Ma­rant­zin Ken Is­hi­wa­ta oli yk­si hig­hend-hi­fin vai­ku­tus­val­tai­sim­mis­ta­per­soo­nal­li­suuk­sis­ta, joka kiih­dyt­ti har­ras­ta­jien pa­loa har­ras­tuk­seen­sa niin muok­kaa­mil­laan Ma­rant­zin lait­teil­la kuin näyt­tä­väl­lä hah­mol­laan­kin.   

Yli 30 vuo­den ajan Is­hi­wa­tan pu­hui au­liis­ti mu­sii­kin­rak­kau­des­taan ja mi­ten lait­teet saa­tiin vä­lit­tä­mään mu­siik­kia. Hä­net tun­net­tiin eri­tyi­ses­ti kä­sit­teel­li­ses­tä lä­hes­ty­mis­ta­vas­taan lai­te­suun­nit­te­luun. Hän oli kek­si­jä ja oi­val­ta­ja pi­kem­min­kin kuin pe­rin­tei­nen in­si­nöö­ri.  

1990-lu­vul­la Ma­rantz esit­te­li hui­maan suo­si­oon nous­seen cd-soit­ti­men CD-63:sen. Sii­tä teh­tiin kak­si pa­ran­net­tu­a­ver­si­o­ta CD-63 MkII ja CD-63 SE. Kol­mas oli K.I. eli Ken Is­hi­wa­tan siu­naa­ma huip­pu­ver­sio sa­mas­ta soit­ti­mes­ta. Muu­tok­set ei­vät ol­leet suu­ren suu­ria (ku­pa­ri­suo­jaus joi­den­kin kom­po­nent­tien ym­pä­ril­lä), mut­ta Is­hi­wa­tan mie­les­tä rat­kai­se­via. 

Tuos­ta läh­ti liik­keel­le Ken Is­hi­wa­tan mai­ne sel­lais­ten tek­nis­ten rat­kai­su­jen löy­tä­jä­nä, jot­ka sel­väs­ti pa­ran­si­vat lait­teen ään­tä en­ti­ses­tään. Vä­hi­tel­len Ma­rant­zil­ta al­koi il­mes­tyä Ken Is­hi­wa­ta -lei­mat­tu­ja vah­vis­ti­mia (esim. PM-17 KI) ja mui­ta lait­tei­ta. Lo­pul­ta Ma­rant­zin stra­te­gia oli, et­tä yk­si­kään lai­te ei läh­te­nyt teh­taal­ta il­man Ken Is­hi­wa­tan hy­väk­syn­tää. 

Mut­ta lait­teet ei­vät ol­leet kaik­ki. Is­hi­wa­ta oli vä­ri­käs ja omin­ta­kei­nen per­soo­nal­li­suus myös hen­ki­lö­nä, joka esiin­tyi näyt­tä­väs­ti ja suu­rin el­kein maa­il­man mes­suil­la, ja jon­ka mie­li­pi­tei­tä ja aja­tuk­sia maa­il­man hifi-leh­dis­tö au­liis­ti ja­koi si­vuil­laan. 

Ken Is­hi­wa­ta kävi myös Suo­mes­sa myyn­ni­ne­dis­tä­mis­teh­tä­vis­sä. En­sim­mäi­ses­tä vie­rai­lus­ta Hifi-klu­bil­la HIFI-leh­ti (Hi­fi­maa­il­man edel­tä­jä) teki laa­jan haas­tat­te­lun. Tuol­loin hän oli yl­lät­ty­nyt, mi­ten hy­vin Suo­mes­sa tun­net­tiin hä­nen te­ke­mi­sen­sä ja lait­teet, joil­le hän oli an­ta­nut ni­mi­kir­jai­men­sa, mu­kaan lu­kien sel­lai­set jot­ka oli­vat vas­ta tu­los­sa.