Mika Kankainen
Nostalgista hifiä – Onkyo Grand Integra M-510
Hienoa shampanjan väristä jättiläistä ei voi olla ihailematta. Monen aikalaisensa tavoin sen tunnistaa välittömästi nousevan auringon maasta tulevaksi. Tosin sen ajaton ja konservatiivinen muotoilu mittareineen ja jalopuupäätyinen jakaa mielipiteitä.
Onkyo perustettiin Japanissa vuonna 1946 nimellä Osaka Denki Onkyo K.K. Sen lyhennetty nimi Onkyo tarkoittaa vapaasti käännettynä äänen harmoniaa.
Alusta saakka yhtiön fokus oli tiukasti kuluttajille suunnatussa viihde-elektroniikassa – segmentissä, jossa se kasvoi yhdeksi merkittävistä pelureista. Valmistajan kenties kuuluisimpia laitteita ovat viritinvahvistimet 70-luvulta sekä kasettisoittimet tai loistavat virittimet T-909 ja T-9990 80-luvulta. Ja tietty myös M-sarjan vahvistimet.
Onkyo Grand Integra M-510 on yksi yhtiön järeimpiä ja samalla kauneimpia luomuksia. Mekaanisesti erittäin laadukas työnjälki yhdessä 63 kg:n massan ja vakuuttavien teholukemien (2×1,2 kW jatkuvaa tehoa 1 ohmin kuormaan) kanssa oikeuttavat sen suoraan vahvistimien raskaaseen sarjaan.
Kovista lukemista huolimatta päätteen suunnitteluun uhrattiin huomattavan paljon aikaa ja vaivaa, jotta sen järeys ei aiheuttaisi mitään kompromisseja äänenlaadun suhteen. Vahvistimen “Real-Phase” virtalähde yhdessä peräkkäisten järeiden muuntajien, tasasuuntaussillan ja kondensaattorien kanssa pitävät sen vaihekäyttäytymisen optimaalisena, ja suojattu kaksoismonorakenne varmistaa häiriöttömän teknisen suorituskyvyn.
Tämä kotonani vieraillut Onkyo Grand Integra M-510 on yksi 50 kappaleen rajoitetusta, läntisille markkinoille tarkoitetusta erästä. Kyseessä on siis kohtuullisen harvinainen herkku, vaikka Aasiassa näkyykin liikkeellä ja käytössä jonkin verran paikallisia malleja.
Vuosina 1984–1992 valmistetun päätteen listahinta on ollut aikanaan 850 000 jeniä eli noin 6 500 €, kun huomioon ei oteta inflaatiota. Ei siis ihan joka pojan pääte hintansakaan puolesta.
Kyseinen yksilö on vasta huollettu ja säädetty Audiotasossa, ja mittausraportin mukaan se ylittää edelleen tehtaan sille asettamat speksit kunnioitettavasta iästään huolimatta.
Halusimme selvittää, miten tämä aikansa huippupääte pärjää moderneille vahvistimille. Tai modernien ja modernien, sillä sen vertailukohdaksi valikoitui McIntoshin MA-2275 putki-integroitu kokonaisena tai pelkän päätteen roolissa. McIntoshin parina oli Shindo Aurieges MM, eli ihan tasaväkisestä kamppailusta ei ollut kyse – puolin taikka toisin. Onneksi huushollissa on kuitenkin vastikään vieraillut pari muutakin järeää transistoripäätettä vertailupohjaa antamassa.
Vakuuttavan elegantti
Onkyo Grand Integran kytkeminen settiin on mutkaton toimenpide, kunhan vain ottaa huomioon, että se saavuttaa maksimitehonsa nykystandardia alemmalla 1 voltin sisääntulojännitteellä. Tämän vuoksi päädyin hyvin nopean kokeilun jälkeen käyttämään päätteen Variable-tuloa, jolla päätteen äänentasoa voi säätää kanavakohtaisesti. Etuvahvistimen käytettävyys parani huomattavasti.
Hillitysti toimivan luukun taakse piilotetuista kytkimistä löytyy mm. sisääntulon valitsin (Fixed/Variable), käytetyn kaiutinparin valinta sekä kookkaiden tehomittareiden asteikon ja valaistuksen säätöpainikkeet. Kaikki nämä toimivat mekaanisesti virheettömästi, jopa eleettömästi.
Takapaneelista löytyy järeät liittimet kahdelle kaiutinparille ja myös aiemmin mainitut Fixed/Variable-inputit rca-liittimin varustettuna. Virtajohto on aikakaudelle tyypillisesti kiinteää mallia.
Virran kytkemisen jälkeen päätteestä kuuluu voimakas releiden napsahdus, ja musiikki alkaa soljua huolimatta vielä hetken jatkuvasta vahvistimen lämmittämissekvenssistä, jota erillinen merkkivalo indikoi.
Kaikki on niin kuin ennenkin, vai onko sittenkään? Tämä järkäle on nimittäin soundinsa puolesta mielenkiintoisen kaksijakoinen tuttavuus, sillä sen olemus ja tekninen suorituskyky lupailevat hyvin perinteistä japanilaista äänenlaatua.
Kova kuin graniitti
Joidenkin mittaustuloksia tukevien lähteiden mukaan Grand Integra ajaa mitä tahansa kaiuttimia, ja tätä lausuntoa en epäile hetkeäkään. Voimaa ja tiukkaa kontrollia päätteessä nimittäin tuntuu olevan vähintäänkin yhtä paljon kuin moderneissa D-luokkaisissa monoissa, jotka vierailivat jokin aika sitten referenssinä toimivien NS-1000 kaiuttimien edessä.
Tukevan kotimaisen progen kanssa bassoilla tuntuu olevan hieman enemmän ulottuvuutta McIntoshiin verrattuna, kuten myös rytmistä erottelukykyä varsinkin nuottien nopean sammumisen suhteen. Alukkeen toisto on samaa tasoa.
Keskialue on kallellaan tarkkaan ja analyyttiseen, vaikkei kunnolla lämmennyt pääte kuulostakaan aivan stereotyyppisen järeältä AB-luokan koneelta. Miles Davisin trumpetin soundissa on mukana annos herkkyyttä, harkitun kuuloista hienovaraisuutta ja sävyjä, ja näillä eväillä se pysyy hyvin kuunneltavana.
Yläpää soi niin ikään tarkasti ja erottelevasti, mutta jää hieman karhean kuuloiseksi peltien soidessa terävästi ja aavistuksen kihisevästi. Tämän vuoksi pidemmissä kuuntelurupeamissa NS-1000:n silottelematon luonne tulee harvinaisen selväksi, ja välillä tekee mieli palata putkien pariin tai ainakin laskea hieman äänenvoimakkuutta.
Onkyon soundi on hyvin vakuuttava ja selkeä, eikä pääte notkahda kovemmassakaan menossa. Kaiken voiman ja kontrollin lisäksi se tarjoilee paikoin yllättävän hienovaraisesti soljuvan keskialueen, vaikka kokonaisuudessa onkin mukana samalla kovuutta, karheutta ja pientä mekaanisen suorittamisen tuntua.
Onkyo on omien kokemusteni perusteella selvästi tiukempi ja rokimpi tapaus kuin esimerkiksi salonkikelpoinen Accuphase tai legendaarisen Luxmanin vastaavat tuotteet, samasta syntyperästään huolimatta. Tässä suhteessa sen olemus saattaa pettää.
Niin tai näin, en sanoisi Onkyon jäävän jälkeen moderneista vastineistaan. Mieleen tulee vain hajanaisia ajatuksia systeemin synergiasta ja päätteelle sopivammista kaiutinseteistä. Olisi kutkuttavaa kuulla päätettä sopivassa ympäristössä esimerkiksi legendaaristen Dunlavy SC-IV/A kaiuttimien kanssa.
Arvokas keräilykohde vai todellinen käyttöesine
Suppeasta valmistusmäärästään ja loistavasta kunnostaan johtuen tämä Onkyo Grand Integra M-510 -yksilö voisi hyvin olla jonkun japanilaisista hifilaitteista pitävän keräilijän tai vintageharrastajan märkä päiväuni. Tämän subjektiivisen kokeilun jälkeen en näe sen päivittäiselle käytölle mitään estettä.
Päätteen edelleen suhteellisen korkeasta rahallisesta arvosta huolimatta se on pitkäikäinen ratkaisu, sillä se on kytkentäkaavionsa ja erilliskomponenttien ansiosta täysin huollettavissa.
Pääte myös kestää äänenlaadullisen vertailun uusiin ja moderneihin saman hintaluokan laitteisiin, mutta sen ulkonäössä voi olla sulateltavaa. Laitetelineen tulee ainakin olla riittävän kookas ja tukeva.
Itse pidän ajattomista esineistä, jotka toimivat luotettavasti vuodesta toiseen. Tämä Onkyo on ehdottomasti juuri sellainen. Eikä ulkonäkökään hullumpi ole, kun siihen muutaman viikon totuttelee.
Teksti ja kuvat: Mika Kankainen
Teksti on yhteenveto Hifimaailma-lehdessä nro 7/2013 julkaistusta kokeilusta.