Elä­mä tun­tuu kaik­ki­al­la käy­vän yhä pin­nal­li­sem­mak­si ja ly­hyt­jän­tei­sem­mäk­si. Tans­ka­lai­nen Poul Ru­ders kir­joit­ti pari vuo­si­kym­men­tä sit­ten ve­nä­läi­sel­le Juri Baš­me­til­le alt­to­viu­lu­kon­ser­ton, joka sä­vel­tä­jän mu­kaan on kan­na­not­to va­ka­vuu­den ja kär­si­väl­li­syy­den puo­les­ta. Teos ei pääs­tä kuu­li­jaan­sa ai­van hel­pol­la vaik­ka ei si­nän­sä var­si­nais­ta än­ky­rää ole­kaan.

Elä­mä tun­tuu kaik­ki­al­la käy­vän yhä pin­nal­li­sem­mak­si ja ly­hyt­jän­tei­sem­mäk­si. Tans­ka­lai­nen Poul Ru­ders kir­joit­ti pari vuo­si­kym­men­tä sit­ten ve­nä­läi­sel­le Juri Baš­me­til­le alt­to­viu­lu­kon­ser­ton, joka sä­vel­tä­jän mu­kaan on kan­na­not­to va­ka­vuu­den ja kär­si­väl­li­syy­den puo­les­ta. Teos ei pääs­tä kuu­li­jaan­sa ai­van hel­pol­la vaik­ka ei si­nän­sä var­si­nais­ta än­ky­rää ole­kaan.

Jack White (s. 1975) on jat­ka­nut pää­mää­rä­tie­toi­ses­ti työs­ken­te­ly­ään sen jäl­keen, kun The White Stri­pes te­la­koi­tiin vuon­na 2011. Blun­der­buss (2012) ja La­za­ret­to (2014) syn­tyi­vät pää­o­sin omin päin. Sil­ti jäl­ki kals­kah­ti lo­pul­ta ai­ka lail­la van­hal­ta yh­ty­eel­tä.

Jack White (s. 1975) on jat­ka­nut pää­mää­rä­tie­toi­ses­ti työs­ken­te­ly­ään sen jäl­keen, kun The White Stri­pes te­la­koi­tiin vuon­na 2011. Blun­der­buss (2012) ja La­za­ret­to (2014) syn­tyi­vät pää­o­sin omin päin. Sil­ti jäl­ki kals­kah­ti lo­pul­ta ai­ka lail­la van­hal­ta yh­ty­eel­tä.

Vuo­si­kym­men­ten ja kym­me­nien pos­tuu­mis­ti pu­ser­ret­tu­jen al­bu­mien jäl­keen­kin: vie­lä löy­tyy en­nen­jul­kai­se­ma­ton­ta Hend­rix-ma­te­ri­aa­lia hard­co­re-fa­nien ilok­si. Ja ku­ten ai­na, kiin­nos­ta­vien tuo­ki­oi­den oheen on täl­lät­ty ta­va­raa, jol­la on vain ku­ri­o­si­teet­ti­ar­voa, jos si­tä­kään. Both Si­des of The Sky on kui­ten­kin kes­ki­ver­toa lu­jem­pi ta­paus la­jis­saan, sil­lä sen tait­teis­ta vä­lit­tyy tiet­ty al­ku­voi­mai­suus use­am­mal­ta­kin kan­til­ta. Niin mu­sii­kil­li­sen si­säl­lön kuin soun­dien­kin suh­teen. Tuot­ta­ja–ää­nit­tä­jä Ed­die Kra­mer osa­si asi­an­sa.

Vuo­si­kym­men­ten ja kym­me­nien pos­tuu­mis­ti pu­ser­ret­tu­jen al­bu­mien jäl­keen­kin: vie­lä löy­tyy en­nen­jul­kai­se­ma­ton­ta Hend­rix-ma­te­ri­aa­lia hard­co­re-fa­nien ilok­si. Ja ku­ten ai­na, kiin­nos­ta­vien tuo­ki­oi­den oheen on täl­lät­ty ta­va­raa, jol­la on vain ku­ri­o­si­teet­ti­ar­voa, jos si­tä­kään. Both Si­des of The Sky on kui­ten­kin kes­ki­ver­toa lu­jem­pi ta­paus la­jis­saan, sil­lä sen tait­teis­ta vä­lit­tyy tiet­ty al­ku­voi­mai­suus use­am­mal­ta­kin kan­til­ta. Niin mu­sii­kil­li­sen si­säl­lön kuin soun­dien­kin suh­teen. Tuot­ta­ja–ää­nit­tä­jä Ed­die Kra­mer osa­si asi­an­sa.

Lu­kui­sis­sa jaz­zyh­teyk­sis­sä mu­si­soi­neet ja an­si­oi­tu­neet trum­pe­tis­ti Ver­ne­ri Poh­jo­la ja rum­pa­li Mika Kal­lio ovat kai­ken muun ohes­sa myös duo, joka aloit­ti sa­tun­nai­sen keik­kai­lun jo kym­men­kun­ta vuot­ta sit­ten. Ani­mal Ima­ge on duon ää­ni­te­de­byyt­ti ja sel­lai­sek­si har­vi­nai­sen eh­jä ko­ko­nai­suus. Sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä mu­siik­ki on täy­sin imp­ro­vi­soi­tua ja vi­su­aa­li­sen vies­tin­nän vank­ku­rei­den eteen val­jas­tet­tua. Ih­mi­sen ja eläi­men iki­ai­kai­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen te­ma­tii­kal­la ope­roi­va do­ku­ment­tie­lo­ku­va kun toi­mii mu­sii­kin in­noit­ta­ja­na. Vai oli­ko se sit­ten­kin päin­vas­toin.

Lu­kui­sis­sa jaz­zyh­teyk­sis­sä mu­si­soi­neet ja an­si­oi­tu­neet trum­pe­tis­ti Ver­ne­ri Poh­jo­la ja rum­pa­li Mika Kal­lio ovat kai­ken muun ohes­sa myös duo, joka aloit­ti sa­tun­nai­sen keik­kai­lun jo kym­men­kun­ta vuot­ta sit­ten. Ani­mal Ima­ge on duon ää­ni­te­de­byyt­ti ja sel­lai­sek­si har­vi­nai­sen eh­jä ko­ko­nai­suus. Sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä mu­siik­ki on täy­sin imp­ro­vi­soi­tua ja vi­su­aa­li­sen vies­tin­nän vank­ku­rei­den eteen val­jas­tet­tua. Ih­mi­sen ja eläi­men iki­ai­kai­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen te­ma­tii­kal­la ope­roi­va do­ku­ment­tie­lo­ku­va kun toi­mii mu­sii­kin in­noit­ta­ja­na. Vai oli­ko se sit­ten­kin päin­vas­toin.