Vi­ro­lai­nen sä­vel­tä­jä-viu­lis­ti Tiit Ki­kas on klas­si­ses­ti kou­lu­tet­tu muu­sik­ko, mut­ta hän ei an­na sen häi­ri­tä työs­ken­te­ly­ään mo­der­nin ryt­mi­mu­sii­kin kai­kil­la ken­til­lä. Saa­ti sit­ten kuu­lua de­byyt­ti­al­bu­mil­laan, jon­ka saa­te­sa­nois­ta löy­tyy pal­jon pu­hu­va vies­ti:” no ot­her inst­ru­ment than vi­o­lin was har­med in the work prog­ress”. Tuo­hon kun li­sää vie­lä sen, et­tä Ki­kas on ai­noa muu­sik­ko, joka String The­o­ryl­la esiin­tyy, al­kaa ko­ko­nais­ku­va hah­mot­tua. Siis ryt­mi­luup­pien ja viu­lu­pe­räis­ten mu­sii­kil­lis­ten ele­ment­tien ka­val­ka­dis­ta­han täs­sä on kyse. Vaik­ka ran­kas­ti pro­ses­soi­dun ää­ni­ku­dok­sen ker­rok­sit­tai­suu­des­sa vi­lah­ta­vat­kin myös kan­san­mu­sii­kil­li­set vi­vah­teet. 

En­si­le­vyk­si String The­o­ry on var­sin val­mis­ta ka­maa. Ide­oi­ta suo­ras­taan pur­sui­lee, kun Ki­kas de­monst­roi mi­hin kaik­keen viu­lu tait­tuu. It­se­tar­koi­tuk­sel­lis­ta näyt­tö­ha­kui­suut­ta ei kui­ten­kaan juu­ri esiin­ny.  Mu­sii­kil­lis­ta subs­tans­sia ja soun­dil­lis­ta nä­ke­myk­sel­li­syyt­tä si­tä­kin enem­män.

Jaak­ko Erä­puu

Li­sä­tie­toa: www.tiit­ki­kas.com