakka. Kumu ei ole valtaisaa, mutta kyllä se kaikilla tutuilla levyillä kuuluu. Alapäässä on kokonaisuutena auktoriteettia sen verran, että ihan pieneen huoneeseen en kaiutinta veisi. Ylin diskantti on hiukan ylipirteä, mutta tyypillistä riipivää värittymää ei onneksi aladiskantista löydy. Heviäänitteet saavat tiettyä särmää ja ylimääräistä jytyä osakseen.
PISTEET: 2,5
Eloisa ja napakka sointi | Diskantin siisti sävy
Keskialueen vaimeus
Taga Harmony Platinum B-40 SE v.2
Hinta: 1 090 €
Tuhti mutta ketterä
Puolalaisen Tagan erikoismallin kakkosversiossa on kiinnitetty huomiota rakenteellisiin parannuksiin, niin kotelossa kuin kaiutinelementeissäkin. Kotelo on tukevampi paksumman mdf-levyn ansiosta, titaanidiskantti on muotoiltu uudelleen, ja bassokeskiäänisen kartiomateriaali on vaihtunut. Elementit ovat myös lähempänä toisiaan, ja diskantti sijaitsee osittain kaarevakylkisen kaiuttimen yläreunan yläpuolella.
Tagan sointi painottuu alakeskialueelle, mikä tekee toistosta tuhdin. Toisto on rauhallinen, jopa hieman etäinen, vaikka ylemmällä keskialueella ja diskantissa on ripaus särmikkyyttä. Joissain tilanteissa tämä voi aiheuttaa kuunteluväsymystä, joten kaiutin toimii parhaiten vaimeaksi akustoidussa tilassa. Basso on hyvin kontrollissa, ja musiikki kulkee ketterästi. Vaikka Taga onkin herkkä, tulee se jyrkkien ja suurten impedanssimuutosten vuoksi parhaiten toimeen hyvän transistorivahvistimen kanssa.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Tanakka ja herkästi soiva kaiutin on keski- ja yläalueeltaan hieman etäinen. Paino on yläbassoilla ja alakeskialueella, mikä tekee toistosta rehevän. Samalla keskialueella on pientä rosoa, mikä saa tiettyjen instrumenttien sävelkulussa aikaan rasittavia piirteitä. Tosin parhaimmillaan trumpetti toisaalta kuulostaa juuri niin dynaamiselta ja ärhäkältä kuin voi olla tarkoitettu. Diskantin sävy on keskimääräistä särmikkäämpi, joten miellyttävyydessä kaiutin jää keskitason alapuolelle.
PISTEET: 2+
Heikki Kivelä
Laulajan äänessä on ilmaa ja symbaalissa kapulan kärkeä mutta ei kuitenkaan erityisemmin messinkiä ja massaa. Bassotoisto on hiukan rajallinen mutta alin oktaavi kuitenkin erottuu. Äänikuva on leveähkö ja käyttää hienosti koko mittaansa myös syvyysakselilla, kolmiulotteisuutta siis on. Diskantissa on ripaus särmää, mutta ihan viiltäväksi ääntä ei kuitenkaan voi sanoa ja hyvin miksatussa laulussa on mukavasti läsnäoloa. Perusketterä yleiskaiutin, jonka parhaita puolia on isohko äänikuva.
PISTEET: 3
Mikael Nederström
Suhteellisen neutraali ja siisti sointimaailma. Basso on hallinnassa, diskantti enemmänkin hillitty kuin sähäkkä. Lievä keskialuevoittoisuus kuuluu laulajan ylimääräisenä artikulaationa mutta ei ole useimmiten häiritsevää. Musiikki rullaa rytmikkäästi ja kepeästi eteenpäin. Ainoastaan ikävimmillä sähkökitaravingituksilla ääneen tulee ripaus kovuutta. Akustisemmalla tavaralla hillitty soundi on rauhallinen ja sävykäs, bassomaanikon demolevyllä vähemmän hyvä. Pehmeäseinäisessä, pienehkössä huoneessa ja vahvuuksiin sopivalla musiikilla kaiutin voisi toimia erinomaisen hyvin.
PISTEET: 3
Ketterästi etenevä toisto | Kotelon siistit yksityiskohdat
Ylimääräistä särmää ylä-äänillä
Aurelia Magenta 2 Isomatrix
Hinta: 1 280 €
Säyseä-ääninen
Kotimaisen Aurelian menestysmalli Magentan kolmas painos on vasta hiljan esitellystä kakkosversiosta jalostunut Isomatrix-malli. Siinä käytetään kalliimmista Cerical XL- ja Graphica XL -malleista tuttua DDC Isomatrix Eaglewing -bassokeskiäänistä. Alumiiniprofiilia ylä- ja alaosassa käyttävä kotelorakenne on edelleen helposti tunnistettava.
Siinä missä Magenta 2 muokkasi alkuperäisen kaiuttimen ääntä hieman elävämpään ja kaupallisempaan suuntaan, on uusi Isomatrix-versio ääneltään selvästi etäisempi ja rauhallisempi. Bassotoistossa on reippaasti energiaa, hieman pyöreyttäkin, ja stereokuva on tarkka ja kolmiulotteinen. Ääntä kuvailtiin varjoutuneeksi, mutta toistoalueet ovat yhtenäiset. Rasittavuutta ei siis tarvitse pelätä, mutta aikaisempien versioiden eloa ja läpinäkyvyyttä jäätiin kaipaamaan. Kuormana Magenta 2 Isomatrix ei ole haastava, vaikka aiempia malleja laaja-alaisempi impedanssin korostus keskialueella voi tulla kuuluviin korkean impedanssin vahvistimilla.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Siisti, joskin muhevaan rauhallisuuteen kallellaan oleva toisto. Keskialue ja diskantti jäävät hieman yläbasson ja alakeskialueen varjoon, mutta toisto on yhtenäinen vailla suuria mutkia. Bassotoisto ei ulotu kovin alas, vaan kaikki energia kohdistuu ylemmäksi, melkein kuminaan vivahtavaksi. Stereokuva on yksi ryhmän tarkimmista, ja solisti piirtyy tarkasti kaiuttimien keskipisteeseen. Sopinee hyvin hiljaiseen kuunteluun muttei aivan pienimpään huoneeseen.
PISTEET: 2,5
Heikki Kivelä
Astetta leveämpi ja mielenkiintoinen äänimaailma. Taiten sijoitellut asiat stereokuvassa leijailevat tilassa tosi kolmiulotteisena. Muutenkin isohko ja innostava ääni, vaikka keskialue hiukan peittääkin matalimpia bassoja, jotka toisaalta voisivat olla aavistuksen kiinteämmätkin. Lievästä pyöreydestä huolimatta muuten mukava yleisote. Laulaja ei varsinaisesti tule ihan naamalle eikä diskanteissa ole ylimääräistä sähinää. Enemmän siis miellyttävä kuin tarkka saundi. Ei kaikilta osin puhtain kokonaisuus mutta helposti kuunneltava ja stereokuvaltaan ulotteikas.
PISTEET: 3+
Mikael Nederström
Etäinen ja tumma äänimaisema. Laulaja tulee pari askelta kauempaa, kitaran purevuus tasoittuu kaiuttimen hillityssä käsittelyssä. Kaikenlainen musiikki rauhoittuu, osa muuttuu jopa tukkoiseksi, jos äänite on valmiiksi kaukaa mikitetty. Toisaalta osa peltien äänestä korostuu. Äänikuva tuntuu olevan tavallista kompaktimpi ja matalampi, mikä osaltaan tukee hillittyä vaikutelmaa. Rauhallinen, sävyisä sointi, johon olisi kaivannut hiukan lisää eloa ja iloa.
PISTEET: 2
Suuri ääni pienestä kotelosta | Rauhallinen ääni
Kaipaa lisää eloa ja erottelua
ATC SCM7
Hinta: 990 €
Pieneen huoneeseen
Vertailun pienikokoisin kaiutin on kotelorakenteeltaan suljettu ATC. Koostaan huolimatta se painii samassa painoluokassa isompiensa kanssa ja vakuuttaa viimeistelyllään. Tukeva magneeteilla kiinnittyvä metallimaski, kaunis viilupinta ja pyöristetyt kotelon kyljet viestivät laadukkuudesta.
Kokonsa ja koteloperiaatteensa vuoksi ATC poikkesi muusta joukosta myös äänellisesti, mikä kannattaa ottaa huomioon kuunteluarvioita lukiessa. Se sopii parhaiten pienehköön huoneeseen, tai suurempaan, jos sen bassotoistoa jatkaa subwooferilla. Vaikka ATC olikin sijoitettu testitilanteessa lähelle takaseinää, kuului sen vaimeampi bassotoisto ja hillitty diskantti sekä alakeskialueen korostus joidenkin mielestä liikana kohteliaisuutena ja pidättyväisyytenä. Toisaalta ääni on ketterä, eheä ja miellyttävä. Kaiutin on epäherkkä mutta impedanssiltaan tasainen, eli kuormana ATC on melko helppo.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen
Tavallista laajempi äänikuva mutta pidättyväinen sointi erottuvat joukosta. Äänenvoimakkuutta tarvitsee lisätä melkoisesti, että sointi avautuu. Lopputulos on kuitenkin hyvin neutraali ja eheä, joskin hieman keskialuepainotteinen. Bassotoisto on vaimea myös ylemmiltä alueiltaan, mutta samalla sen sävyerottelu on erinomaista, eikä kontrabasson kielistä jää subjektiivisesti paljoa kuulumattomiin. Miellyttävä ja kaunisääninen tuttavuus, jossa on tavallista kepeämpi rytmi. Parhaimmillaan pienessä huoneessa tai subbarin kanssa.
PISTEET: 3
Heikki Kivelä
Äänikuva hiukan kaiuttimiin paikantuva ja kompakti. Yläkeskiäänet ja diskantit melko rohkeasti läsnä, joka tuo jousistoon hiukan viiltäviä sävyjä mutta toisaalta lauluäänessä on kiehtovaa läsnäoloa ja ilmaa. Bassoiltaan vertailussa siellä ohuemmassa päässä, mutta käytössä olevat reservit on kuitenkin saatu toimimaan melko tasapainoisesti. Diskanttikorostus alkaa ottaa korviin kyllä ennen kuin mahdollisesti ilmenevä bassovaje. Detaljien ja dynamiikan esityksessä kuitenkin yleisesti hyviä puolia, mutta basson osalta kokonaisuus voisi olla himpun ronskimpi.
PISTEET: 2,5
Mikael Nederström
Hillitty, hallittu ja varsin kohtelias äänimaailma. Erityisesti bassopää on niin varovainen, että kaiutin kaipaa kyllä kylkeensä subbaria. Myös diskantti on tummahko, mutta pidättyväinen yläpää tekee joillekin lähimikityksille ihan hyvää. Lauluäänet soivat selkeästi ja artikuloivasti, parhaimmillaan suorastaan kauniisti, mutta kokonaisuus on kuitenkin isommassa, akustoidussa huoneessa turhan ponneton ja vaatimaton. Pienessä huoneessa ja seinien lähellä kaiutin voisi toimia ihan kivasti.
PISTEET: 2
Eheä taajuustoisto ja miellyttävä ääni | Laadukas viimeistely |
Tasainen impedanssi
Pidättyväinen sointi