Mauri Eronen
Optoma UHD40 -projektori: Pikseleitä pikkurahalla
Vertailimme viime numerossa vajaan tuhannen euron full hd -projektoreita. Muutaman lisäsatasen sijoittaminen 4k-tykkiin tuntuu päivänselvästi kannattavalta. Saahan pikselien lisäksi tuen hdr-kuvalle, jonka pitäisi taata parempi kontrasti, suurempi väriavaruus ja kaikin puolin vaikuttavampia leffaelämyksiä.
Aito 4k-projektori maksaa edelleen maltaita. Edullisemmissa 4k-malleissa, kuten Epsonin tai JVC:n tykeissä lisätarkkuus on saatu aikaan full hd -paneelin pikseleitä nopeasti siirtämällä. Vastaavaan kikkaan perustuvan 4k-tykin saa nyt reilusti alle kahdella tonnilla.
Sekä BenQ:lla että Optomalla on kumpaisellakin pari mallia, jotka ovat selvästi halvempia kuin kilpailijoilla. Ne perustuvat Texas Instrumentsin hiljattain esiteltyyn pieneen (0,47-tuumaiseen) dlp-piiriin ja kuuluvat luonnollisesti pikselien siirrolla luotuun pseudo-4k-mallien sarjaan. Itse paneelin natiiviresoluutio on edelleen 1 920 x 1 080 kuvapistettä, minkä valmistajakin käyttöohjeessa myöntää.
Optoman lupaukset UHD40:lle ovat komeat: 4k-tarkkuus, 500 000:1 kontrastisuhde, hdr-tuki, ällistyttävät värit, 2 400 ansi-lumenia. Hinta silti vain 1 500 euroa. Laajennettua väritoistoa valmistaja ei edes väitä tukevansa, vaan ilmoittaa rehellisesti kyseessä olevan blu-rayltäkin tutun rec709-avaruuden.
Mutta entäs kun hdr:stä ei tunnu olevan merkittävää hyötyä edes useiden tuhansien eurojen hintaisissa projektoreissa (tästä lisää Hifimaailman numerossa 1/2017)? Mihin kykenee selvästi edullisempi projektori? Hdr aiheuttaa enimmäkseen päänvaivaa kalibroinnin suhteen, kun kuvan yleiskirkkauden säätämiseen tarvittava siirtofunktio runttaa hienon alkuperäissignaalin projektorin kyvyille sopivaksi.
Ongelma pienenisi, jos projektorit (tai televisiot) kykenisivät hdr:n tarjoamiin teoreettisiin huippukirkkauksiin ja suuriin väriavaruuksiin. Nyt kompromisseja täytyy tehdä tone mappauksessa, eli kirkkaus- ja väri-informaation muokkaamisessa standardia suppeampiin tosielämän näyttölaitteisiin. Jotkin laitteet osaavat kyllä tulkita hdr-signaalia hyvin. Parhaimmillaan kuva on jopa parempi kuin tavallisella sdr-kuvalähteellä.
Iso kuva läheltä
UHD40 tarjoaa suurehkon kuva jo lähietäisyydeltä 1,6-kertaisella zoomilla varustetulla linssillä. Optiikan heittosuhde on 1,21–1,59-kertainen, eli parin metrin kuvan saa lyhimmillään 2,4 metrin ja zoomin toisessa ääripäässä 3,2 metrin etäisyydeltä.
Kuvan sijaintia voi hienosäätää pystysuunnassa kymmenen prosenttia linssinsiirrolla. Eli siis metrin korkealla kuvalla siirtovaraa on kymmenen senttiä. Käytännössä tykki tulee asentaa niin, että kuvan ylä- tai alareuna riippuen asennuspaikasta on projektorin korkeudella.
Lampun kirkkaassa tilassa ja brilliant color -säädin kaakossa mittasimme cinema-tilassa maksimivalovirraksi 1 060 lumenia. Kalibroituna reference-tilassa valovirta on zoomin maksimiasennossa 495 tai 750 lumenia lampun tehotilasta riippuen. Valoteho laskee 10 prosenttia zoomin minimiasennossa.
Projektorissa on kaksi hdmi-tuloa, joista toinen on tarkoitettu 4k-signaalille. Molemmat liitännät kyllä hyväksyvät 3 840 x 2 160 -resoluution, mutta vain toinen niistä ymmärtää hdr-kuvan päälle.
Valikoissa on mahdollisuus kytkeä päälle hdmi eq -tila, joka yrittää korjata pitkien hdmi-kaapeleiden aiheuttamia signaalihäviöitä. Optoma ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kranttu kaapelille, sillä 4k-materiaali siirtyi ongelmitta sekä uhd-blu-ray-soittimelta (hdr) että läppäriltä (60 Hz) kaikilla testatuilla alle kymmenen metrin johdoilla.
Hdr-tuki vain teoriassa
Optoma UHD40 ei valitettavasti ole vahvoilla hdr-kuvalla vaikka sitä ymmärtääkin. Kuten sanottu, väriavaruus ei ole yhtään blu-rayllä käytettävää rec709-standardia laajempi, ja lisäksi projektori esittää osan väreistä silminnähden väärin. Keltaiset muuttuvat oransseiksi ja syaani vihertäväksi. Parempi on antaa soittimen tehdä muunnos ja lähettää Optomalle valmiiksi pureskeltu sdr-kuva.
Full hd -kuvalla Optoma toimiikin upeasti. Sen tehdaskalibrointi on erittäin tarkka reference-tilassa. Harmaasävyt ja värit toistuvat tarkasti ilman asetuksiin kajoamista.
Kuva on aivan aavistuksen tarkempi 4k-lähteellä kuin 1080p:llä, mutta tämä ilmenee lähinnä testikuvilla. Muutaman metrin päästä eroa on lähes mahdoton huomata. Positiivisena seikkana pikseliverkkoa ei Optomalla näy ollenkaan edes lähietäisyydeltä.
Myös sateenkaaret ovat selvästi vähemmän häiritsevät kuin esimerkiksi HD33-mallissa. Käytetty väripyörä on mallia rgbrgb, ja ajallisesti päävärien väliin ei jää mustaa kuvan kirkkaan valkoisissa elementeissä.
Optomassa käytetyn dlp-mikropeilikennon ongelma on, että aktiivisen kuva-alan reunoilla näkyy käyttämätöntä tilaa. Eli jos kuva heijastetaan vaikkapa maalatulle seinälle, jossa ei ole tummia kehyksiä, huomaa kuvan ympärillä selvän harmaan kaistaleen. Kunnon kehystetyllä kankaalla probleemaa ei tietenkään ole.
Ongelma korostuu, sillä UHD40:n mustan taso on sanalla sanoen kehno. Ei tule yllätyksenä, että Optoman ilmoittama 500 000:1-kontrastisuhde on haaveunta, mutta totuus on odotuksiakin vaatimattomampi.
Tykissä on riittävästi valotehoa, mutta kontrasti on dlp-projektoriksi vain välttävä, kalibroituna brilliant color -säädin minimissä ainoastaan 530:1. Tämä saa aikaan sen, että jopa hieman valaistussa huoneessa pohjamusta paistaa harmaana. Tässä suhteessa selvästi parempi vaihtoehto on 500 euroa edullisempi HD33-malli.
Kontrastisuhdetta saa hieman parannettua brilliant color -säätimellä (770:1), mutta se vain kasvattaa puhtaan valkoisen huippukirkkautta. Tämän takia muut värit näyttävät alivärittyneiltä, kun kuvassa on samanaikaisesti valkoista. Musta on edelleen yhtä harmaata. Menetelmä on kuitenkin passeli tapa kirkastaa kuvaa tilassa, jossa on hajavaloa.
Parhaimmillaan Optoma onkin olohuonekäytössä, ei pimennetyssä kotiteatterissa. Sillä voi helposti korvata jopa television, sillä valotehoa on riittävästi ja projektori on varsinkin eco-tilassa äärimmäisen hiljainen. Pelejä varten input lagi on siedettävä, 48 millisekuntia (44 millisekuntia pelitilassa). Lähiheittoprojektori voi toisaalta monessa kodissa olla kätevämpi vaihtoehto, mutta Optoman sortimentista löytyy kyllä sellaisiakin.
Dynamic black -tilassa projektorilampun tehoa muutetaan reaaliajassa näytettävän kuvan yleiskirkkauden mukaan. Tulokseltaan tila vastaa joidenkin tykkien iiriksellä tehtävää tai televisioissa dynaamisesti ohjattavaa taustavaloa mutta on turhan hidas. Lisäksi tilassa kirkkaat kohdat palavat puhki.
Full hd:llä parhaimmillaan
Optoma UHD40 ei ole varsinainen hdr-projektori. Full hd -paneelista luotu 4k-tarkkuus ei tuo isoa etua pikkuruiseen dlp-mikropeiliin yhdistettynä. Väriavaruus ei ole yhtään sen laajempi kuin blu-rayllä, ja projektori vääristää hdr-tilassa värejä.
Toisaalta full hd sdr -projektorina UHD40 taas on oikein hyvä. Se on erittäin hiljainen, tehdasasetuksilla hyvin kalibroitu, ja sateenkaari-ilmiö on muita valmistajan edullisia malleja vähäisempi. Kontrastisuhde ja siitä seuraava korkea mustan taso on kuitenkin pieni pettymys, ja vastaavantasoista 1080p-kuvaa saa halvemmallakin.
Plus:
Hyvin kalibroidut tehdasasetukset sdr-kuvalla | Hiljainen toiminta | Riittävä valoteho hajavalossakin | Olematon pikseliverkko
Miinus:
Puutteellinen hdr-tuki | Kaukosäätimen turhan kirkas taustavalo | Keskikertainen kontrasti ja korkea mustan taso
Tarkat mittaustulokset kuvineen löydät Hifimailma 3/2018 sivulta 32 alkaen.