Eng­lan­ti­lai­nen Gold­ring on toi­mi­nut su­mu­jen saa­ren He­res­for­dis­sa jo tois­ta sa­taa vuot­ta. Aluk­si jou­sia ja te­räs­neu­lo­ja val­mis­ta­nut yri­tys eri­kois­tui 1920-lu­vul­la gra­mo­fo­nien ää­ni­ra­si­oi­hin, ja sil­lä tiel­lä se jat­kaa edel­leen. To­sin 1970-lu­vul­la Gold­ring-ni­mel­lä mark­ki­noi­tiin myös le­vy­soit­ti­mia, joi­den al­ku­pe­räi­nen olo­muo­to oli yh­tä kuin Len­co. Nii­den ta­ri­na tai­si hii­pua cd-soi­tin­ten esiin­mars­siin.

Gold­rin­gin myö­hem­pien ai­ko­jen tun­ne­tuim­mat ää­ni­ra­si­at ovat Eli­te, Eroi­ca ja 1000-sar­ja, jon­ka poh­jal­ta on syn­ty­nyt as­ke­ja myös mui­den val­mis­ta­jien mal­lis­toi­hin. Esi­mer­kik­si Au­dio Note UK:n tuo­te­mer­kin al­le.

Gold­rin­gin oman mal­lis­ton hin­ta­vim­mat ra­si­at ovat mc-tyyp­pi­siä ja niis­tä kal­lein, Le­ga­cy, val­mis­te­taan yhä Eng­lan­nis­sa. Uu­den edul­li­sen E-sar­jan mm-ää­ni­ra­si­at on suun­ni­tel­tu ta­lon si­säl­lä, mut­ta ne teh­dään Ja­pa­nis­sa Au­dio Tech­ni­can tuo­tan­to­lai­tok­sil­la.

E-sar­jai­sil­laan Gold­ring täh­tää mark­ki­na­ra­koon, joka syn­tyy edul­lis­ten le­vy­soi­tin­ten mu­ka­na toi­mi­tet­ta­vien ää­ni­ra­si­oi­den osoit­tau­tu­es­sa ää­nen­laa­dul­taan riit­tä­mät­tö­mik­si hi­fis­ti­sen vaa­ti­mus­ta­son kas­va­es­sa.

Kak­sin mag­nee­tein ja kier­teil­lä

Jous­ta­vuus­ker­toi­men­sa ja seit­se­män gram­man pai­non­sa suh­teen kes­ki­ras­kail­le ää­ni­var­sil­le tar­koi­tet­tu E3-ää­ni­ra­sia hyö­dyn­tää Gold­rin­gin ke­hit­tä­mää, le­vyn kai­ver­rus­pään käyt­täy­ty­mis­tä jäl­jit­te­le­vää Mag­ne­tic Dup­lex Tech­no­lo­gy -toi­min­ta­pe­ri­aa­tet­ta, jol­la py­ri­tään mi­ni­moi­maan ka­na­vien vä­lis­tä yli­kuu­lu­mis­ta sekä edis­tä­mään neu­lan liik­keen tark­kuut­ta uras­sa kah­del­la ke­vyt­ra­ken­tei­sel­la mag­nee­til­la ta­va­no­mai­sen yh­den ras­kaam­man si­jaan.

E3:n su­pe­rel­lip­ti­nen (0,3 x 0,7 mil­li­met­riä) neu­la on kiin­ni­tet­ty alu­mii­ni­seen var­teen, jon­ka tark­kaa ase­moin­tia on ol­lut mah­dol­lis­ta sää­tää eri­tyi­sen ruu­vin avul­la läpi koko val­mis­tus­vai­heen. Val­mis­ta­jan in­fon mu­kaan ra­si­an ka­na­va­ta­sa­pai­no on 1,5 de­si­be­liä ja ka­na­va­e­ro­tus yli 20 de­si­be­liä. An­to­jän­nit­teek­si mai­ni­taan 3,5 mil­li­volt­tia.

Gold­ring on siir­tä­nyt pult­ti + mut­te­ri -nys­väi­lyn omal­ta osal­taan his­to­ri­aan ja hel­pot­ta­nut ra­si­an asen­nus­ta va­rus­ta­mal­la sen ra­si­a­run­koon työs­te­tyil­lä kier­teil­lä.

Goldring 2.

Pai­nok­kaas­ti fo­kuk­ses­sa

E3 asen­net­tiin ko­e­kuun­nel­ta­vak­si kaik­kien tai­teen sään­tö­jen mu­kaan sää­det­ty­nä vii­mei­sen pääl­le vi­ri­te­tyn vin­ta­ge- Len­co 78:n kan­nel­la si­jait­se­van Or­to­fon AS-212 -ää­ni­var­ren nok­kaan, ja sen sig­naa­li joh­det­tiin iFi Phono -esi­vah­vis­ti­men kaut­ta ta­lon tois­to­jär­jes­tel­mään. Ver­tai­lu­as­kei­na toi­mi­vat Gold­rin­gia yli kol­me ker­taa kal­liim­pi Na­ga­o­kan MP200 ja ”gi­ant kil­le­rik­si” mo­nen hi­fi­har­ras­ta­jan toi­mes­ta ni­met­ty Au­di­o­Tech­ni­ca AT95E -hal­pis.

Ei­pä ol­lut AT-hal­pik­ses­ta edes E3:n kil­le­rik­si. Puh­taas­ti, ta­sa­pai­noi­ses­ti ja pai­nok­kaas­ti soi­van Gold­rin­gin rin­nal­la 95E vai­kut­ti ylä­vi­rei­sel­tä rii­vin­rau­dal­ta. No, bas­so-osas­tol­la saat­toi tul­la ta­sa­pe­li, sa­moin ryt­mi­sen ete­ne­män sek­to­ril­la, mut­ta muu­toin ”klas­si­kol­la” ei ol­lut mi­tään ja­koa.

It­se asi­as­sa E3 hä­tyyt­te­li huo­mat­ta­vas­ti hin­ta­vam­paa Na­ga­o­kaa tois­ton laa­duk­kuu­des­sa. Yh­des­sä suh­tees­sa se jopa pesi kal­liim­pan­sa. E3 oli im­muu­nim­pi pal­jon soi­tet­tu­jen le­vy­jen häi­ri­öää­nil­le. Sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä sen dis­kant­ti­tois­toa ei pää­se moit­ti­maan eri­tyi­ses­tä him­mey­des­tä. Eh­kä kui­ten­kin Na­ga­o­ka veti pi­tem­män kor­ren bas­so­jen ulot­tu­vuu­des­sa ja kes­ki­a­lu­een sä­vy­rik­kau­des­sa. E3:lla on hie­nois­ta tai­pu­mus­ta eteen­päin työn­ty­vään esil­le­pa­noon, vaik­ka soun­di ei ihan sy­liin tun­ge­kaan.

Säh­köi­nen ryt­mi­mu­siik­ki hoi­tuu E3:lla mal­lik­kaan na­pa­kas­ti, akus­ti­nen jazz puo­les­taan luon­te­val­la dri­vel­lä. Soin­nin erot­te­le­vuus ja sel­keys ei­vät kui­ten­kaan ulo­tu ai­van cd:mäi­seen te­rä­vä­piir­toi­suu­teen tai huip­pu­ra­si­oi­den il­ma­vaan sy­vä­puh­tau­teen, mut­ta toi­saal­ta mas­sii­vi­sem­pi­kin mu­siik­ki py­syy hy­vin fo­kuk­ses­sa ei­kä seu­ran­ta­on­gel­mia esiin­ny. Ja kun tu­lee tai­ten ää­ni­te­tyn klas­si­sen mu­sii­kin paik­ka, al­hai­nen häi­ri­ö­ta­so pää­see oi­keuk­siin­sa.