Kan­sal­li­ses­ta stig­mas­ta poi­ke­ten So­lau­di­on tuot­teis­ta on tur­ha et­siä ko­ak­si­aa­lie­le­ment­tiä, me­tal­lis­ta ka­lot­ti­dis­kant­tia tai pyö­re­ää ylä-ää­nien suun­tain­ta. Val­mis­ta­jan pe­rus­pi­la­rei­ta ovat ele­ment­tien D´ap­po­li­to-si­joit­te­lu, ape­ri­o­dic vent -bas­so­kuor­mi­tus sekä ko­te­lon mo­ni­ker­ros­ra­ken­ne. Li­säk­si ja­ko­suo­din pi­de­tään yk­sin­ker­tai­se­na so­vit­ta­mal­la ele­ment­tien vas­teet kes­ke­nään luon­tai­ses­ti mah­dol­li­sim­man hy­vin yh­teen.

Pie­nen val­mis­ta­jan ta­voi­te ei ole pyr­kiä komp­ro­mis­sien uu­vut­ta­mil­le mas­sa­mark­ki­noil­le. Niin­pä var­si­nais­ta hin­nat al­ka­en -mal­lia ei So­lau­di­ol­ta ai­na­kaan tois­tai­sek­si löy­dy. Ny­kyi­sen mal­lis­ton pie­nin, nyt tes­tat­tu ja­lus­ta­mal­li Flare pai­naa 26 ki­loa per kap­pa­le. Yl­lä­tyk­se­nä ei siis tule, et­tä myös hin­ta on ase­moi­tu va­ka­vas­ti mu­sii­kin kuun­te­luun suh­ta­tu­van har­ras­ta­jan mu­kai­sek­si.

Mi­kään nöö­si­poi­ka ei So­lau­dio, tai mies sen ta­ka­na ole. Pet­ri hau­dut­ti ide­oi­taan vuo­sia en­nen mark­ki­noil­le as­tu­mis­ta. Ny­kyi­sen mal­lis­ton lip­pu­lai­van, Fu­si­o­nin, var­hai­nen ver­sio kuun­nel­tiin Hi­fi­maa­il­man nu­me­ros­sa 1/2016. Sa­man ju­tun yh­tey­des­tä löy­tyy fir­maa luot­saa­van Pet­ri Sal­li­sen haas­tat­te­lu, joka avaa So­lau­di­on tu­lo­kul­maa sy­väl­li­sem­min.

Us­kot­ta­va ra­ken­ne

Vaik­ka Flare mal­lis­ton mal­til­li­sin mi­toil­taan on­kin, niin sen kut­su­mi­nen pie­nek­si oli­si vä­hät­te­lyä. Mai­ni­tun mas­san ohel­la muut­kin mi­tat ovat mie­hek­käät: kor­keut­ta 54, le­veyt­tä 24 ja sy­vyyt­tä 40 sent­ti­met­riä. Mis­tään si­ros­ta kir­ja­hyl­ly­kai­ut­ti­mes­ta ei siis ole kyse. Näin val­mis­ta­ja ker­too ra­ken­tees­ta, joka on­kin va­kuut­ta­va:

”Ko­te­lo­ma­te­ri­aa­li­na on ko­ti­mai­nen 24 mil­li­met­riä pak­su, ai­dol­la 1,5 mil­li­met­rin ja­lo­puul­la vii­lu­tet­tu va­ne­ri. Ko­te­lo­ra­ken­tee­seen on li­säk­si la­mi­noi­tu mdf-ker­ros käyt­tä­en kah­ta eri­lais­ta re­so­nans­se­ja vai­men­ta­vaa elas­to­mee­ria. Ko­ko­nais­pak­suus on etu­le­vys­sä 50 mil­li­met­riä ja muis­sa ra­ken­teis­sa 40 mil­li­met­riä. Ko­te­lon si­säi­ses­sä vai­men­nuk­ses­sa käy­te­tään Twa­ron-kui­tua ja Ty­ro­tex-vaah­to­muo­via.”

Jykevää tekoa.

Jussi Arvio

Fla­reen on li­sä­hin­taan saa­ta­vil­la tyy­lin mu­kai­set va­ne­ri­ja­lus­tat hin­taan noin 400 eu­roa pa­ril­ta. Kir­joi­tus­het­kel­lä koi­pia ei ol­lut val­mii­na hyl­lys­sä, jo­ten omat, yk­si­tolp­pai­set Sky­la­nit sai­vat suo­riu­tua taa­kas­ta par­haan­sa mu­kaan. Pet­ri suo­sit­te­lee dis­kant­ti­lin­jan aset­ta­mis­ta kor­van kor­keu­del­le, ja tämä toi­ve myös to­teu­tui.

Rou­he­aa laa­tua

Flare nou­dat­taa val­mis­ta­jan tee­se­jä. Kas­vo­puo­lel­la on kak­si pa­pe­ri­kar­ti­ois­ta 165 mil­li­met­rin bas­so–kes­ki­ää­nie­le­ment­tiä, joi­den pö­ly­suo­jat on muo­toil­tu vai­hep­lu­gik­si. Näi­den kes­kel­le on upo­tet­tu 50 mil­li­met­rin nau­ha­dis­kant­ti, jol­le on jyr­sit­ty oma suun­tai­men­sa suo­raan ko­te­loon.

Kai­ut­ti­men sym­met­ris­tä ul­ko­nä­köä lei­maa na­tu­ra­lis­mi, sil­lä puun syyt ja reu­na­va­ne­rin ker­ros­ra­ken­ne on ha­lut­tu jät­tää ko­ros­tu­nees­ti esiin. Sa­mal­la on näh­tä­vis­sä jä­reä pin­ta­ma­te­ri­aa­li­vah­vuus. Vii­meis­te­ly on hie­noa, jos­kin luon­nol­li­sel­la ta­val­la rou­he­aa.

Val­mis­ta­ja suo­sii mat­ta­va­ha­pin­taa, mut­ta ti­lauk­ses­ta on saa­ta­vis­sa myös kiil­to­lak­kaus, mi­kä­li si­sus­tus sat­tui­si hyl­ki­mään luon­non hil­lit­tyä kau­neut­ta.

Ta­ka­na nä­ky­mä on laa­du­kas ja tar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen. Nä­ky­vil­lä on bas­son kuor­mi­tuk­ses­ta vas­taa­va, ver­kol­la suo­jat­tu ape­ri­o­dic vent -auk­ko sekä ros­te­ris­ta työs­tet­ty levy. Vii­mek­si mai­nit­tuun on kai­ver­ret­tu mal­li­ni­mi, sar­ja­nu­me­ro ja ce-mer­kin­tä sekä si­joi­tet­tu kai­u­tin­lii­tin.

Lii­tin it­ses­sään on ken­ties mark­ki­noi­den pa­ras, eli Car­das CPBP. Sen ne­ro­kas ja help­po­käyt­töi­nen me­ka­niik­ka jak­saa ihas­tut­taa eri­tyi­ses­ti haa­ruk­ka­liit­ti­miä tai pal­jas­ta joh­don­pää­tä käyt­tä­vää. En­sin­nä­kin se tar­jo­aa ta­sai­sen sekä yh­tä­ai­kai­sen ki­ris­tyk­sen plus- ja mii­nus­na­voil­le. Li­säk­si ki­ris­tys­ruu­vi on riit­tä­vän ko­koi­nen nak­ki­sor­mil­le­kin ja muu­ten­kin tun­tu­mal­taan mai­nio.

Pa­pe­ril­la lä­hes ta­va­no­mai­nen

Fla­ren vas­teek­si lu­va­taan 40–20 000 hert­siä, mut­ta val­mis­ta­ja ei il­moi­ta tar­kem­min, mil­lä vai­men­tu­mal­la lu­ke­miin pääs­tään. Herk­kyy­dek­si mai­ni­taan 86 de­si­be­liä (1 wat­ti/1 met­ri). Ni­mel­li­sim­pe­dans­sia tai suo­si­tel­tua enim­mäis­te­hoa ei mai­ni­ta. Ja­ko­taa­juu­dek­si on va­lit­tu 2 500 hert­siä.

Säh­köi­nen ase­tel­ma on suh­teel­li­sen ta­va­no­mai­nen kak­si­tie­kai­ut­ti­mel­le. Oleel­lis­ta on, et­tä laa­duk­kuus on mu­ka­na pie­nis­sä­kin yk­si­tyis­koh­dis­sa. Ja­ko­suo­din on lin­jan mu­kai­ses­ti teh­ty laa­duk­kais­ta kom­po­nen­teis­ta ja suun­ni­tel­tu mah­dol­li­sim­man yk­sin­ker­tai­sek­si. Ku­ten muis­sa­kin So­lau­di­on mal­leis­sa, löy­tyy si­säl­tä Jant­ze­nia fo­li­o­ke­loi­na ja Su­pe­ri­or Z -sar­jan kon­den­saat­to­rei­na.

Bas­son ape­ri­o­dic vent -kuor­mi­tus poik­ke­aa jon­kin ver­ran ylei­sim­mis­tä rat­kai­suis­ta. Sen ää­nel­li­nen ta­voi­te on yh­dis­tää ref­lek­si­kuor­mi­tuk­sen ja trans­mis­si­o­lin­jan hy­vät puo­let jär­ke­väk­si komp­ro­mis­sik­si.

Cardas CPBP-liitin, kenties paras laatuaan.

Jussi Arvio

Tek­ni­ses­ti kat­sot­tu­na ky­sees­sä on hal­li­tus­ti vuo­ta­va ko­te­lo­rat­kai­su, jol­la on mah­dol­lis­ta saa­vut­taa sul­jet­tua ko­te­loa pie­nem­mäl­lä to­teu­tuk­sel­la yh­tä tark­ka ja dy­naa­mi­nen bas­so­tois­to. Hal­lit­tu vuo­to ta­saa sekä im­pe­dans­si­käy­tös­tä et­tä vas­tet­ta. Haas­tee­na on, et­tä ra­ken­ne vaa­tii tar­kan op­ti­moin­nin toi­mi­ak­seen. Ku­ten ai­na, il­mais­ta lou­nas­ta ei fy­sii­kan maa­il­mas­sa ole tar­jol­la.

Al­ku­a­se­tel­ma

Kos­ka olin jo ai­em­min tu­tus­tu­nut Pet­rin aja­tuk­siin, osa­sin en­na­koi­da mie­len­kiin­tois­ta kuun­te­lu­ses­si­o­ta. Myös ai­em­pi ko­ke­mus Fu­si­on-lat­ti­a­kai­ut­ti­mis­ta oli etäi­se­nä kuu­lo­muis­tis­sa mut­ta si­tä­kin kirk­kaam­pa­na muis­tiin­pa­nois­sa­ni. Kaik­ki tämä hel­pot­ti al­ku­a­se­tel­man ra­ken­ta­mis­ta.

Kai­ut­ti­met aset­tui­vat esi­kuun­te­lun pe­rus­teel­la mel­ko no­pe­as­ti ta­sa­si­vui­sen kol­mi­on mu­kai­ses­ti: 240 sent­ti­met­rin etäi­syy­del­le toi­sis­taan ja sa­man ver­ran kuun­te­lu­pai­kal­ta. Etäi­syy­dek­si etu­sei­nään jäi 60 sent­ti­met­riä. Ta­sa­pai­noi­sin lop­pu­tu­los syn­tyi, kun suun­ta­sin kai­ut­ti­met kuun­te­lu­pis­tee­seen si­ten, et­tei Fla­ren si­sä­sei­niä nä­ky­nyt kuun­nel­ta­es­sa. Dis­kan­tin kes­ki­koh­ta nou­si lat­ti­a­ta­sos­ta 97 sent­ti­met­rin kor­keu­del­le.

Tut­tu dna

Flare pal­jas­ti pe­ri­män­sä he­tim­mi­ten. En­sim­mäi­sek­si huo­mio kiin­nit­tyi rau­hal­li­seen mut­ta so­pi­van erot­te­le­vaan il­mai­suun. Tai toi­sin il­mais­tu­na nau­tit­ta­vaan ta­sa­pai­noon, jos­sa mi­kään osa-alue ei pyri kyy­när­pää edel­lä ha­ke­maan etu­lyön­ti­a­se­maa. No­pe­as­sa kuun­te­lus­sa tämä sä­vyk­kyys saat­tai­si kään­tyä myös hie­noi­sek­si ylä­pään vai­meu­dek­si. Se ei oli­si kui­ten­kaan koko to­tuus.

Näin kir­joi­tin ai­em­min Fu­si­o­nis­ta, ja se pä­tee myös Fla­reen: ”Dis­kan­tin an­ti on kak­si­ja­koi­nen. Val­mis­ta­ja on sel­väs­ti tie­toi­ses­ti vi­rit­tä­nyt sen enem­män­kin miel­lyt­tä­väk­si kuin lä­pi­va­lai­se­vak­si yli­ää­ni­ty­kik­si. Sä­vyil­tään se on kui­ten­kin oi­ke­an oloi­nen. Se on myös tark­ka ja puh­das. Ää­ni ei sor­ru ylie­tee­ri­sek­si tai ki­lah­dus­ten kai­ku­ja eri­tyi­sen ko­ros­tu­nees­ti kai­va­vak­si. Ke­raa­mi­siin tai ti­mant­tie­le­ment­tei­hin tot­tu­neil­le ylä­pää saat­taa vai­kut­taa jopa peh­me­äl­tä.”

Bas­son kans­sa oli ta­pah­tu­nut ke­hi­tys­tä en­sim­mäi­seen Flare-pro­to­tyyp­piin ver­rat­tu­na. Muis­tan kuul­lee­ni ver­si­o­ta, jos­sa ulot­tu­vuut­ta oli li­sät­ty ko­koon näh­den mel­ko reip­paas­ti. Ää­ri­päi­den vä­li­nen ba­lans­si oli vie­lä tuol­loin uhat­tu­na, mikä il­me­ni ää­nes­sä lie­vä­nä rau­hat­to­muu­te­na ja epä­ta­sai­suu­te­na. Li­säk­si ste­re­o­ku­va jäi puut­teel­li­sek­si, ja ää­ni pai­not­tui lii­kaa kai­ut­ti­miin.

Lo­pul­li­ses­sa ver­si­os­sa Pet­ri oli uh­ran­nut pii­run ver­ran ulot­tu­vuut­ta sekä teh­nyt jou­kon mui­ta­kin tai­ko­ja me­ka­nii­kan ja elekt­ro­nii­kan sa­ral­la. Hyvä niin, sil­lä Lie­dos­sa kuul­tu lop­pu­tu­los kiit­ti ja kii­la­si Fla­ren suo­raan hin­ta­luok­kan­sa kiin­nos­ta­vim­paan pää­hän.

To­sin tä­hän vaa­dit­tiin oi­ke­at oheis­romp­peet. Esi­mer­kik­si 15-wat­ti­nen, omal­la pe­li­ken­täl­lään vään­tä­väk­si väi­tet­ty 6c33c se -put­ki­vah­vis­tin sai väis­tyä ab- ja d-luok­kais­ten voi­man­pe­sien edes­tä. Vaik­ka ylä­pää toi­mi­kin ylä­kes­ki­a­lu­eel­ta al­ka­en eri­no­mai­ses­ti, al­koi ala­kes­ki­a­lue puu­rou­tua ja bas­so­pää peh­me­tä voi­mak­kuut­ta nos­tet­ta­es­sa.

Sa­no­taan­ko niin, et­tä La­lon ker­ras­saan upea sel­lo­kon­sert­to toi­mi jopa en­si­o­san ko­meis­sa nou­suis­sa vie­lä put­ki­ve­toi­ses­ti, mut­ta sitä sy­vem­mil­le ve­sil­le en toh­ti­nut ede­tä.

Vaik­ka jo­kai­nen est­ra­dil­la käy­nyt lai­te toi oman sel­vän, pi­kan­tin viit­teen­sä, niin Fla­ren pe­ru­sää­ni säi­lyi tun­nis­tet­ta­vas­ti sa­ma­na. Tä­män pe­rus­teel­la kai­u­tin on suh­teel­li­sen ta­sa­pai­noi­nen mut­tei sen­tään vail­la omaa per­soo­naa.

So­pi­vas­ti sä­vy­käs

Pa­ras­ta Fla­res­sa oli­kin sen imp­res­si­o­nis­ti­nen ote: sä­vy­maa­il­man so­pi­va ko­ros­tus, ää­nen­vä­rin luon­nol­li­suus ja mu­sii­kil­le oi­keut­ta te­ke­vä lä­pi­nä­ky­vyys. Hyl­lyn le­vy­se­di­men­teis­tä löy­tyi al­bu­mei­ta, jot­ka ovat jää­neet lii­an vä­häl­le soi­tol­le mut­ta sai­vat nyt kai­va­tun tuu­le­tuk­sen.

En­sim­mäis­ten jou­kos­sa ho­pe­a­lau­ta­sel­le las­keu­tui Hof­f­man­nin ker­to­muk­set. Lie­väs­ti ohut ja het­kit­täin dy­na­mii­kal­taan ka­pe­ah­ko ää­ni­te taan­tuu hel­pos­ti tyl­säk­si kor­va­kiu­sak­si. Ai­na­kin jos kai­ut­ti­men pai­no­tus on ylä­pää­tä ja yli­a­va­raa ke­veyt­tä suo­si­va. Täl­löin tal­len­teen sa­li­kai­ut, äs­sän su­hah­duk­set, ai­ka ajoin lie­väs­ti na­saa­lit vo­kaa­lit ja esiin nou­se­vat viu­lut muo­dos­tu­vat lä­hin­nä är­syt­tä­vik­si pis­te­ää­nik­si. Flare oli ti­lan­teen ta­sal­la so­pi­van koh­te­li­aal­la tul­kin­nal­laan.

Hil­pe­än te­ok­sen upe­at aa­ri­at suo­ras­taan pa­kot­ti­vat hy­myn huu­lil­le. Jäin jopa kor­va­kuu­lol­ta ve­res­tä­mään jo kau­an sit­ten kuih­tu­nut­ta rans­kan-kor­vaa­ni lib­re­ton si­jaan. Mai­nio ik­ku­na ke­ve­än oop­pe­ran, ope­ret­tien ja ker­ron­nal­li­sen mu­sii­kin ka­ve­rik­si, kir­ja­sin pa­pe­ril­le. Kehu, jon­ka edel­ly­tyk­se­nä on pe­ru­sää­nien toi­mi­vuus ja pie­ni bril­jee­raa­mi­sen tar­ve

.

Ta­sa­pai­no säi­lyi riit­tä­vän pit­käl­le voi­mak­kuu­den kas­va­es­sa ja näyt­tees­tä riip­pu­mat­ta. Niin­pä ai­ka ajoin tu­lin huo­maa­mat­ta ruu­van­neek­si voi­mak­kuut­ta to­del­lis­ta tar­vet­ta suu­rem­mak­si.

Bas­son al­ka­va komp­res­sio ker­toi kui­ten­kin kas­te­pis­teen, kun sitä väen vän­gäl­lä met­säs­tin. Täl­löin lä­hes­tyt­tiin jo huo­les­tut­ta­vas­ti ta­soa, jol­la tus­kin on tar­koi­tus ko­sis­kel­la Fla­ren po­ten­ti­aa­lis­ta os­ta­ja­kun­taa. Dis­kan­tin soin­nik­kuus oli ka­ran­nut har­mau­den puo­lel­le jo het­keä ai­em­min.

Var­si­nai­sik­si ra­joit­teik­si en ää­ri­ha­vain­to­ja kut­sui­si, sil­lä Wag­ne­rin Rei­nin­kul­ta soi su­ve­ree­nis­ti, ja se tie­to riit­tä­nee mo­nel­le jo re­fe­rens­sik­si. Ai­na­kin pi­täi­si.

Se, mis­sä pik­ku­ve­li jou­tui an­tau­tu­maan iso­ve­li Fu­si­o­nil­le, oli odo­te­tus­ti­kin re­ak­ti­o­herk­kyys ja ylei­nen help­pou­den sub­jek­tii­vi­nen tun­tu. Flare ei mis­sään vai­hees­sa kuu­los­ta­nut pie­nel­tä, mut­ta vä­hem­män hen­git­tä­väl­tä ja va­pau­tu­neel­ta kuin isom­pan­sa.

Toi­saal­ta oleel­li­sem­paa on se, et­tä Flare-pa­rin saa omak­seen kar­ke­as­ti ot­ta­en yh­den Fu­si­o­nin hin­nal­la. Fla­ren ulot­tu­vuus oli omas­sa 20 ne­li­ö­met­rin ti­las­sa­ni ai­van riit­tä­vä. Sik­si ei ole mark­ki­na­jar­go­nia to­de­ta, et­tä pik­ku­ve­li tar­jo­aa puo­leen hin­taan suu­ren osan iso­vel­jen vah­vuuk­sis­ta, mi­kä­li huo­ne py­syy mal­til­li­sen ko­koi­se­na ja vah­vis­tin on va­lit­tu oi­kein.

Ta­ri­nan yti­mes­sä

Ihai­lin myös Fla­ren ky­kyä ra­ken­taa ta­ri­naa ja yl­lä­pi­tää jän­ni­tet­tä. Mu­sii­kin elä­es­sä kai­u­tin tai­tei­li jous­ta­val­la ot­teel­la säi­lyt­tä­en kui­ten­kin riit­tä­vän re­hel­li­syy­den. Jo­ta­kin ale­a­to­ri­seen ot­tee­seen vih­jaa­vaa oli sel­väs­ti mu­ka­na. Ro­man­tik­ko sa­noi­si, et­tä soin­nut ei­vät su­la­neet sä­ve­lik­si.

Vii­le­än asi­al­li­seen ja vii­mei­sen pääl­le kont­rol­loi­tuun mo­ni­to­ri­kai­ut­ti­meen tot­tu­nut saat­tai­si häm­mäs­tyä sii­tä, kuin­ka pal­jon mu­sii­kis­sa on kor­viin osu­van tin­gel­tan­ge­lin ta­ka­na ihan oi­ke­aa kuun­nel­ta­vaa. Eri­no­mai­sek­si esi­mer­kik­si täs­tä käy vaik­ka­pa Wal­to­nin 1. sin­fo­ni­an al­ku, al­leg­ro as­sai. Tuo ho­pe­a­kie­kol­le pää­ty­nyt, alun pe­rin 1950-lu­vul­la ää­ni­tet­ty teos ei var­si­nai­ses­ti ko­sis­ke­le hi­fis­tiä. Pi­kem­min­kin päin­vas­toin.

Flare aset­ti mu­sii­kin etu­si­jal­le hy­vin ko­ko­nais­val­tai­ses­ti. Sen kans­sa le­vyn ää­ni­tek­ni­set puut­teet ja mo­no­fo­ni­suu­den ka­peus ei­vät tu­hon­neet si­säl­löl­lis­tä sa­no­maa. Ajoit­tain yli­te­rä­väs­ti pis­tä­vät vas­ki­o­suu­det ei­vät esi­mer­kik­si rä­käis­seet kor­vil­le mo­ni­to­ri­mai­sen te­hok­kaal­la yk­si­nuot­ti­suu­del­la. Te­hok­kuus ja voi­ma ovat kak­si eri asi­aa. Fla­rel­la sekä sävy et­tä voi­ma­suh­de oli­vat kes­ke­nään ta­sa­pai­nos­sa.

Ää­nes­sä il­me­ni laa­dul­li­sia omi­nai­suuk­sia, jot­ka nos­ti­vat kai­ut­ti­men viit­tä vail­le inst­ru­men­tik­si pa­hai­sen tois­ti­men si­jaan. Flare ot­ti myös tie­toi­sen pe­sä­e­ron 2000-lu­vun tren­diin, joka suo­sii in­ho­re­a­lis­mia ja me­tal­li­työs­tön mo­no­to­ni­suut­ta. Oli­si­ko Ilo­lan kas­va­tis­sa ri­paus Tos­ca­naa?

Snobi, mut­ta hy­väl­lä ta­val­la

Täs­sä vai­hees­sa on käy­nyt sel­väk­si, et­tä Pet­rin suun­nit­te­le­ma tu­lo­kas osui omaan ma­ku­her­moo­ni. Sil­lä on oma per­soo­nan­sa, joka ei suin­kaan ole kaik­kea kai­kil­le. Se on kai­u­tin, joka va­lit­see kuu­li­jan­sa.

En­kä nyt viit­taa sel­lai­seen ve­den­ja­ka­jaan, jol­lai­sek­si vaik­ka­pa mo­net laa­ja­kais­ta­kai­ut­ti­met ark­ki­tyyp­pi­ses­ti miel­le­tään. Flare ei ole sii­nä mie­les­sä mar­gi­naa­li­tuo­te, et­tä sen vah­vuus oli­si yh­des­sä poik­keuk­sel­li­ses­sa omi­nai­suu­des­sa kah­den muun kus­tan­nuk­sel­la.

Oleel­li­nen ky­sy­mys on, et­tä oli­si­ko So­lau­di­on pis­kui­sin si­nul­le so­pi­va vaih­to­eh­to? Ohei­nen pi­ka­tes­ti an­taa os­viit­taa: Se ei so­vel­lu ham­pu­ri­lai­sia laa­tu­ruo­ka­na pi­tä­vil­le, ne­tis­tä vaat­teen­sa hank­ki­vil­le tai vä­lin­pi­tä­mät­tö­mäs­ti hou­sun­sa si­lit­tä­vil­le. Se myös hy­mäh­täi­si hips­te­rin tren­dik­kääl­le ipa-olu­el­le, jos viit­si­si. Ja kaa­tai­si sa­mal­la la­siin til­kan Do­mai­ne de la Ro­ma­nee-Con­tia, jol­la huuh­te­li­si äs­kei­sen aja­tuk­sen nie­luun­sa.

Leik­ki leik­ki­nä. So­lau­dio Fla­ren eteen an­tau­tu­va saa osak­seen kiin­nos­ta­van ja vä­ri­kyl­läi­sen mu­siik­kie­si­tyk­sen ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Se on kai­u­tin, joka ha­lu­aa par­haan­sa mu­kaan pa­ran­taa omis­ta­jan­sa elä­män­laa­tua ole­mal­la omil­la sään­nöil­lään ja eh­doil­laan eri­no­mai­nen, si­vis­ty­nyt ja eh­kä hie­man jopa kuu­li­jaan­sa tyy­li­tie­toi­sem­pi.

Oheis­lait­teis­to tes­tin ai­ka­na:

Ää­ni­läh­teet:

Tent­labs b-Drive -cd-pyö­ri­tin

To­tal­dac D1 in­teg­ral li­sä­vir­ta­läh­teel­lä

Kai­ut­ti­met:

San­ders 10C

Elac BS U5

Vah­vis­ti­met:

Mal­qui­a­des 6c33c

San­ders Mag­tech

San­ders Pre

Soul­no­te SA730

Vi­tus Au­dio RI100

Kaa­pe­lit:

Gra­di­tech

Mo­ga­mi