No­pe­aa jul­kai­su­tah­tia yl­lä pi­tä­vän Vii­kat­teen vuo­den alus­sa jul­kai­se­man Mar­ras­kuun Lau­lu­jen jat­ko-osa si­säl­tää huo­mat­ta­vas­ti rau­hal­li­sem­paa me­noa, kuin edel­tä­jän­sä. Sä­vel­lyk­set ovat en­tis­tä enem­män kuin rau­ta­lan­ka­ki­ta­ral­le teh­ty­jä ja tun­nel­ma kap­pa­leis­sa on saa­tu ko­ho­a­maan tai­vai­siin, vaik­ka sa­noi­tuk­sis­sa kii­reh­di­tään­kin kuin kyy­tiin vii­mei­seen ja on tie­dos­sa ke­nel­le sitä kant­ta ava­taan. Le­vyl­le on pää­ty­nyt täl­lä­kin ker­taa co­ver­ver­sio ja nyt on vuo­ros­sa Vii­kat­teen nä­ke­mys Amorp­hik­sen In The Be­gin­ning kap­pa­lees­ta, joka on so­vi­tet­tu us­ko­mat­to­man hie­nos­ti or­kes­te­ril­le, kui­ten­kin al­ku­pe­räis­tä ver­si­o­ta kun­ni­oit­ta­en. Myös or­kes­te­rin toi­se­na tra­di­ti­o­na jäl­leen ker­ran on upea inst­ru­men­taa­li­rai­ta le­vyn lop­pu­puo­lis­kol­le löy­tä­nyt tien­sä. Al­bu­mi toi­mii niin yk­sit­täi­se­nä te­ok­se­na kuin yh­des­sä en­sim­mäi­sen osan kans­sa, jol­loin saa kat­ta­vam­man yh­teen­ve­don mo­ni­puo­li­suu­teen ky­ke­ne­vän or­kes­te­rin tai­dois­ta. Us­kon, et­tä en ole mie­li­pi­tei­ne­ni yk­sin, jos to­te­an et­tä täs­sä on vuo­den pa­ras al­bu­mi.

Tero Kuk­ko­nen

Li­sä­tie­toa: www.vii­ka­te.com