JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Tuote-esittely
Arvostelu
Kaiuttimen takana on varta vasten teetetty juhlaraha.

Kaiuttimen takana on varta vasten teetetty juhlaraha.

Kun pieni on kaunista

Suomi on pienen pieni maa. Siihen nähden on hienoa, että joskus ponnistelu myös vie jonnekin. Penaudion kaiuttimet on noteerattu kansainvälisesti. Suomi 100 -malli korostaa niitä lähtökohtia, joista se pienikin aikanaan ponnisti.

6.6cx on valkoinen kaiutin, jossa on näkymättömästi etulevyyn kiinnittyvä sininen kaiutinverkko.

6.6cx on valkoinen kaiutin, jossa on näkymättömästi etulevyyn kiinnittyvä sininen kaiutinverkko.

Sami Penttilä

Mis­tä kaik­ki sit­ten al­koi? Mo­nen vai­heen jäl­keen, 15. huh­ti­kuu­ta vuon­na 1999 syn­tyi en­sim­mäi­nen Pe­nau­dio-kai­u­tin, mal­li 7.6cx.

It­se kai­u­tin oli pie­ni­ko­koi­nen kak­si­tie, joka pe­rus­tui Se­a­sin ko­ak­si­aa­lie­le­ment­tiin. Dis­kant­ti oli kan­gas­ka­lot­ti ja sitä ym­pä­röi­vä bas­so-kes­ki­ää­ni­nen po­lyp­ro­py­lee­nia. Ke­hi­tysp­ro­ses­si kat­toi laa­jat kuun­te­lu­ko­keet mu­siik­ki­a­lan am­mat­ti­lais­ten avul­la. Käy­tet­ty­nä, sil­loin har­voin kun sitä on tar­jol­la, on mal­li löy­tä­nyt uu­den ko­din no­pe­as­ti. Li­sää Pe­nau­di­os­ta ja Sami Pent­ti­läs­tä ju­tun yh­tey­des­sä ole­vas­ta haas­tat­te­lus­ta.

Tri­buut­ti

Alun ly­hyt joh­dan­to on pe­rus­tel­tua. Kuun­te­luun saa­pu­nut 6.6 on ni­mit­täin Sami Pent­ti­län mu­kaan tri­buut­ti al­ku­pe­räi­sel­le 7.6cx:lle. It­se sa­noi­sin, et­tä se on myös osoi­tus tyy­li­ta­jus­ta: mi­kä­li Suo­mi 100 -mal­li oli­si suun­ni­tel­tu suu­rek­si sekä kal­liik­si vien­ti­tuot­teek­si ja mes­su­to­tee­mik­si, oli­si lap­si men­nyt pe­su­ve­sien mu­ka­na. Hyvä siis näin.

Pe­nau­dio 6.6 LE on kai­kin puo­lin uu­si kai­u­tin, joka ei juu­ri­kaan no­jaa tek­ni­ses­ti van­haan. Yh­teis­tä vaan ei ident­tis­tä on ra­ken­teel­li­ses­ti ko­ak­si­aa­lie­le­ment­ti, dis­kan­tin kan­gas­ka­lot­ti, ka­pea ko­te­lo ja eteen avoin ref­lek­si­put­ki. Sii­nä se.

En­sim­mäi­sen 7.6-ver­si­on ja­ko­taa­juus oli 2 500 hert­sis­sä, kun taas 6.6:ssa se on nos­tet­tu suh­teel­li­sen kor­ke­al­le 3 800 hert­siin. Tie­dus­te­lin syy­tä Sami Pent­ti­läl­tä:

”Näin saa­daan her­kin 2 000 hert­sin alue puh­taak­si. Li­säk­si dis­kan­tin ulot­ta­mi­nen tor­ven ra­ja­taa­juu­del­le ki­ris­täi­si ään­tä”.

Tä­män li­säk­si Sami vie­lä jat­koi: ”Ylei­ses­ti­kin mi­nul­la on tar­koi­tus suun­ni­tel­la kai­u­tin niin, et­tä hoi­de­taan mah­dol­li­sim­man pal­jon soit­ti­mien pe­ru­sää­nek­siä sa­mal­la ele­men­til­lä ja jat­ke­taan sit­ten har­mo­ni­sia dis­kan­til­la. Näin soun­di kuu­los­taa luon­nol­li­sem­mal­ta kuin jos pe­ru­sää­nek­siä pät­kit­täi­siin al­hai­sil­la ja­oil­la.”

Herk­kyyt­tä lu­va­taan sa­man ver­ran kuin 18 vuot­ta sit­ten; 86 de­si­be­liä. Sen si­jaan ni­mel­li­sim­pe­dans­si on pu­don­nut kah­dek­san si­jas­ta nel­jään oh­miin. Vas­teen lu­va­taan ku­tit­te­le­van 25 ki­lo­hert­sin ra­ja­pyyk­kiä, kun ai­em­min oli tyy­ty­mi­nen 20:een. Bas­son kans­sa ol­laan kon­ser­va­tii­ve­ja, sil­lä uu­tu­kai­nen on pa­pe­ril­la al­ta­vas­taa­ja (50 ja 40 hert­siä). Erot ovat pa­pe­ril­la lä­hin­nä kos­meet­ti­sia ei­vät­kä sel­lai­si­naan ker­ro vie­lä kai­ut­ti­men ää­nes­tä.

Lä­hes kak­si vuo­si­kym­men­tä on pit­kä ai­ka. Ke­hi­tys­tä on ta­pah­tu­nut niin kom­po­nen­teis­sa, ele­men­teis­sä, Pe­nau­di­ol­la kuin suun­nit­te­li­jan elä­män­ko­ke­muk­ses­sa­kin. Kaik­ki tämä hei­jas­tuu vä­ki­sin­kin lop­pu­tu­lok­seen. Us­kal­lan to­de­ta, et­tä tri­buut­ti­mal­li on tuo­reu­des­taan huo­li­mat­ta kyp­sä tuo­te jo syn­ty­es­sään. Täs­tä vä­hän myö­hem­min li­sää.

Made in Fin­land

Pe­nau­di­ol­la on mie­tit­ty juh­la­mal­lin tuot­teis­tus kun­toon. Kai­ut­ti­met toi­mi­te­taan va­ne­ria ja pah­via yh­dis­te­le­väs­sä tyy­lik­kääs­sä laa­ti­kos­sa. Teip­pien si­jaan pa­ket­ti on sul­jet­tu use­am­mal­la ris­ti­pää­ruu­vil­la.

Ar­vo­pa­ke­tin avan­nut­ta hem­mo­tel­laan suun­nit­te­li­jan sig­nee­raa­mal­la kir­jeel­lä, jos­sa käy­dään läpi his­to­ri­aa sekä suun­nit­te­li­jan nä­ke­myk­siä ja ko­ke­muk­sia. Har­mi, et­tä kir­jet­tä ei ole nu­me­roi­tu vas­taa­maan kai­ut­ti­mia. Joka ta­pauk­ses­sa hie­no ele, joka an­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen lei­man tuot­teel­le.

Kai­ut­ti­met saa vain val­koi­si­na. Nii­den mag­neet­ti­kiin­nit­teis­ten suo­ja­mas­kien väri on Suo­mi 100 -tee­maa mu­kail­len si­ni­nen. Vii­meis­te­ly on erit­täin siis­tiä mut­tei yli­am­pu­vaa. Val­koi­nen pin­ta on mat­ta­mai­nen, ei siis kor­ke­a­kiil­toi­nen pi­a­no­pin­ta. Sel­lai­se­na se so­pii­kin hy­vin mo­neen ko­tiin ker­jää­mät­tä lii­kaa huo­mi­o­ta. Suo­ma­lai­sen men­ta­li­tee­tin mu­kai­ses­ti kaik­ki­nai­nen blin­gi ja säih­ke on jä­tet­ty suo­si­ol­la pois. Pait­si ta­kaa.

Siel­lä toi­sen kai­ut­ti­men ta­ka­pa­nee­liin on upo­tet­tu Suo­men juh­la­vuo­den merk­ki­ra­ha. Toi­ses­sa kai­ut­ti­mes­sa on sa­mas­sa koh­taa var­ta vas­ten täl­le mal­lil­le tee­tet­ty Suo­men lei­jo­na -ko­lik­ko. Li­säk­si taak­se on kir­jat­tu sar­ja­nu­me­ro (x/100), ja siel­tä löy­ty­vät eri­no­mai­set WBT:n next­gen 0708 -kai­u­tin­liit­ti­met. Nämä sei­kat li­sää­vät omis­ta­mi­sen iloa mut­tei­vät kie­li sa­tun­nai­sel­le vie­raal­le eksk­lu­sii­vis­ta taus­taan­sa.

Ko­te­lo tun­tuu hy­vin vai­men­ne­tul­ta, ei­kä na­put­te­lu saa sitä soi­maan. Ra­ken­tees­sa on käy­tet­ty kah­ta eri­lais­ta vai­men­nus­ker­ros­ta, ja sen huo­maa. Si­säl­tä löy­tyy hii­li­kal­vo­vas­tus­ta, il­ma­sy­dän­ke­laa sekä po­lyp­ro­py­lee­nie­ris­tei­siä kon­den­saat­to­rei­ta. Pie­nek­si kai­ut­ti­mek­si pai­noa on ker­ty­nyt kun­ni­oi­tet­ta­vat kuu­si ki­loa per pönt­tö.

Mo­nel­le on tär­ke­ää tie­tää, et­tä juh­la­mal­li myös ka­sa­taan Suo­mes­sa. Li­säk­si Sami Pent­ti­lä mit­taa ja kuun­te­lee jo­kai­sen pa­rin oma­koh­tai­ses­ti. Ei huo­nos­ti eri­kois­mal­lil­ta, jon­ka saa omak­seen koh­tuul­li­sel­la 1 295 eu­ron in­ves­toin­nil­la. Vaan sig­nee­rat­tu mit­taus­käp­py­rä oli­si se­kin hie­no lisä.

Al­ku­a­se­tel­ma

Val­mis­ta­jan ke­ho­tuk­ses­ta an­noin kai­ut­ti­mien soi­da rau­has­sa si­sään. Tänä ai­ka­na ase­tin ne Sky­la­nin ja­lus­toil­le, joi­den kor­keus on piik­kien sää­döis­tä riip­pu­en noin 68–70 sent­ti­met­riä. Vai­kut­ti sil­tä, et­tä ko­ak­si­aa­li­ra­ken­tees­ta huo­li­mat­ta ää­ni pai­not­tui hie­man alas. En an­ta­nut tä­män vai­va­ta, sil­lä si­sää­na­jo oli edel­leen kes­ken.

Ti­lan­ne kor­jaan­tui kui­ten­kin jo pari päi­vää myö­hem­min, kun val­mis­ta­ja lä­het­ti Pe­nau­di­on ko­me­at Cold Ray -koi­vet avuk­si (suo­si­tus­hin­ta 460 eu­roa pa­ril­ta). Hie­nos­ti vii­meis­tel­ty, puus­ta ja me­tal­lis­ta ra­ken­tu­va jal­ka on tar­koi­tet­tu muil­le­kin mal­leil­le, mut­ta sitä saa 6.6:lle so­vi­te­tul­la, ka­pe­al­la ylä­ta­sol­la va­rus­tet­tu­na. Pii­kein va­rus­tet­tu­na koi­pi ko­hot­ti kai­ut­ti­mia noin kah­dek­san sent­tiä ylem­mäs. Näin ase­tel­tu­na dis­kan­tin kes­ki­lin­ja oli ta­san 99 sent­ti­met­rin kor­keu­del­la. Nyt ää­ni aset­tui toi­vot­tui­hin sfää­rei­hin.

Aloi­tin si­joit­te­lun ha­ke­mi­sen suh­teel­li­sen ka­pe­al­la aset­te­lul­la ja koh­ti suun­nat­tu­na. Ää­ni oli kyl­lä koh­tuul­li­sen tark­ka jopa sy­vyy­sak­se­lil­la, mut­ta jo­ta­kin puut­tui. Läh­din le­vit­tä­mään kai­u­tin­lin­jaa säi­lyt­tä­en lä­hes koh­ti osoit­ta­van suun­tauk­sen. Nyt mit­ta­suh­teet al­koi­vat aset­tua toi­vo­tuik­si, mut­ta edel­leen tiet­ty pie­nuus ja vaa­ti­mat­to­muus vai­va­si­vat.

Seu­raa­vak­si ava­sin suun­taus­ta pie­nin liik­kein ohi kuun­te­lu­pai­kan. Lop­pu­jen lo­puk­si kai­ut­ti­met aset­tui­vat loi­vaan kul­maan si­ten, et­tä dis­kant­ti­lin­ja osoit­ti kor­vien ohi ja si­sä­si­vut oli­vat kun­nol­la nä­ky­vis­sä kuun­te­lu­tuo­lil­ta. Se oli sii­nä.

Pie­neh­kös­sä huo­nees­sa­ni kai­ut­ti­mien väli dis­kant­tie­le­ment­tien koh­dal­la aset­tui 2,7 met­riin. Etäi­syyt­tä kuun­te­lu­pai­kal­le ker­tyi lo­pul­ta vain 2,5 met­riä. Voi­sin ku­vi­tel­la, et­tä suu­rem­mas­sa ti­las­sa jopa le­ve­äm­pi aset­te­lu toi­mi­si. Etäi­syyt­tä etu­sei­nään jäi 80 sent­ti­met­riä. Pie­nem­pi­kin etäi­syys tun­tui toi­mi­van, jos­kaan en kai­van­nut si­ten saa­ta­vaa hie­nois­ta li­sä­läm­pöä kes­ki­a­lu­eel­le tai bas­sol­le.

Pää­o­sa kuun­te­lus­ta ta­pah­tui put­kin (Mel­qui­a­des 6c33c). Pa­ris­sa oli sy­ner­gi­aa, jos­ta mai­nit­sin val­mis­ta­jal­le­kin. Ei ai­kaa­kaan, kun sain lis­tauk­sen Sa­min omas­ta ka­lus­tos­ta. Niin­pä niin. Lue li­sää haas­tat­te­lus­ta.

Ba­ro­net­ti

Olen kuul­lut ja omis­ta­nut usei­ta ko­ak­si­aa­li­kai­ut­ti­mia. Nii­den yh­tei­nen piir­re on ol­lut loo­gi­nen ja eheä ti­la­tois­to. Tar­koi­tan, et­tä ne on­nis­tu­vat useim­mi­ten ra­ken­ta­maan toi­mi­van il­luu­si­on le­veys-, kor­keus- ja sy­vyy­sak­se­leis­ta. Toi­sin sa­no­en hä­vi­ä­mään ää­ni­ken­täs­tä ja mu­sii­kin tiel­tä. Toi­saal­ta joi­den­kin kans­sa on me­ne­tet­ty to­naa­li­suu­den tai­kaa tai ajoi­tuk­sen tark­kuut­ta.

Pe­nau­di­on kans­sa ko­ko­nai­suus kuu­los­ti hal­li­tul­ta komp­ro­mis­sil­ta. Ko­ak­si­aa­lin tu­tut vah­vuu­det oli­vat tur­val­li­ses­ti mu­ka­na. Niin­pä Jan Gar­ba­re­kin Of­fi­cium No­vum täyt­ti vai­vat­ta kuun­te­lu­huo­neen hyp­noot­ti­sel­la etee­ri­syy­del­lään. Kai­ut­ti­met hä­vi­si­vät ko­ko­naan, ja ää­ni vir­ta­si va­paas­ti as­ke­leen kai­u­tin­lin­jan edes­sä (Jan Gar­ba­rek/Hil­lard En­semb­le: Of­fi­ci­al No­vum [ECM]).

Mikä kui­ten­kin pa­ras­ta, sä­vy­maa­il­ma osui pää­o­sin eri­no­mai­ses­ti oi­ke­aan. Esi­mer­kik­si ki­ta­ran soin­ti tun­tui ta­voit­ta­van ny­ans­sit her­kul­li­ses­ti. John McLaugh­li­nin Ani­sa-kap­pa­leen tul­kin­ta saa­vut­ti hel­pos­ti her­kän vi­reen­sä, ja sa­moin sa­mal­ta le­vyl­tä kap­pa­le You and Me nou­se­van in­ten­si­tee­tin (Za­kir Hus­sain: Ma­king Mu­sic [ECM]).

Tu­tuk­si hin­kat­tu levy ja­koi myös mui­ta on­nis­tu­mi­sia. Hus­sai­nin hä­mä­häk­ki­mäi­nen sor­mi­joo­ga eri­lai­sil­la pin­noil­la vä­lit­tyi mai­ni­on kim­moi­sas­ti. Ei siis luon­not­to­man te­rä­väs­ti, mik­ros­koop­pi­sen tar­kas­ti tai lais­kan puls­ke­as­ti. Luon­te­vas­ti.

Kai­u­tin ava­si yl­lät­tä­vän hie­nos­ti myös haas­ta­vam­mat kuo­ro­e­si­tyk­set. Yk­si sel­lai­nen on John Eli­ot Gar­di­ne­rin joh­ta­ma ja Mon­te­ver­di-kuo­ron täh­dit­tä­mä Bach-pa­ket­ti (Bach Can­ta­tas, vol 6: Köt­hen/Frank­furt [Soli Deo Glo­ria]). Levy on alus­ta lop­puun hen­ke­ä­sal­paa­van kau­nis­ta kuul­ta­vaa. Esi­tys­ten seu­raa­mis­ta aut­taa le­vyn mai­nio ää­nen­laa­tu.

Kuo­ron avau­tu­mi­nen ja kont­rol­loi­tu le­vit­täy­ty­mi­nen ti­laan on hie­noa kuul­ta­vaa. Te­ok­sen (Can­ta­ta no. 69a ”Lobe den Her­rn, mei­ne See­le”, BWV69a) no­pe­a­tem­poi­nen avaus pal­jas­taa ti­la­tois­ton puut­teet ja kes­ki­a­lu­een tuk­koi­suu­den. Kun voi­mak­kuu­den piti jär­ke­vä­nä, ei Pe­nau­di­ol­la il­men­nyt var­si­nai­sia vai­keuk­sia py­syä mu­ka­na. Oli­si­ko niin, et­tä siel­lä tääl­lä kai­pa­sin hie­nois­ta re­so­luu­ti­o­li­sää.

Sta­cey Ken­tin The Chan­ging Lights -levy on yk­si kes­to­suo­si­keis­ta­ni. Ar­tis­tin omin­ta­kei­nen, herk­kä ää­ni ja lah­jak­kaan tul­kit­si­jan sie­luk­kuus te­ke­vät kuun­te­lus­ta ai­na nau­tin­non. Pe­nau­di­on kä­sis­sä Ken­tin ää­nes­sä oli mu­ka­na lä­hes kaik­ki se tut­tu, jos­ta pi­dän ja pääl­le pi­sa­ra hu­na­jaa. Täs­sä yh­tey­des­sä sitä ma­ke­am­pi lop­pu­tu­los. Pi­kai­nen ver­tai­lu re­fe­rens­siin (San­ders 10c) pal­jas­ti 6.6:ssa ai­van mi­tät­tö­män häi­väh­dyk­sen na­saa­liut­ta, joka ei kui­ten­kaan ke­hit­ty­nyt var­si­nai­sek­si hai­tak­si.

Us­kal­tau­duin myös ulos tur­va-alu­eel­ta­ni. Ja­pand­roid­sin Post-Not­hing-al­bu­mi ei pyy­del­lyt an­teek­si, ei­kä ihan en­si­het­kel­lä Pe­nau­di­o­kaan. Ro­soi­nen in­die­tuu­le­tus ei tie­ten­kään nos­ta­nut huo­neen kat­toa, mut­ta jo­ta­kin säh­köis­tä säi­lyi pie­nen ele­men­tin liik­kees­sä­kin. He­art Swe­ats -kap­pa­leen sä­röi­nen ki­ta­ra­saun­di, syke ja silk­ka ener­gi­syys sai­vat pal­jon huo­neen täyt­tä­vää ti­laa. Sii­tä huo­li­mat­ta 6.6:n oli nöyr­ryt­tä­vä ja siir­ryt­tä­vä koh­te­li­aas­ti so­pi­vam­paan seu­raan. Ar­vat­ta­va mut­ta nyt myös omin kor­vin to­den­net­tu lop­pu­tu­los.

Ma­ti­ne­an var­si­nai­nen na­pa­kymp­pi kos­ket­ti jo sy­vem­mäl­tä. Pie­ter Wis­pel­weyn ja upe­a­soin­ti­sen En­semb­le Flo­ri­le­giu­min tul­kit­se­ma Vi­val­di avau­tui koko kau­neu­des­saan heti avaus­rai­dal­ta al­ka­en (Pie­ter Wis­pel­wey, Flo­ri­le­gium: Vi­val­di Con­cer­ti [Chan­nel Clas­sics]). Upe­a­tun­nel­mai­nen levy on sekä osoi­tus Wis­pel­weyn draa­man ta­jus­ta et­tä ky­vys­tä an­taa ti­laa ko­ko­nai­suu­del­le. Vaik­kei ky­sees­sä ole­kaan tuo­re jul­kai­su, se ei ole ot­teel­taan päi­vää­kään jul­kai­su­a­jan­koh­taan­sa van­hem­pi.

Tä­män teks­tin kan­nal­ta oleel­li­sem­paa on se, kuin­ka pie­ni kai­u­tin tai­pui yh­tä lail­la vim­mai­seen tu­leen ja tap­pu­raan (Al­leg­ro, RV 410) kuin sees­tei­sem­pään ja maa­lai­le­vam­paan her­kis­te­lyyn­kin (Si­ci­li­a­no, RV415). Tii­vis­tet­ty­nä oi­kein hy­vin, kun inst­ru­men­taa­tio oli lin­jas­sa vah­vuuk­sien kans­sa.

Myös ma­ta­lam­mal­le kai­vau­tu­va Lar­go-osa (RV 407) toi­mi niin mu­sii­kil­le oi­keut­ta te­ke­vä­nä kuin pie­nel­lä kai­ut­ti­mel­la on fy­sii­kan puo­les­ta lupa. Bas­so ulot­tui huo­nees­sa jopa lä­hel­le 40 hert­siä ei­kä si­ten jät­tä­nyt esi­tyk­ses­tä mi­tään oleel­lis­ta uu­pu­maan. Täs­sä koh­din kir­joi­tin pa­pe­ril­le ku­vaa­van sa­nan ”ba­ro­net­ti”; ei ken­ties ai­van yl­häi­sin­tä aa­te­lia, mut­ta omas­sa luo­kas­saan su­ve­ree­ni suo­riu­tu­ja.

Aja­tuk­sel­la ta­sa­pai­no­tet­tu

Pe­nau­dio 6.6cx Suo­mi 100 LE on kyp­säs­ti mu­sii­kil­le ta­sa­pai­no­tet­tu kai­u­tin. Sen soin­ti on eri­tyi­ses­ti akus­ti­sel­la ma­te­ri­aa­lil­la hie­man läm­min ja kut­su­va vaan ei yli­run­sas. Sel­lai­nen, joka saa hei­kom­mat­kin ää­nit­teet soi­maan sie­det­tä­väs­ti.

Sen ylä­pää on so­pi­val­la suun­tauk­sel­la si­vis­ty­nyt, kau­nis, ulot­tu­va ja soin­tui­sa­kin mut­tei veit­sen te­rä­vä tai viil­tä­vä. Täs­sä koh­din si­joit­te­lu ja maku vai­kut­ta­vat lop­pu­tu­lok­seen ai­na­kin jon­kin ver­ran. To­sin cem­ba­lon soin­nis­sa pie­ni li­sä­e­rot­te­lu ei oli­si hai­tan­nut­kaan. On mai­nit­ta­va, et­tä huo­nee­ni jäl­ki­kai­un­ta-ai­ka on ta­val­lis­ta olo­huo­net­ta ly­hy­em­pi ja yleis­soin­ti muu­ten­kin tum­mem­pi. Sil­ti pel­tien hän­tä soi pit­kään ja sa­met­ti­ses­ti.

Kes­ki­a­lue ei jää var­joon mut­tei myös­kään tee it­ses­tään lii­al­lis­ta nu­me­roa. Esi­mer­kik­si te­no­ri säi­lyt­ti luon­teen­sa, sa­moin sop­raa­no. Pe­ru­sää­net ovat kun­nos­sa, ei­kä kai­ut­ti­mes­sa ole va­ka­via, häi­rit­se­viä vä­rit­ty­miä. Si­joit­te­lun mer­ki­tys­tä ei voi kui­ten­kaan kos­kaan ko­ros­taa lii­kaa. Omas­sa ti­las­sa­ni jo­kai­seen ra­ja­pin­taan jäi run­saas­ti etäi­syyt­tä.

Pie­nen kai­ut­ti­men os­ta­ja ym­mär­tä­nee, et­tä fy­sii­kan la­ke­ja ei mi­kään muu­ta. Niin­pä suu­ria voi­mak­kuuk­sia, rä­jäh­tä­vää is­ke­vyyt­tä tai pun­tin tu­ti­naa ei ole tar­jol­la. Sen si­jaan läh­tö­koh­ta on mai­nio laa­du­kas­ta sub­woo­fe­ria miet­ti­väl­le. Vaik­ka it­se en var­si­nai­ses­ti sel­lais­ta kai­van­nut­kaan, niin ke­vy­em­pi hit­ti­mu­siik­ki ja voi­mal­li­sem­pi sin­fo­nia hyö­tyi­si­vät var­mas­ti ase­tel­mas­ta.

On­nis­tu­nut lop­pu­tu­los

Pie­ni kak­si­tie­kai­u­tin on ai­nai­nen ve­den­ja­ka­ja. Toi­saal­ta sel­lai­sen suun­nit­te­lu on joil­ta­kin osin help­poa, sil­lä muut­tu­jia on vä­hem­män kuin mo­ni­mut­kai­sis­sa rat­kai­suis­sa. Toi­saal­ta taas koko aset­taa ra­joit­teen­sa dy­na­mii­kal­le, ala­ra­ja­taa­juu­del­le, sä­röl­le ja mo­nel­le muul­le sei­kal­le.

Suo­mi 100-mal­li on kui­ten­kin luo­kas­saan vii­sain komp­ro­mis­sein ja fik­sul­la nä­ke­myk­sel­lä to­teu­tet­tu. Niin­pä tär­kein, eli ää­ni on kun­nos­sa. Li­säk­si mal­til­li­nen hin­ta te­kee sii­tä mo­nel­le re­a­lis­ti­ses­ti ta­voi­tet­ta­van pa­lan uniik­kia suo­mi­hi­fiä. Luu­len­pa, et­tä var­si­nai­sia mark­ki­na­pu­hei­ta on tur­ha pi­tää, sil­lä myyn­ti on jo al­ka­nut.

Tuote-esittely
Arvostelu

LISÄÄ LUETTAVAA

Totem KIN ONE  

KIN ONE on täysin uusittu lähtötason malli Totemin KIN-kaiutinsarjassa. 

Ø Audio laajentaa 

Ø Audio on lisännyt toisen kaiuttimen valikoimaansa. 

SEASin lelu 

Uusi Toy-kaiutin perustuu SEASin aiempaan Joy-sarjaan.  

Brinkmannin suoraveto juhlii

Brinkmannin Oasis-levysoitin täyttää 10. Anniversary Edition -versiota tehdään rajoitettu 100 soittimen erä.   

Aatami pöydälle 

Adam Audion uusi D3V-kaiutin on vain riittävän pieni (20 cm korkea ja 11,5 cm leveä) työpöydälle. 

Rotelin minivahvistin/dac

Rotel DX-5 on kompakti ja yksin­ker­tais­tettu vahvistin/dac työpöydälle tai pieniin tiloihin.  

Serblin & Sonin vahvistimet 

Serblin & Son ponnistaa Sonus faberin pohjalta. 

Liitäntöjä riittää 

Fiion uusi S15 on kunnianhimoinen striimeri. 

Linniltä kaksi uutta kaiutinta

Linnin uudet passii­vi­kai­ut­timet muuttuvat Exakt-valmiiksi muutamassa minuutissa. 

Kiiltävä saksalainen

MBL:n uusi C41-musiik­kist­riimeri pureutuu digitaalisen äänen säröön. 

Ylellinen verkko/cd-soitin audiofiileille

Auralic Aquila X3 on hyvin varusteltu ja täysin muokattavissa.

36 vuotta vanhaa kultaa

Monitor Audio on esitellyt uudistuneen kuuden kaiuttimen Gold 6G -kaiutinsarjan. 

Majorityn halpis­le­vy­soit­timet

Majorityn levysoittimet ovat käteviä ja edullisia soittimia niille, joilla on vähän tilaa ja budjettia.

Musical Fidelityn uusi levysoitin

Musical Fidelity M6xTT on raskaan sarjan akryy­li­le­vy­soitin. 

Suomen ensiesittelyssä

Rosso Fiorentino on tuonut markkinoille uuden siron Arno40-kaiuttimen.