Lo­pul­ta­kin le­vyl­lä

Vuon­na 2016 Hel­sin­gin juh­la­vii­koil­la ko­et­tu mut­ta jo 2014 tal­ti­oi­tu Lau­rie An­der­so­nin ja Kro­nos Qu­ar­te­tin Land­fall on nyt sit­ten jul­ki­tuo­tu ää­nit­tee­nä­kin. No, eh­kä vii­ve on ol­lut vain hy­väs­tä, sil­lä kon­ser­tis­sa hie­man etäi­sek­si jää­nyt teos on jän­te­vöi­ty­nyt ja jä­sen­ty­nyt ai­van toi­sen ta­son ta­pauk­sek­si stu­di­o­tek­ni­sen jäl­ki­työs­tön kei­noin. Jos­kus näin­kin päin ja ken­ties osit­tain sik­si, et­tä live-ve­don vi­su­aa­lis­ten ele­ment­tien puut­tu­mi­nen mah­dol­lis­taa kes­kit­ty­mi­sen mo­ni­o­sai­sen te­os­ko­ko­nai­suu­den mu­sii­kil­li­siin vah­vuuk­siin.

New Yor­kia lo­ka­kuus­sa 2012 run­nel­leen hir­mu­myrs­ky San­dyn ai­heut­ta­mia tu­ho­ja ja tun­to­ja pei­laa­va teos on osien­sa ni­miä myö­ten oh­jel­mal­li­nen ko­ko­nai­suus ja niin tai­ta­vas­ti ra­ken­net­tu, et­tä se on pak­ko kuun­nel­la ker­ral­la läpi. Ta­ri­nan ker­to­ja on toki ai­em­min­kin pu­he­ään­tään mo­nin eri va­ri­aa­ti­oin suo­dat­ta­nut An­der­son it­se, mut­ta täl­lä ker­taa ta­ri­na ja sen dra­ma­tiik­ka pai­not­tu­vat enem­män­kin mu­siik­kiin sekä ää­neen kuin pu­hee­seen – jopa ra­di­oa­tel­jee-tyyp­pi­se­nä kuu­lo­ku­vien ka­val­ka­di­na, jos­ta löy­tyy myös mi­ni­ma­lis­ti­sia Reich/Glass-vi­vah­tei­ta.

Jaak­ko Erä­puu