1970-lu­vul­la Eng­lan­nin yleis­ra­di­oyh­tiö BBC val­tuut­ti tut­ki­mus- ja ke­hi­ty­so­sas­ton­sa ra­ken­ta­maan lä­hi­kent­tä­mo­ni­to­rin eri­tyi­ses­ti ken­täl­lä ta­pah­tu­vien haas­tat­te­lu­ja var­ten.

Vaa­ti­muk­set oli­vat (a) tois­ton us­kol­li­suus (high fi­de­li­ty) pu­he­ää­nel­le, (b) ta­sai­nen, puh­das (sä­rö­tön) ja luon­nol­li­nen kes­ki­a­lue sekä (c) sau­ma­ton ja­ko­taa­juu­sa­lue ja so­pu­soin­tui­nen dis­kant­ti­tois­to. Tu­los oli LS3/5-kai­u­tin. Kaik­ki 20 pa­ria sig­nee­rat­tiin pu­nai­sel­la tei­pin­pa­la­sel­la.

Al­ku­pe­räi­nen BBC LS3/5 päi­vi­tet­tiin 15-oh­mi­sek­si LS3/5A-ver­si­ok­si, jos­sa ele­ment­tei­nä ovat KE­Fin 127-mil­li­met­ri­nen B110/SP1003-bas­so­ää­ni­nen sekä 19-mil­li­met­ri­nen T27/SP1032-dis­kant­ti.

Kai­u­tin syn­nyt­ti ko­ko­nai­sen kou­lu­kun­nan. Sen an­si­os­ta pie­net, ja­lus­tal­la ole­vat kak­si­tie­kai­ut­ti­met pää­si­vät hi­fi­har­ras­tuk­sen kes­ki­öön.

Kau­pal­li­nen mas­sa­val­mis­tus

En­sim­mäi­nen BBC LS3/5A:ta li­sens­sil­lä val­mis­ta­nut fir­ma oli Ro­gers. Sen teh­taal­ta läh­ti 25 vuo­den ai­ka­na yli 50 000 kai­u­tin­pa­ria. Val­mis­ta­jia oli pal­jon mui­ta­kin.

Vuo­den 1988 jäl­keen LS3/5A:t oli­vat 11-oh­mi­sia. Muut­ta­mal­la kai­u­tin 11-oh­mi­sek­si ha­lut­tiin edis­tää ma­ta­lan an­toim­pe­dans­sin tran­sis­to­ri­vah­vis­ti­mien käyt­töä.

Al­ku­pe­räi­sen LS3/5A:n ta­ri­na päät­tyi lo­pul­li­ses­ti vuo­si­tu­han­nen vaih­tee­seen, jol­loin (vuon­na 1998) KEF pois­ti tuo­tan­nos­ta sekä B110:n et­tä T27-dis­kan­tin. Stir­ling Bro­ad­cas­tis­ta tuli noin kym­me­nes LS3/5A:ta BBC:n li­sens­sil­lä val­mis­ta­va fir­ma vuon­na 1999.

Sa­mat osat, eri osat

Stir­ling Bro­ad­cas­tin käyn­nis­tä­es­sä tois­ta­mi­seen LS3/5A:n val­mis­tuk­sen 2000-lu­vun alus­sa se ti­la­si V2-ver­si­oon­sa uu­det ele­men­tit Se­a­sil­ta ja Scans­pe­a­kil­ta. Uu­des­sa bas­so­ää­ni­ses­sä oli al­ku­pe­räi­sen bext­re­ne-muo­vi­kar­ti­on si­jaan po­lyp­ro­pee­ni–ko­po­ly­mee­ri­kar­tio. Uu­des­sa dis­kant­ti­do­mes­sa oli pin­noi­tet­tu teks­tii­li­kal­vo al­ku­pe­räi­sen my­la­rin si­jaan.

Al­ku­pe­räi­nen BBC:n tyy­liin teh­ty ko­te­lo oli hä­vi­öl­li­nen ja teh­ty 9-mil­li­met­ri­ses­tä va­ne­ris­ta. Li­säk­si etu- ja ta­ka­le­vyt oli­vat ruu­vaa­mal­la kiin­ni ko­te­los­sa. Täl­lai­nen on myös Stir­ling V2:n ko­te­lo.

Stir­ling il­moit­taa V2:n herk­kyy­dek­si 83 de­si­be­liä. Al­ku­pe­räi­sen LS3/5A:n herk­kyys oli 82 de­si­be­liä.

Mal­lin mu­kai­nen vas­te

Stir­ling on ha­lun­nut säi­lyt­tää van­han kai­ut­ti­men ää­nel­li­sen luon­teen so­vit­ta­mal­la va­paa­kent­tä­vas­teet ident­ti­sik­si. Tätä var­ten se palk­ka­si BBC:lle ja Spen­do­ril­le kai­ut­ti­mia suun­ni­tel­leen De­rek Hug­he­sin kor­jaa­maan LS3/5A V2:n ja­ko­suo­din­ta niin, et­tä kai­ut­ti­men vas­te vas­tai­si 0,5 de­si­be­lin tark­kuu­del­la kuu­lui­san 001/002-kan­ta­muo­to­pa­rin vas­tet­ta.

Vas­tei­den ta­saa­mi­sel­la Stir­ling ker­too ha­ke­neen­sa eri­tyi­ses­ti al­ku­pe­räi­sen BBC:n ver­si­on “pal­jon ra­kas­tet­tua ky­kyä lois­taa lau­lu­mu­sii­kil­la” sekä käyt­tä­neen­sä soin­nil­lis­ta­mi­seen myös pe­rin­teis­tä a–b-kuun­te­lua.

Ai­het­ta si­vu­ten

2010-lu­vun alus­sa hong­kon­gi­lai­nen Au­dio Space tar­jo­si omaa ver­si­o­taan ai­hees­ta LS3/5A. Kai­u­tin muis­tut­ti ko­vas­ti Stir­lin­gin V2:ta (vas­teet vään­net­ty ident­ti­sik­si al­ku­pe­räi­sen kans­sa ja niin edel­leen). Ele­men­tit­kin oli­vat luul­ta­vim­min sa­mat kuin Stir­lin­gin V2:ssa.

Ky­sees­sä oli yk­si par­hai­ta kuu­le­mi­a­ni kai­ut­ti­mia täs­sä luo­kas­sa. Ää­ni oli so­pu­soin­tui­nen il­man te­rä­vyyt­tä ja kui­ten­kin luon­te­val­la ta­val­la luon­nol­li­nen. Soin­ti­ta­sa­pai­no oli ne­rok­kaas­ti to­teu­tet­tu niin, et­tä yli 70 hert­sin ala­ra­ja­taa­juu­des­ta huo­li­mat­ta kai­u­tin soi häm­mäs­ty­vän “full-ran­ge”. Tätä täy­den­si suu­ren­moi­sen ta­sai­nen ja sol­ju­va kes­ki­a­lue sekä timb­rel­tään ri­kas ja kiih­ke­ä­tun­nel­mai­nen dis­kant­ti­tois­to.

Pu­heen ja lau­lun kuun­te­lua

Stir­lin­gin LS3/5A V2:n kuun­te­lut ja­et­tiin kol­meen osaan. En­sim­mäi­sek­si kai­ut­ti­met alis­tet­tiin pu­he­ää­nel­le. Toi­nen tes­ti kes­kit­tyi vo­kaa­li­mu­siik­kiin. Kol­man­nes­sa vai­hees­sa kai­ut­ti­mel­le syö­tet­tiin ka­ma­ri­mu­siik­kia, or­kes­te­ri­mu­siik­kia ja inst­ru­men­taa­li­jaz­zia.

Aluk­si kai­u­tin oli 10–30 sent­ti­met­riä etu­sei­näs­tä ja vah­vis­ti­me­na 25-wat­ti­nen vi­ri­tin­vah­vis­tin. Kah­des­sa vii­mek­si mai­ni­tus­sa tes­tis­sä kai­u­tin oli yli 50 sent­ti­met­riä ta­ka­sei­näs­tä ja kau­ka­na si­vu­sei­nis­tä vah­vis­ti­me­na 15-wat­ti­nen 6V6-put­ki­ko­ne.

LS3/5A V2:sta ei ole iso­jen ti­lo­jen bi­le­kai­ut­ti­mek­si tai ää­ri­dy­na­mii­kan tois­ta­mi­seen, ei­kä se täs­sä ni­me­no­mai­ses­sa ta­pauk­ses­sa oi­kein so­pi­si­kaan.

Kriit­ti­nen ylä­bas­so­jen ja ala­kes­ki­a­lu­een oi­kea kes­ki­näi­nen taso an­taa ää­nel­le läm­pöä ja täy­te­läi­syyt­tä juu­ri oi­ke­as­sa suh­tees­sa. Bas­so­jen kim­moi­suus on jän­näs­ti su­kua sul­jet­tu­jen vin­ta­ge-kai­ut­ti­mien bas­so­tois­tol­le. Stir­ling V2 an­toi ku­van koko ää­ni­a­lu­een kai­ut­ti­mes­ta il­man häi­rit­se­vää kei­no­te­koi­suu­den tun­tua ylä­bas­sois­sa.

Kes­ki­a­lue oli in­for­ma­tii­vi­nen, sel­koa te­ke­vä ja an­teek­si­an­ta­va. Se ei ole mo­der­nien kes­ki­a­lu­een tär­keyt­tä ko­ros­ta­vien kai­ut­ti­mien ta­paan ai­van niin he­läh­tä­vä.

Soi­tin­mu­sii­kil­la V2 oli soin­nin ylem­mil­lä taa­juuk­sil­la ta­sa­pai­nos­sa alem­pien kans­sa il­man kar­hei­ta, kor­viin sä­räh­tä­viä si­vu­ää­niä. Dis­kant­ti­tois­to on tar­koin ja sy­väl­li­ses­ti har­kit­tu.

Stir­ling LS3/5 V2 ei tar­joa pau­haa­via bas­so­ja, ei kir­kas­ta dis­kant­tia, vain kuk­ki­vaa, kyp­sää lau­lan­taa - san­gen miel­lyt­tä­vää ja sil­ti ilah­dut­ta­van neut­raa­lia ään­tä.