Siis mikä?

Yk­sin­ker­tais­tet­tu­na Humu on soi­va tyy­ny. Tai val­mis­ta­jan ter­mein lä­hi­kuun­te­lu­lai­te.

Ku­vaus ei tee täyt­tä oi­keut­ta pa­ke­til­le, joka si­säl­tää mo­ni­puo­lis­ta tek­niik­kaa ja tark­kaan vi­ri­tet­tyä toi­min­taa. Niin­pä ju­tun lo­pus­sa on tar­kem­pi ku­vaus ai­hees­ta. Ky­sees­sä on joka ta­pauk­ses­sa ko­ti­mai­nen in­no­vaa­tio, joka vie pe­rin­tei­sen ste­re­o­fo­ni­sen ää­ni­ko­ke­muk­sen konk­reet­ti­ses­ti tun­ne­ta­sol­le.

Ää­ni sekä tun­tu­va me­kaa­ni­nen lii­ke tuo­te­taan pa­ten­toi­dul­la tek­nii­kal­la yh­den vä­räh­te­le­vän, elas­ti­sen ele­men­tin avul­la. Lu­paus 20 – 20 000 hert­sin kais­tas­ta on roh­kea ja suo­ras­taan vaa­tii ko­e­kuun­te­lua. Joko kiin­nos­tuit?

Help­poa mat­ka­viih­det­tä

Loma kut­suu vii­mein­kin. Ajo­mat­ka mö­kil­le on pit­kä. Ta­ka­pen­kil­lä 11- ja 17-vuo­ti­aat po­jat ovat täs­tä tie­toi­si­na kai­va­neet äly­pu­he­li­mis­taan viih­dy­ket­tä val­miik­si. Tois­ta oli omas­sa lap­suu­des­sa, mie­tin.

Mat­kal­la ta­ka­penk­ki­läi­set vuo­rot­te­le­vat kuu­lok­kei­den ja Hu­mun vä­lil­lä. Blu­e­toot­hil­la sekä 3,5 mil­li­met­rin lii­tän­näl­lä va­rus­tet­tu lai­te on val­miik­si pa­ri­tet­tu jo en­nen läh­töä, jo­ten käyt­tö vaa­tii vain lait­teen ak­ti­voin­nin. Tätä var­ten Hu­mus­sa on yk­si pai­ni­ke, jol­la se käyn­nis­tyy tai siir­tyy blu­e­tooth-ha­ku­ti­laan. Lai­te muis­taa kah­dek­san lai­te­pa­ria.

Tyy­ny on myös la­dat­tu hy­vis­sä ajoin mu­ka­na seu­raa­val­la usb-kaa­pe­lil­la. Si­säi­sen akun kah­dek­san tun­nin lu­vat­tu käyt­tö­ai­ka riit­tää hy­vin al­ka­van au­to­mat­kan ajak­si. Mi­kä­li käyt­tö­tau­ko ve­nyy, sam­mut­taa lai­te it­sen­sä au­to­maat­ti­ses­ti sääs­tääk­seen ak­kua.

Mat­kan ai­ka­na tyy­ny he­rät­tää kes­kus­te­lua, el­lei jopa pien­tä na­his­te­lua. Syy­kin on sel­vä; ää­nen li­säk­si Hu­mun bas­so tun­tuu mu­ka­vas­ti ke­hos­sa. Sig­naa­lin mu­kaan fyy­si­se­nä il­me­ne­vä ää­ni an­taa elo­ku­vil­le ja pe­leil­le yh­den ulot­tu­vuu­den li­sää. Toi­nen syy on pe­rin­tei­sem­pi; hie­noi­ses­ti käy­tös­sä muo­vau­tu­van tyy­nyn tar­jo­a­ma nis­ka­tu­ki on pit­käl­lä mat­kal­la enem­män kuin vain mu­ka­va lisä. On­nek­si rii­doil­ta väl­ty­tään, kun käy­töl­le ase­te­taan sel­vät vuo­rot.

Ki­lo­met­rien tait­tu­es­sa sel­vi­ää myös, et­tä Hu­mun väi­te pai­kal­li­ses­ta ää­ni­kup­las­ta pi­tää pit­käl­le paik­kan­sa. Etu­penk­ki ei häi­riin­ny ää­nes­tä. Sen si­jaan vel­jes­ten vä­lil­lä käy­dään neu­vot­te­lu so­pi­vas­ta voi­mak­kuu­des­ta. Vo­lyy­min kas­va­es­sa myös ää­nen fy­siik­ka saat­taa näet häi­ri­tä vie­res­sä oli­jaa.

Yl­lät­tä­vä

Kos­ka po­jat viih­ty­vät mö­kil­lä omis­sa as­ka­reis­saan, pää­tän ot­taa tyy­nyn tiu­kem­paan tar­kas­te­luun. Hi­fis­te­lyn tiu­kim­mat dog­mit si­vul­le siir­ret­ty­nä ase­tun pit­käk­se­ni te­ras­sil­le. Aset­te­len tyy­nyn mu­ka­vas­ti ja pa­ri­tan sii­hen oman pu­he­li­me­ni blu­e­toot­hil­la.

En­si­vai­ku­tel­ma on eris­kum­mal­li­nen. Ää­ni­kent­tä pon­nis­taa ta­kaa, mut­ta se muo­dos­taa ikään kuin ää­ni­ky­pä­rän pään ym­pä­ril­le. Te­ras­si­lau­doi­tus joh­taa re­so­noin­nin koko ylä­var­ta­lol­le. En muis­ta ko­ke­nee­ni mi­tään vas­taa­vaa ai­em­min.

To­tut­te­lun jäl­keen en juu­ri­kaan kiin­ni­tä huo­mi­o­ta ää­nen tu­lo­suun­taan. It­se asi­as­sa Si­nat­ra aset­tuu luon­nol­li­ses­ti ää­ni­ku­van kes­kel­le. Or­kest­raa­tio ja­kau­tuu ta­sai­ses­ti taus­tal­le. Pään ol­les­sa kes­kel­lä ba­lans­si on kun­nos­sa. Oli­si­vat­ko ka­na­vat kui­ten­kin ris­tis­sä?

Mi­kä­li oh­je­vih­ko­nen on jää­nyt se­laa­mat­ta, ei käyt­tä­jä tie­dä, kum­pi on va­sen ja kum­pi oi­kea ka­na­va. It­se pää­tin ol­la lu­ke­mat­ta, sil­lä val­mis­ta­jan väi­te erit­täin hel­pos­ta käy­tet­tä­vyy­des­tä piti tie­tys­ti ky­see­na­lais­taa. Il­me­ni, et­tä tyy­ny oli kuin oli­kin al­la­ni vää­rin päin.

Oh­je­vih­kos­ta tar­kas­ta­mal­la sel­vi­ää, et­tä va­sen ka­na­va on vir­ta­kyt­ki­men, oi­kea kan­to­kah­van puo­lel­la. Ka­na­vien jär­jes­tys­tä ei voi muut­taa. Val­mis­ta­jan mu­kaan pää­tös on ol­lut tie­toi­nen, sil­lä oi­kein päin käy­tet­ty­nä tyy­ny vä­lit­tää ta­sai­ses­ti sekä ää­nen et­tä vib­raa­ti­ot.

Mu­ka­vin yl­lä­tys on kui­ten­kin ää­nen­laa­tu. Dis­kant­ti ei ole pis­tä­vä tai pii­ki­käs vaan huo­mi­o­ta he­rät­tä­mä­tön ja siis­ti. Kes­ki­a­lu­eel­la ei il­me­ne ho­no­tus­ta, pa­pe­ri­suut­ta tai kum­mal­li­sia sä­vy­vir­hei­tä. Bas­so on mal­til­li­sil­la voi­mak­kuuk­sil­la erot­te­le­va ja hel­pos­ti seu­rat­ta­va. Ko­ko­nai­suus on sil­tä osin tur­val­li­sel­la mar­gi­naa­lil­la hi­fiä.

Voi­mak­kuu­den sel­väs­ti kas­va­es­sa fyy­si­nen pot­ku li­sään­tyy ikään kuin muu­ta­man por­taan ta­sois­sa. Lef­fat ja pe­lit hyö­ty­vät, mut­ta bas­so­voit­toi­sel­la ryt­mi­mu­sii­kil­la men­nään jo lii­al­li­suuk­siin. Ha­vait­se­ma­ni kyn­nyk­set ovat to­del­li­sia. Kes­kus­te­lus­sa suun­nit­te­li­ja Juk­ka Lin­ja­man kans­sa käy näet il­mi, et­tä tun­to­ais­tin herk­kyys ja dy­na­miik­ka-alue ei­vät ole kuu­lon ta­sol­la. Niin­pä ais­ti­ko­ke­mus kas­vaa sel­väs­ti so­pi­val­la voi­mak­kuu­del­la tun­to­ais­tin taa­juus­kais­tal­la (noin 20–500 hert­siä).

Ke­nel­le Humu on sit­ten suun­nat­tu? Rin­nas­tus esi­mer­kik­si pa­rin sa­ta­sen blu­e­tooth-kai­ut­ti­miin ei ole rei­lua, sil­lä Humu pe­see ta­sa­pai­nol­laan useim­mat men­nen tul­len. Toi­saal­ta se on par­haim­mil­laan yh­den hen­gen käy­tös­sä, ei­vät­kä sen ää­ni­va­rat rii­tä hip­po­jen ylei­sek­si jy­tä­ko­neek­si. Ko­ke­mus on­kin mo­nes­sa mie­les­sä lä­hem­pä­nä kuu­lok­kei­ta. To­sin Humu ei pai­na pääs­sä, ei­kä sen ää­ni soi pään si­säl­lä. Näil­lä eh­doil­la vain mie­li­ku­vi­tus ra­joit­taa käyt­töä.

Lop­pu­jen lo­puk­si tes­taa­jan on­kin hy­väk­syt­tä­vä ti­lan­ne. Fle­xoun­din tuo­te on tois­tai­sek­si ai­van yk­sin omas­sa ka­te­go­ri­as­saan, ei­kä sitä voi ver­ra­ta suo­raan mi­hin­kään. Sil­ti voi to­de­ta, et­tä se on omas­sa vii­te­ke­hyk­ses­sään hyvä ja har­kit­tu tuo­te.

Toi­mi­va myös tyy­ny­nä

Ke­sän ajan Humu kul­kee siel­lä mis­sä per­he­kin. Avo­ve­nee­seen sil­lä ei kui­ten­kaan ole asi­aa, kos­ka ny­kyi­sel­lään se on suun­nat­tu kui­viin olo­suh­tei­siin eli en­si­si­jai­ses­ti si­sä­käyt­töön. Sa­met­ti­sen oloi­nen pääl­lys­kan­gas on rii­sut­ta­vis­sa pe­sua var­ten. Hyvä niin, sil­lä lait­teen kans­sa ei suo­si­tel­la käy­tet­tä­väk­si pe­rin­teis­tä tyy­ny­lii­naa.

Pää­o­sin po­si­tii­vi­sis­ta ko­ke­muk­sis­ta huo­li­mat­ta ke­hi­tet­tä­vää­kin jää. Ste­re­o­ka­na­vat tu­li­si mer­ki­tä sel­väs­ti. Use­am­man tyy­nyn ket­jut­ta­mi­nen puo­les­taan oli­si haus­ka omi­nai­suus ai­na­kin elo­ku­vil­la ja pe­leil­lä. Oli­si myös hie­noa, jos vä­ri­nän voi­mak­kuut­ta voi­si jol­la­kin ta­val­la sää­tää. Li­säk­si ko­ti­mai­sen osaa­mi­sen näyt­tä­mi­nen ulos­päin edes jol­la­kin ta­val­la läm­mit­täi­si. Kur­kot­te­lu kan­sain­vä­li­syy­teen kun ei sai­si syö­dä kan­sa­lai­syl­peyt­tä.

Vä­hi­tel­len loma päät­tyy, ja vie­roi­tan jäl­ki­kas­vun tyy­nys­tä. Nuo­ri­son su­ru­ai­ka jää on­nek­si ly­hy­ek­si, sil­lä kuu­lok­keet ovat edel­leen tei­ni-iän mo­lem­min puo­lin se in­tii­mim­pi ja mo­bii­lim­pi rat­kai­su. Vaan mi­hin tuo pa­hus on ka­don­nut?

Huo­maan, et­tä vai­mo lu­kee soh­val­la kir­jaa Humu nis­kan al­la. Se on kuu­lem­ma mu­ka­van kom­pak­ti ja tun­tu­mal­taan so­pi­va. Se siis toi­mii myös tyy­ny­nä, mikä ei näin tek­ni­sen tuot­teen ol­les­sa ky­sees­sä ole it­ses­tään sel­vää.

p.s. Fle­xound esit­te­lee al­ka­van syk­syn ai­ka­na myös elo­ku­va­käyt­töön suun­ni­tel­tua tuo­lia, jos­sa koko ra­ken­ne vä­räh­te­lee ja soi.

Mis­tä Hu­mus­sa on ky­sy­mys, Juk­ka Lin­ja­ma, Fle­xound?

“Hu­mun ää­nen- ja tun­tu­man­tois­to pe­rus­tuu pa­ten­toi­tuun EVE-rat­kai­suun (Elas­tic Vib­ra­ting Ele­ment, elas­ti­nen vä­ri­nä­e­le­ment­ti), joka koos­tuu le­vy­mäi­sis­tä vä­räh­te­li­jöis­tä huo­kois­ten vaah­to­muo­vi­ker­ros­ten ja pääl­li­sen si­säl­lä. Lä­hes­ty­mis­ta­pa on täy­sin uu­si ja kat­taa koko au­di­oa­lu­een 20 hert­sis­tä 20 ki­lo­hert­siin, kos­ka huo­koi­set ker­rok­set ei­vät pel­käs­tään vai­men­na ään­tä vaan myös vä­lit­tä­vät sitä ul­ko­pin­taan.

Ke­hi­tys­työ on teh­ty Suo­mes­sa, ja se pe­rus­tuu laa­jaan ym­mär­ryk­seen kuu­le­mi­ses­ta, tun­to­ais­tis­ta, akus­tii­kas­ta, soi­tin­ra­ken­nuk­ses­ta ja vä­räh­te­ly­dy­na­mii­kas­ta. Kos­ka rat­kai­su pe­rus­tuu me­kaa­ni­seen vi­ri­tyk­seen ja ma­te­ri­aa­li­ko­kei­lui­hin, se on lä­hem­pä­nä pe­rin­teis­tä soi­tin­ra­ken­nus­ta kuin elekt­ro­niik­kaa ja au­di­o­sig­naa­lin kä­sit­te­lyä. Toki di­gi­taa­li­nen sig­naa­lin­kä­sit­te­ly on osa hy­vää suo­ri­tus­ky­kyä, mut­ta taa­juus­tois­ton ja suun­ta­ku­vi­on vi­ri­tyk­sen pe­ru­se­le­men­tit ovat puh­taas­ti me­kaa­ni­sia. Bas­so- ja dis­kant­tie­le­ment­te­jä ei tar­vi­ta, ei myös­kään eril­lis­tä vä­ri­nä­moot­to­ria.

Hu­mun pin­ta on peh­meä, ja sen so­pi­vas­ti ja­kau­tu­nut vä­räh­te­ly pait­si tun­tuu ihol­la myös sä­tei­lee ää­nen lä­hi­ken­tän, jos­sa on luon­nol­li­sen kuu­loi­nen suun­ta­ku­vio, erään­lai­nen bi­nau­raa­li­nen ste­reo. Kuun­te­lu­ko­ke­mus Hu­mun lä­hi­ken­täs­sä yh­dis­tää kuu­lok­kei­den tark­kuu­den ja kai­ut­ti­mien luo­man ti­lan­tun­nun huo­ne­a­kus­tii­kas­sa. Tätä täy­den­tää hy­vin tark­ka ma­ta­la bas­so­tois­to, joka vä­lit­tyy sekä akus­ti­ses­ti kor­viin et­tä eri­tyi­ses­ti tun­to­ais­tin kaut­ta.”

In­fo

Hin­ta: 299 €

Li­sä­tie­to­ja: Fle­xound

Edus­ta­ja: Hifi Stu­dio, Humu Webs­hop