Vertailu: Jalustakaiuttimet 500 – 600 €
Edullisten kaiuttimien äänessä on totuttu kuulemaan suuria laatuvaihteluita. 11 kaiuttimen vertailumme osoitti, että erot ovat entistä pienempiä, ja hyvien ja huonojen sijaan tarjolla onkin vain enemmän vaihtoehtoja erilaisille kuuntelijoille erilaisiin tiloihin.
Aurelia Aniara
B&W 686 S2
Dali Zensor 3
Elac BS 63.2
Focal Chorus 706
Heco Aleva GT 202
Indianaline Diva 255
KEF Q100
Klipsch RB-51 II
Phonar Ethos R120G
Q Acoustics Concept 20
OTIMME vertailuun teknisesti lähes identtisen joukon kaiuttimia. Ne kaikki perustuvat aivan tavalliseen refleksikoteloituun kaksitieperiaatteeseen. Ääntä siis toistavat basso/keskiäänielementti ja diskanttielementti kotelossa, joka vahvistaa matalimpia bassoja. Kokoluokkakin on paria ääripään poikkeusta lukuun ottamatta samalla viivalla.
Ainoastaan Klipsch poikkeaa jossain määrin joukosta. Siinä korkeiden äänien toistosta vastaa kompressiodriveri, jonka toistoa vahvistaa syvä aalto-ohjain eli torvi. Muissa diskanttielementti on tavallinen tekstiili- tai metallivalmisteinen kalotti, Focalissa käänteinen.
Suunnittelijan tehtäväksi jää tuottaa näillä spekseillä mahdollisimman hyvä ääni. Vaikka kaiutinrakentamisen tiede on kaikille sama, on kuuntelukokein tehtävällä äänen muokkaamisella suuri vaikutus lopputulokseen. Jokainen kaiutinvalmistaja hakee omaa soundiaan.
Kaiutin on kaikessa teknisessä yksinkertaisuudessaan silti monimutkainen kokonaisuus. Vaikka tavoite on selkeä: toistaa alkuperäinen ääni muuttumattomana, ei se erilaisten äänilähteiden vuoksi ole koskaan täysin mahdollista. Suurikokoinen flyygeli säteilee ääntä aivan eri tavalla ympäristöönsä kuin pieni jalustakaiutin.
Kaiutinrakentamisen tieteellä on pitkä historia. Refleksikotelon hyödyntäminen on ollut käytössä jo 60-luvulta, ja taajuuskaistan jakamista useammalle elementille on tehty jo liki 80 vuotta. Kaiutinelementit ovat materiaalien kehittyessä kuitenkin parantuneet, ja suunnittelutavoitteissa otetaan entistä paremmin huomioon huoneen vaikutus ääneen.
Yhteenveto:
NELJÄN kuuntelijan voimin tehty sokkokuuntelu osoitti jälleen, että erilaiset painotukset vaikuttavat kaiuttimien menestykseen vertailussa. Toisia häiritsevät toisenlaiset virheet enemmän, kun taas joillekin niillä ei ole suurta merkitystä. Joidenkin kaiuttimien kohdalla suuri hajonta on siis ymmärrettävää.
Elac on poikkeus sikäli, että kaikki arvottivat sen äänen hyvin korkealle. Arvosanojen pieni hajonta kertoo, että Elac sopii monenlaiselle kuuntelijalle kaikenlaisen musiikin kuunteluun. Ainoastaan kuuntelutila jää yhtälössä muuttujaksi, joten kaiutin kannattaa joka tapauksessa kuunnella kotona.
Kakkoseksi yltänyt Q Acoustics jakoi mielipiteitä selvästi enemmän. Kaksi kuuntelijaa piti sitä parhaana, kun taas kahdelle muulle se jäi keskijoukon tienoille. Sen äänessä on selviä puutteita, mutta ne eivät vaikuttaneet merkittävästi kokonaistulokseen, sillä kaiutinta on kiva kuunnella.
Kolmossijan jakoivat Dali ja Klipsch. Niiden sointitasapaino poikkeaa suuresti Dalin ollessa pontevan dynaaminen sekä kirkas, kun taas herkkä Klipsch soi miellyttävän sävykkäästi mutta hieman tukkoisesti.
Indianaline oli mehevällä ja viihdyttävällä äänellään kahden kuuntelijan kärkisijoilla, mutta yhtä kuuntelijaa ääripäiden liiallinen esillepano häiritsi.
Erittäin neutraali KEF osoittautui kuunteluissa bassoiltaan hyvin kuivaksi ja ponnettomaksi. Lähellä seinää sen toisto on kuitenkin hyvin tasapainoinen. KEFin ääneen kaivattiin myös lisää energisyyttä.
Pienimuotoisesti soiva B&W on sävyiltään miellyttävä. Sen ohut ja diskanttipainotteinen ääni kuitenkin pudotti sijoitusta. Ponnettomuuden vastapainona on kuitenkin rasittamattomuus.
Focal ei tasaisesta bassovasteestaan huolimatta toiminut jämäkästi toimituksen kuunteluhuoneessa. Avoin ja selkeä keskialue oli joidenkin kuuntelijoiden mielestä irrallaan muusta äänialueesta, mutta toisto on kokonaisuutena reippaasti etenevää.
Kokonaisvaltaisesti muhevaääninen Aurelia sai turhan paljon bassotukea huoneelta. Kuuntelijat pitivät sen ääntä raskaana joskin miellyttävän dynaamisena. Kaiutin on moniruokainen ja ärsyttämätön, mutta sointitasapaino on monessa tilassa todennäköisesti parempi refleksiputki tukittuna.
Phonar ylsi yhden kuuntelijan ykköseksi, mutta valtaosa verotti pisteitä ohuen keskialueen ja yläbasson korostumisen takia. Sointi on miellyttävä mutta monen mielestä liian tumma.
Heco soi kaikkien mielestä turhan kirkkaasti. Kaiuttimessa on kuitenkin rempseää energisyyttä, mikä toimii tietynlaisella musiikilla innostavasti. Stereokuva piirtyy erittäin tarkasti.
Teksti: Mauri Eronen
Kuvat: Mauri Eronen
Artikkeli on tiivistelmä Hifimaailma-lehdestä: 3/2014