Kokeilussa Miracast – näytön peilaus?
ÄLYPUHELIMIEN ja tablettilaitteiden myötä monella on käsissään monipuolinen ja kykenevä mediatoistin. Usein laitteen tehokas hyödyntäminen edellyttäisi kuitenkin suurempaa näyttöä.
Eikö olisikin kätevää, jos kännykän kuvat, videot, elokuvat tai suosikkipelit voisi välittää television tai projektorin suuremmille ruuduille langattomasti?
Tämä on mahdollista ns. Miracast-toiminnolla.
Näytön peilaus Miracast on Wi-Fi Direct -tekniikkaa hyödyntävä, suoraan kahden laitteen välille muodostettava langaton ns. peer-to-peer -yhteystekniikka, jonka avulla älypuhelin, tablettilaite tai miksei tavallinen tietokonekin voi siirtää näytön kuvan sellaisenaan (screen mirroring) Miracast-yhteensopiviin televisioihin tai videoprojektoreihin.
Wi-Fi Direct tekniikassa kaksi laitetta muodostaan välilleen suoran verkkoyhteyden ilman erillistä verkkoreititintä.
Miracastilla voi siis esimerkiksi kätevästi jakaa lomakuvat ja videoklipit mobiililaitteista suuremmalle näytölle. Niin ikään onnistuu pelaaminen (varauksin) tai YouTuben katselu helposti televisiolta mobiililaitteen toimiessa käyttöliittymänä ja ohjaimena.
Lähettävän ja vastaanottavan laitteen välillä oleva aikaviive (latenssi) saattaa haitata tiettyjen pelien pelaamista. On kuitenkin todennäköistä, että nimenomaan mobiililaitteiden huima kehitys pelialustana haastaa perinteisen konsolipelaamisen. Jos niin käy, on ruudun heijastamisella varmasti merkittävä rooli prosessissa. Esimerkiksi Nvidian kannettava Shieldpelikone tukee Miracast-tekniikkaa.
Miracast-laitteiden kommunikointi tapahtuu siis kuten Bluetooth-laitteilla. Ensin otetaan yhteys vastaanottavaan tahoon ja syötetään ruudulle tunnistuskoodi tai suoritetaan muu autentikointi. Kun laitteet ovat kätelleet ja muodostaneet parin, muistavat ne toisensa jatkossa automaattisesti. Huonona puolena peer-to-peer- paritus vaatii, että laitepari on muodostettu koko prosessin ajan. Se kuluttaa esimerkiksi videota lähettävän mobiililaitteen akkua tehokkaasti. Laitteen on siksi ehkä syytä olla enemmän tai vähemmän kiinteästi laturissa kiinni. Myös laitteen näytön sammutus pimentää vastaavasti myös television näytön.
Vakiona Anrdoidissa Koska Miracast on rakennettu Wi-Fi Direct -alustalle, löytyy se myös suoraan tuoreimmista Anrdoid-käyttöjärjestelmistä. Miracast toimii Android-älypuhelimilla ja tableteilla, kunhan niissä on vähintään Android 4.2.2 (JellyBean) -käyttöjärjestelmä ja näytön valikoista löytyy toiminto ”Wireless display”.
Rajapinta mahdollistaa parhaimmillaan 1080p-muotoisen teräväpiirtovideon H.264-pakattuna ja elokuvien 5.1-äänet lpcm-, dolby digital- tai aac-muodoissa 16 bitin ja 48 kilohertsin näytteenottotaajuudella. Tekniset ominaisuudet riittävät esimerkiksi elokuville ja peleille.
Miracast on laajalti käytössä kuluttajaelektroniikassa. Joissakin Samsungin puhelimissa ja televisioissa käytetään nimitystä Allshare Cast samalle teknologialle. LG:ssä vastaava tekniikka on ristitty Smart Shareksi. Panasonicin laitteissa Miracastin käytön tunnistaa display mirroring -termistä. Sonyssa Miracast on väännetty muotoon screen mirroring.
Vaikka tekniikat ovat Miracastiin pohjautuvia, on laitteiden yhteensopivuudessa käyttäjäraporttien mukaan voimakasta vaihtelua. Ne joko saattavat toimia ristiin tai sitten eivät.
Miten Miracastia käytetään? Vaikka tekniikka on melko uutta, lukuisat, ainakin paremmin varustellut televisiot sisältävät Miracast-ominaisuuden. Jos televisio ei sitä sisällä, voidaan asia hoitaa television hdmi-liitäntään kytkettävällä erillisellä lisälaitteella tai muistitikun kokoisella adapterilla eli donglella.
Televisiosta kytketään Miracast-toiminto päälle (useimmiten valitaan sisääntuloksi ns. Screen Mirroring) tai valitaan erillislaitteen sisääntulo.
Kytketään Wireless display -toiminto päälle lähettävästä laitteesta. Laite löytää pian television tai erillislaitteen. Kun ko. laite ilmestyy listaukseen, tehdään kytkentä sitä napauttamalla. Ja pian laitteen näyttö näkyy myös television isolla näytöllä.
Entä Chromecast? Googlen Chromecast tarjoaa periaatteessa Miracastiin rinnastettavaa toiminnallisuutta mutta teknisesti katsoen eri lähtökohdista. Siinä, missä Miracast on kahden laitteen suoraa kommunikaatiota, striimaa Chromecast sisältöä ensisijaisesti internetistä. Lähettävä laite toimii lähinnä kaukosäätimenä, joka voi huoletta vaipua virransäästötilaan keskeyttämättä toistoa.
Googlen lailla myös Apple pitäytyy ainakin toistaiseksi omassa standardissaan (Airplay), joka sekään ei ole Miracast-yhteensopiva. Applen tapauksessa videokuvan peilaaminen tv-ruudulle edellyttää lisäksi näyttölaitteeseen liitettävän Apple TV -laitteen hankkimista.
Markkinoilla on myös muita, ”peilauksen” mahdollistavia, IP-osoitetta hyödyntäviä ohjelmistoja, mutta toisin kuin Miracast, ne toimivat vain olemassa olevissa kotiverkoissa, eivätkä osaa hyödyntää suoraa laitekohtaista yhteyttä.
Käytännössä Kokeilimme Miracast toimintoa Asuksen tablettilaitteella (Andoid 4.2.2) Miracast-yhteensopivassa televisiossa, tunnetulla Netgear Push2TV-lisälaitteella ja netin syövereistä löytämällämme, alle 40 euron hintaisella Winstars WS-AV601D1 Miracast -mediatoistimella.
Television (Samsung) kanssa homma ei aluksi toiminut ollenkaan, mutta kun tablettiin ladattiin Wifi Display (Miracast) Helper-niminen sovellus, alkoi tapahtua. Näyttö peilautui nätisti televisioon, ja kuvan laatu oli hyvä. Myös Youtube-videot toistuivat ongelmitta. Pelaamista vaikeutti lähettävän laitteen ja television näytön välinen melko selvä viive.
Erillisistä laitteista Netgear Push2TV toimi myös kohtalaisen hyvin, vaikka laite kärsii, etenkin ohjelmistonsa puolesta, hienoisesta hiomattomuudesta sekä käytettävyyteen liittyvistä pikkuongelmista. Pikatestissä ainut selkeä ongelma oli toistaa elokuvaa Google Play Movies -palvelusta. Ääni kuului, kuva pysyi mustana, vaikka se näkyi normaalisti tabletin ruudulla. Liittynee drm-suojaukseen.
Winstars-halpislaitteen käyttöönotto oli sekavaa mutta onnistui lopulta. Myös käyttö oli hankalaa ja laite kaatui pari kertaa jo lyhyen kokeilujakson aikana. Sitä emme voi suositella.
Ainesta, mutta ei vielä täysin valmis Miracastissa on ainesta moneen käyttöön, mutta tekniikka vaatii vielä kehitystä. Laitteiden yhteensopivuudessa on vielä puutteita ja erityisesti laitteiden moniajon puute varaa turhaan koko laitteiston kapasiteetin. Tosin markkinoilla tulee kokoajan lisää moniajoon kykeneviä älypuhelimia ja tablettilaitteita (esimerkiksi LG G2, Sony Xperia Z ja Optimus G Pro). Myös näytön jatkuvan päälläolon tarve saattaa aiheuttaa ongelmia virrankulutuksen suhteen. Tämäkin on korjattavissa teknisin ratkaisuin.
Puutteistaan huolimatta näytön Miracast-peilaus langattomasti on hieno ja monella tavalla kätevä toiminto, jota kannattaa kokeilla.
Artikkeli on julkaistu Hifimaailma-lehdessä: 7/2014 Teksti: Jussi Arvio, Jukka Kolehmainen, Teppo Hirvikunnas Kuvat: Markus Paajala ja laitevalmistajat